Menu

Ristiriitojen Ho Chi Minh

Saigon_2015-1-9
Saapuminen Ho Chi Minh Cityyn

Tiistai-iltapäivänä saavumme Ho Chi Minh Cityyn. Kontrasti rauhalliseen Phu Quocin saareen on valtava. Tiellä puikkelehtii tuhansia skoottereita ja taksimme yrittää raivata tietään eteenpäin niiden välissä. Emme ole ajaneet vielä viittätoista minuuttiakaan, kun kuuluu ensimmäinen kopsahdus. Skootteri on ajanut taksimme kylkeen.

Taksikuski hyppää pois kyydistä. Tarkastaa tilanteen. Skootterikuskille ei ole onneksi sattunut mitään – matka voi siis jatkua.

Saigon
Phu Quocilla skootteriajelu oli nautinto ja lomamme parasta hupia, mutta Ho Chi Minh Cityssä en kyllä hyppäisi itse skootterin selkään. Suurin osa paikallisista kyllä suosii mopoja, enkä ihmettele yhtään. Autolla täällä liikkuminen näyttää vieläkin mahdottomammalta. Ho Chi Minhissä asuu noin kymmenen miljoonaa ihmistä ja puolella asukkaista on oma mopo. Ei siis tarvitse ihmetellä, miksi käveleminenkin kaupungin kaduilla tuntuu välillä, ainakin näin tottumattomasta, aikamoiselta taiteilulta. Muutaman päivän jälkeen teiden ylittämiseen alkaa tottua, vaikka vieläkin vähän hirvittää. Täytyy vain kävellä todella rauhallisesti, että mopokuskit ehtivät reagoida ja valita oman ajolinjansa. Liikennevaloja jalankulkijoille ei juuri ole, ja vaikka olisikin, eivät mopokuskit niitä kunnioita. Ho Chi Minhiin on rakenteilla metro, mutta rakennustyöt ovat viivästyneet, joten ainakaan muutamaan vuoteen metrolla ei pääse vielä ajelemaan.

Ho Chi Minh, Vietnam
Ranskalaista Saigonia etsimässä

Minä olen tullut Ho Chi Minhiin etsimään mennyttä aikaa, ranskalaisten siirtomaavallan ajan eleganttia Saigonia. Parhaiten siirtomaa-ajan tunnelman aistii Don Khoi -kadulla, jonka varrella sijaitsee Hotel Continental, jossa Graham Greene asui kirjoittaessaan Ranskan siirtomaavallan aikaan sijoittuvaa romaaniaan Hiljainen amerikkalainen (1955).  Don Khoilla sijaitsevat myös  vuonna 1897 rakennettu Saigonin oopperatalo ja vuonna 1883 valmistunut Notre Damen katedraali.  Katedraalin vastapäätä taas sijaitsee Gustave Eiffelin suunnittelema postitoimisto. Myös vuonna 1959 avattu hotelli Caravelle sijaitsee Don Khoilla. Hotellin katolla on ihastuttava terassi Saigon, Saigon, jonne mekin menemme nauttimaan hedelmäsmoothiet ja ihailemaan kaupunkiin avautuvia maisemia.

Saigon

Saigonin oopperatalon sissänkäynti.

Saigon

Ranskalaisajan Hotel Continental on yksi harvoista siirtoma-ajalta jäljellä olevista kauniista rakennuksista.

Saigon

Näkymä Caravellen kattoterassilta. Kadun päässä häämöttää Notre Damen katedraali.

Saigon

Saigon on sekoitus uutta, vanhaa ja ränsistynyttä.

Vietnamilaiset kadut kuhisevat elämää

Kun poikkeaa Saigonin paraatikadulta pienemmille kaduille, voi taas aistia toisenlaisen Saigonin – tai Ho Chi Minhin. Täällä kadut ovat täynnä elämää. Vihannesten, hedelmien ja kukkien myyjät ovat levittäytyneet kaduille. Yhdessä kadunkulmassa miehet ovat istuutuneet matalan pöydän ääreen ja nauttivat vietnamilaista nuudelikeittoa, toisessa kadunkulmassa vanha nainen myy taidokkaasti tehtyjä kortteja pilkkahintaan.

Saigon_2015-1-3

Saigon

Saigon

Saigon

Saigon, Vietnam

Saigon, Vietnam
Urbaani Ho Chi Minh

Mutta on tässä kaupungissa toinenkin puoli: urbaani Ho Chi Minh.
Vanhan ajan Saigon muuttuu yhä kiihtyvämmällä tahdilla moderniksi Ho Chi Minhiksi. Minua surettaa, että kauniita ranskalaisajan rakennuksia tuhotaan surutta kerrostalojen ja pilvenpiirtäjien tieltä. Tällä hetkellä pilvenpiirtäjiä on vasta muutamia, mutta kymmenen vuoden päästä kaupunki on taas varmasti aivan erinäköinen.

Saigon
Parasta Ho Chi Minhin pilvenpiirtäjissä on niiden kattoterassit. Niitä Ho Chi Minhissä on useita: Rooftop Garden Bar, Alto Heli Bar, Level 23 Nightspot ja Chill Skybar. Emme ehdi testaamaan kaikkia, mutta ainakin AB Towerin katolla sijaitseva trendikäs Chill Sybar on suorastaan mieletön. Kun aurinko on laskenut, skybarista voi ihailla coctailia nautiskellessa alapuolella levittäytyvää neonvalojen merta.

Saigon_2015-1-2

Saigon_2015-1-5

Saigon_2015-1-4

Chill Skybar on ehdottomasti vierailun arvoinen!

Ho Chi Minhissä ei pääse sotaa pakoon

Vaikka Ho Chi Minh uudistuu ja muuttuu koko ajan ja vanhaa puretaan uuden tieltä, ei kaupungin historiaa voi täällä unohtaa. Vahvasti läsnä on edelleen myös Vietnamin sota.

Saigon
Reunification Palace on yksi Ho Chi Minhin ”pakollisista” vierailukohteista. Palatsi edustaa 60-luvun arkkitehtuuria. Täältä Etelä-Vietnamia johdettiin Vietnamin sodan aikaan. Kiertely palatsin retrohenkisissä saleissa on todellinen hyppy vuosikymmenten taakse.

Saigon

Saigon

Saigon

Palatsin ylimmässä kerroksessa sijaitsee elokuvateatteri.

Ho Chi Minhin kaikkein suosituin nähtävyys lienee sotamuseo, War Remnants Museum. Museossa esillä olevat valokuvat tuovat turistien eteen sodan kauheudet.

Vietnamin sotaa käytiin parinkymmenen vuoden ajan, vuosina 1955–1975. Sodassa kuoli noin kaksi miljoonaa siviiliä sekä 1,1 miljoonaa pohjoisvietnamilaista, 230 000 etelävietnamilaista, 58 000 yhdysvaltalaista, 4 000 eteläkorealaista ja 500 australialaista sotilasta.

Saigon

Saigon, sotamuseo
Katutaidetta ja gallerioita


Yksi Ho Cho Minhin mielenkiintoisimmista alueista on uusi taidekortteli 3A Alternative Art Area. Se sijaitsi näppärästi aivan hotellimme Lotte Legend Hotel Saigonin vieressä. Alue ei ole kovin suuri, mutta siellä on muutama kiva ravintola, gallerioita sekä sisustus- ja vaateputiikkeja. Alueelta löytyvät myös kaupungin hienoimmat graffitit.

Saigon_2015-1-7

Saigon_2015-1 kopio

Saigon_2015-1-8
Ho Chi Minh City on sekoitus uutta, vanhaa, kaunista ja rähjäistä. Se on sekoitus värejä, meteliä, kaaoottista liikennettä ja historiaa. Ho Chi Minh on ehdottomasti mielenkiintoinen kaupunki – varmasti yksi mielenkiintoisimmista kaupungeista, joissa olen käynyt.

46 Comments

  • Stacy
    21.2.2016 at 14:42

    Näyttääkin mielenkiintoiselta. Ihmettelen aina, että miten köyhissä maissa on varaa ajoneuvoihin, kuin rikkaissakaan maissa ei ole. Missä on se, että Kaakkois-Aasiassa ajetaan polkupyörillä, jotka on lastattu mitä mielettömimmillä tavoilla. Jos jotain siirtomaa-ajassa pitää, niin ainakin arkkitehtuuri on ollut asiallista. Myös Etelä-Vietnamin hallintopalatsi kiinnostaa. Mitähän varten koko Etelä-Vietnam oli olemassa, edes. Niinhän leffoissakin sanotaan, että näissä (Etelä-Vietnamin) sotilaissa on se, että niitä näkee tulevan toiselta puolelta vastaan.

    Reply
    • maailmanaarella
      21.2.2016 at 16:19

      En tullut ottaneeksi selvää, mitä nämä mopot maksavat, mutta perheessä useimmiten on kuulemma näitä jopa kaksin kappalein. Näin kyllä myös mopoja, joissa oli koko perhe, viisikin henkeä kyydissä – ja lisäksi kassikaupalla rompetta. Ja mikä hurjinta – aikuisilla oli aina kypärät päässä, mutta useimmiten lapsilla ei ollut! Siirtomaa-ajan arkkitehtuurissa on tosiaan tyyliä!

      Reply
  • Outi
    21.2.2016 at 15:14

    Mahtavia kuvia kaupungista ja upeita nuo graffitit.
    Täytyy kyllä sanoa, että kaupunkilomat ei ole mun juttu, vaan rannalle on päästävä.

    Reply
    • maailmanaarella
      21.2.2016 at 16:20

      MInä tykkään yhdistää reissuilla kaupunkia ja rantaa, mutta useimmiten niin, etä ranta/luonto-osuus on sitten reilusti pitempi kuin se kaupunkiosuus. Graffitit oli tosiaan upeita!

      Reply
  • Mia / Elämää ja Matkoja
    21.2.2016 at 15:37

    Ristiriitainen on kyllä aivan oikea sana kuvaamaan Ho Chi Minhiä, sen verran monimuotoinen kaupunkikuva on.

    Tuollaisessa liikennemäärässä myös maskin käyttö on täysin perusteltua ja taitaisi olla myös kuulosuojaimille käyttöä kaikkien noiden skottereiden pörrätessä.

    Ranskan siirtomaavallan aikaiset rakennukset ovat aivan ihania ja täälläkin näköjään pätee se ’Missä ranskalaiset, siellä Notre Dame’.

    Reply
    • maailmanaarella
      21.2.2016 at 16:22

      Sen lisäksi, etä moottoripyöristä lähti kauhea pärinä, pärinää säesti valtava tööttäyskuoro – joka ei muuten vaiennut yölläkään! Kuulosuojaimet ei siis olisi pahitteeksi…
      Oli aika yllättävää törmätä Notre Dameen Vietnamissa :).

      Reply
  • Teija / Lähdetään taas
    21.2.2016 at 21:44

    No on kyllä monipuolinen kaupunki. Eipä ole minulla ollut kaupungista aiemmin minkäänlaista kuvaa. Nyt on. Ristiriitaisissa tunnelmissa tässä pohdin, pitäisikö siellä sitten käydä vai ei. Joskin olen kyllä sitä mieltä, että joka paikassa tulisi käydä ainakin kerran. Varsinkin jos siihen tulee mahdollisuus.

    Reply
    • maailmanaarella
      22.2.2016 at 12:50

      Suosittelen kyllä käymään, oli se sen verran mielenkiintoinen kaupunki. En rakastunut kaupunkiin ja tuskin sinne ihan heti palaan, mutta olen tosi tyytyväinen, että kävin ja näin. Olen enemmän luonto- ja pikkukaupunki-ihminen mutta välillä on kiva nähdä myös toisenlaista ja tehdä erilaisia reissuja.

      Reply
  • Mira / Exploras
    21.2.2016 at 23:24

    Ihana palata tekstisi ja kuviesi myötä takaisin Ho Chi Minh Cityyn. Olin siellä reilut 10 vuotta sitten (no okei, 14)… moporuuhka näytti entisen kaltaiselta, mutta noita pilvenpiirtäjiä ei kyllä silloin ollut 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      22.2.2016 at 12:52

      Hasuka kuulla! Mielenkiintoista olisi itsestäkin nähdä kaupuni sitten taas kymmenen, viidentoista vuoden kuluttua. varmasti on taas erilainen. Toivottaavsti eivät kuitenkaan kaikkea kaunista ja vanhaa pura uuden ja kiiltävän tieltä.

      Reply
  • Ansku BCN
    22.2.2016 at 09:46

    Mahtavasti korostuu todellakin tuo ristiriitaisuus näissä kuvissa! Toivottavasti byrokraatit eivät päätä tuhota kaikkea vanhaa pois uuden tieltä, sääli olisi se!

    Reply
    • maailmanaarella
      22.2.2016 at 12:53

      Se olisi tosi sääli. Luulisi, että ainakin ne hienoimmat rakennukset säästävät, vaikka kova purkuvimma siellä nytkin näytti olevan. Etsin yhtä ravintolaa, josta olin saanut vinkin, mutta koko rakennus oli purettu!

      Reply
  • Veera
    22.2.2016 at 12:36

    Ho Chi Minh vaikuttaa kyllä kiinnostavalta paikalta! Just toi siirtomaa-ajan, aasialaisen ja nykyajan yhdistelmä. Mä oon ekaa kertaa sun blogissa, niin en tiiä onko tää sun normaali tyyli, mutta tykkäsin postauksen kirjoitustyylistä (silleen vähän matkalehtimäinen fiilis).

    Reply
    • maailmanaarella
      22.2.2016 at 12:55

      Se todellakin oli kiinnostava! Kiitos Veera, ehkä tämä on ominta tyyliäni, vaikka luulen kirjoitustyylini vähän vaihtelevan kirjoitusfiiliksen mukaan. Kerran kokeilin jopa proosarunoa… lukijamäärästä päätellen se ei tainnut toimia :D.

      Reply
  • Terhi / Muru Mou
    22.2.2016 at 15:18

    Olin kaupungissa kahdeksan vuotta sitten ja mieleen jäi todella selvästi skootterien paljous. Teiden ylittäminen oli aluksi aivan kamalaa, mutta jotenkin siihenkin vain tottui. Kattobaarit ovat ihan parhautta, tuonne Chilliin olisi kiva päästä! 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      26.2.2016 at 11:12

      Ehdottomasti kannattaa käydä Chillissä, jos menet käymään uudestaan Ho Chi Minhissä! Kyllä, ihmeellisesti siihen katujen ylitykseen tottui, vaikka turvallisin tapa oli kyllä seurata aina jotakuta paikallista! Ja missään tapauksessa katuja ei pidä ylittää juosten! Vaikka alussa olisi mieli tehnyt :).

      Reply
  • Johanna @ Out of Office
    22.2.2016 at 16:19

    Kiitos mielenkiintoisesta artikkelista ja upeista kuvista! Oletko muuten miettinyt sitä että kun postaat hienot kuvasi noin suurina tiedostoina, joku voisi helposti vohkia niitä – tietysti vesileiman kuvista pois rajaten?

    Reply
    • maailmanaarella
      22.2.2016 at 16:26

      Kiitos Johanna kommentistasi ja hyvästä muistutuksesta. Välillä muistan pienentää kuvia mutta nyt on tainnut taas unohtua. Pitää jatkossa olla skarpimpi ja pienentää kuvia reilusti.

      Reply
  • Outi/Maa Quzuu
    23.2.2016 at 23:49

    Täällä myös yksi ensikertalainen blogissasi ja niin ikään pidän paljon kirjoitustyylistäsi! 🙂 Vietnam, sinne halajan! Kaakkois-Aasian maista olen jotenkin onnistunut aina kiertämään Vietnamin ja näin jälkikäteen olenkin sitä pohtinut, että miksi, oi miksi?! 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      24.2.2016 at 00:02

      Kiitos Outi! Minua kiinnostaisi jossain vaiheessa lähteä tutkimaan Pohjois-Vietnamia, sekin vaikuttaisi tosi kiinnostavalta, niin kuin Ho Chi Minhkin oli, vaikka ei se minun lempparikaupunkilistalle.

      Reply
  • salaine
    24.2.2016 at 21:38

    Mielenkiintoinen läpileikkaus kaupunkia kuvaavista asioista. Tuo skootterikaaos ei houkuta. Polvethan tuossa menisi. Tuo vanha kaupunginosa näyttää mielenkiintoisemmalta kuin uusi. Vietnam on minun matkakohde listalla.

    Reply
    • maailmanaarella
      26.2.2016 at 11:10

      Kyllä minäkin pidin vanhasta kaupungista enemmän kuin uudesta, tai oikeastaan vanha ja uusi oli siellä ihan sikin sokin. Toki uusissa pilvenpiirtäjissä oli hienoja kattoterasseja, joista kyllä tykkäsin myös.

      Reply
  • pschildt
    25.2.2016 at 11:13

    Tuo palatsi ja erityisesti sen ”loppupäässä” oleva valokuvanäyttely sodan eri vaiheista, esimerkiksi ilmasillasta ja helikopterista tuon rakennuksen katolla oli minusta tosi mielenkiintoinen. Myös ajatus siitä, että tuo samainen aita rakennuksen edessä oli olemassa jo silloin ja kaikki ne ihmiset, jotka yrittivät päästä syystä tai toisesta tuolloin pois, mutta tuo aika piti – ilmasiltahan ei kuitenkaan kaikkia olisi voinut silloin kuljettaa.

    Reply
    • maailmanaarella
      26.2.2016 at 11:08

      Palatsi oli tosiaan mielenkiintoinen, samoin kuin koko kaupunki, erityisesti tämän historian vuoksi.

      Reply
  • Johanna Hulda
    25.2.2016 at 14:55

    Kertovat aika karua tarinaansa nuo ranskalaiset krumeluurirakennukset! Ovathan ne kauniita, mutta muistuttavat kyllä siitäkin että eivät olisi tuonne kuuluneet.

    Hienoja eläväisia kuvia ja ihan valtavasti mopedeja, tottakai! Uskon, ettei kadunylitys ole tuollakaan ihan helppoa. Loistovinkit taidealueesta ja kattoterdestä täytyykin laittaa korvan taakse, jos joskus kaupunkiin menen. Yksi opiskelututtuni on Ho Chi Minhistä kotoisin, joten ehkä pääsen joku päivä visiitille hänen luokseen.

    Reply
    • maailmanaarella
      26.2.2016 at 10:58

      Ihania kyllä tällaiset ystävät eri puolilla maailmaa! Käykää ehdottomasti sitten taidekorttelissa ja coctaileilla ihanilla kattoterasseilla.

      Reply
  • Tanja/Levoton Matkailija
    25.2.2016 at 23:36

    Vietnam on sellainen paikka missä haluaisin päästä käymään. Ho Chi Minh vaikuttaa todella mielenkiintoiselta paikalta, ja kuvat näyttävät kivoilta 🙂
    Kuala Lumpurissa tien ylitys oli joissain paikoissa myös aika moinen seikkailu.Muutamissa paikoissa oli jalankulkijoille omat valot, mutta eri asia oli noudattiko niitä ketään..

    Reply
    • maailmanaarella
      26.2.2016 at 11:05

      Ihan sama oli tuolla: vaikka muutamassa risteyksessä oli liikennevalot, ei niihin todellakaan uskaltanut luottaa. Moottoripyöräilijät kun änkesivät välillä jopa jalkakäytäville…

      Reply
  • Kohteena maailma
    25.2.2016 at 23:36

    Varmaan eniten koukuttanut postaus alkuvuodesta, tahtoo tuonne! Olen Ho Chi Minhin kaupungia ennenkin miettinyt, mutta nyt se kolahti näiden kuvien myötä todellisesti ja kovaa. Aivan varmasti itsellä olisi ohjelmassa War Remnants Museum, Chill Skybar ja katutaiteiden ihailu. Todettakoon se, että upeista kuvista ykkönen oli jotenkin erikoisen hyvä, on siinä skootteria poikineen kuvassa!

    Ho Chi Minhiin ensin ja sitten Phu Quocin saareen…

    Reply
    • maailmanaarella
      26.2.2016 at 11:00

      Oi kiitos Rami ihanasta kommentistasi! Skoottereita oli tosiaan ihan riittämiin. Tämä kuva taisi olla uuden vuoden aatolta, jolloin meno meni kyllä jo ihan mahdotomaksi ja aikasta paljon pelotti katuja ylitellä. Ja tosiaan kannattaa yhdistää Phu Quoc Ho Chi Minh Cityyn! Sinne pääsee sitten rannoille elpymään.

      Reply
  • Henna /suurin onni
    25.2.2016 at 23:50

    Tuo skoottereiden määrä on aivan järjetön… en ihmettele, että pelotti ylittää katua. Kylläpä on kaupungilla monet kasvot, niinkuin sitä tupataan sanoa 🙂 Mielenkiintoiselta vaikuttaa ja kovin pirteältä jotenkin! Sanoitkin lopuksi, että Ho Chi Minh oli mielenkiintoinen, mutta piditkö siitä? Olen kuullut siellä vierailleilta mielipiteitä aika laidasta laitaan.

    Reply
    • maailmanaarella
      26.2.2016 at 11:01

      Hmmm… olen itsekin kysynyt itseltäni monta kertaa, pidinkö vai en. Kyllä, tavallaan pidin. Ehdottomasti oli mahtavaa nähdä tämä uskomattoman monipuolinen kaupunki, mutta ei se minun sydäntäni vienyt. Luultavasti en sinne palaa, en ainakaan ihan lähivuosina.

      Reply
  • Anna Koskela
    26.2.2016 at 08:09

    Kaupunki on kyllä todella mielenkiintoinen. Olen siellä vieraillut noin 15 vuotta sitten, ja luulen että ihan kaikki on muuttunut. Silloinkin drinkit kattoterasseilla auringon laskiessa olivat jokainen arvoisensa. Tuota taidekorttelia silloin tuskin edes oli…

    Reply
    • maailmanaarella
      26.2.2016 at 11:03

      Käsittääkseni taidekortteli oli todella uusi alue, ehkäpä muutaman vuoden vanha? (Villi veikkaus.) Edes meidän hotellissa eivät siitä olleet kuulleet. Luultavasti kattoterassejakin oli nyt enemmän tarjolla kuin 15 vuotta sitten.

      Reply
  • sarisaviranta
    26.2.2016 at 12:41

    Kyllä, valitsisin Ho Chi Minhin! Skybaareja, kyllä kiitos. Jotenkin mielessäni ei ole mitään hajua, miltä nuo kaupungit itseasiassa näyttävät, tämä avasi silmiä vähän sille.

    Reply
    • maailmanaarella
      26.2.2016 at 12:43

      Kiva että pääsin näyttämään edes pienen palasen Ho Chi Minhin tunnelmaa sinulle ?.

      Reply
  • Sanna I Siveltimellä
    26.2.2016 at 15:07

    Oi vitsi, kumpusi niin samanlaiset fiilikset vuoden takaisesta visiitistä. Me vaan jatkettiin täältä Phu Quocille 🙂 Me ei muuten käyty noilla kattoterasseilla… next time 😉

    Reply
    • maailmanaarella
      26.2.2016 at 15:49

      Ho Chi Minh + Phu Quoc on tosi hyvä yhdistelmä. Me laiskoteltiin eka päälle vko Phulla ja sit virkistyneinä kaupunkilomalle.

      Reply
  • Meri / Syö Matkusta Rakasta
    26.2.2016 at 20:47

    Me oltiin food tourilla mopojen selässä, ei siis itse ajettu – onneksi. Oli hullua menoa! Tykkäsin myöskin kaupungista kovasti. 🙂 Harmi, etten ollut ihan näin järjestelmällinen matkustaja vielä silloin kun olen nykyään, nyt saisin paikasta vielä paljon enemmän irti. 🙂 Näistä kuvista tuli kyllä sinne ikävä.

    Reply
    • maailmanaarella
      26.2.2016 at 20:59

      Voi hurjat! Luin noista erilaisista moporetkistä mutta kuulosti liian hurjalta. Ehkä olisi kannattanut? !

      Reply
  • Marjukka Katariina
    27.2.2016 at 17:30

    Näyttää ja kuulostaa kiehtovalta paikalta 🙂 Tuo Hotel Continental on kyllä upean näköinen! Harmi että vanhoja rakennuksia puretaan pilvenpiirtäjien tieltä. Tuolla sotamuseossa olisi kyllä mielenkiintoista käydä 🙂

    Reply
  • lifewithoutseasons
    27.2.2016 at 18:24

    Ho Chi Minh on kaupunkina mahtava paikka. Jo se mopojen älytön määrä pistää pään pyörälle. Tuo kaupunki on vielä aitoa indokiinaa parhaimmillaa. Chu chi -tunnelit sijaitsevat pienen matkan päässä kaupungista, joihin kannatta ehdottomasti mennä tutustumaan. Kaupungilla on näkyvissä vieläkin sodan jäljet ihmisissä. Vietnam elää kylläkin nykyäänkin vielä aikamoista nousun aikaa kommunismista huolimatta. 🙂

    Reply
  • Veera Bianca
    27.2.2016 at 18:50

    Aaaa rakastan Vietnam -postauksia kun en ole sinne päin vieläkään eksynyt! Huikean näköinen mesta

    Reply
  • Annika Ruohonen
    4.3.2016 at 18:07

    Ihan huippuja nuo graffitit. Ja upea tuo eka skootterikuva!

    Reply
  • PEKKA JUHANI JUMPPANEN
    12.6.2019 at 20:01

    En luullut kaupunkia näin ”sakeaksi”. Tekemistä näyttää olevan kuin muurahaispesässä . Vaikutelma : Mielenkiintoinen paikka . Ajattelin mennä käymään, mutta ajatukset jotenkin sekosivat . Pidän kyllä tämänkaltaisesta olotilasta . Olisiko siellä mitään loppujen lopuksi minua kiinnostavaa . Luulin, että siellä on paljon kauniita tyttöjä . ???

    Reply

Leave a Reply