Arkipäivä matkabloggaajan matkassa Madridissa

IMG_2202
Syksyinen Retiro on yksi lempipaikoistani Madridissa.

Pikkuhiljaa elämä Madridissa alkaa muuttua arkisemmaksi. Enää minun ei tarvitse sinkoilla paikasta toiseen. Yli 20 kilometrin päivälenkit ovat lyhentyneet kymmeneen kilometriin (joka tosin on minulle vieläkin paljon) ja tapasravintoloiden sijaan useimmiten syön lounasta arkisesti kotona.  Olen myös alkanut ymmärtää espanjalaisten lukkojen kummallista logiikkaa, vaikka välillä edelleen yritän vääntää avainta turhautuneena väärään suuntaan tai väärän verran kierroksia.

Elämä on kuitenkin jo sen verran arkista (olenhan ollut töissäkin jo kolme viikkoa), että päätin ottaa vihdoin vastaan London & Beyondin Lenan Päivä mun kanssa -haasteen. Kiitos Lena kivasta haasteesta :).

Täällä Madridin metropolissa olen joutunut väkisinkin astumaan espanjalaiseen myöhäiseen elämänrytmiin, sillä oppituntini kestävät aina puoli kymmeneen (illalla). Voin siis aamulla nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Useimmiten nukuttaa noin yhdeksään, eikä tämäkään päivä ole poikkeus.

Vaikka nautin espanjalaisesta elämästäni, jotain minä Suomesta kaipaan. Eniten kaipaan aamuista smoothietani, pakkasta täynnä mustikoita, mansikoita ja puolukoita sekä metsää ja järviä. Täällä smoothien korvaa säälittävän pieni purkki jogurttia, omena ja Suomesta mukanani tuomat pellavansiemenet ja metsän ja järvet Madridin kaunein puisto Retiro. Täällä Retiro on minun metsäni ja Retiron lammikko minun järveni.

Olen valmis lähtemään lenkille aamupalan ja pikaisen sähköpostin selauksen jälkeen. Sähköpostit on nopeasti selattu. Suurin osa opiskelijoistani Suomesta on ystävällisesti ollut häiritsemättä minua. Opiskelijoiden viestien sijaan olen TAAS voittanut palkinnon. Voitan palkintoja joka päivä, joskus jopa useamman kerran päivässä. Tänään palkintoviestini on tällainen:

Palkintomme tällä kertaa on:
Neste Oil €2500 lahjakortti.
 Klikkaa nopeasti!
Käytä tilaisuutesi nyt tai annamme tämän palkinnon jollekin toiselle.
Tälläkin kertaa päätän antaa palkinnon jollekulle toiselle. (Olenkohan tehnyt suuren virheen, kun olen ollut vastaamatta yhteenkään palkintoviesteistä?)

 

Vaikka Leevi-hauvani ei olekaan täällä kaipaamassa aamulenkkiä, yritän joka päivä selvitä pitkälle kävelylle. Tänään metsäkaipuussa kävelen Retiron puistoon, otan kamerallisen kuvia syksyn väreissä kylpevästä puistosta, mutta kotiin tultuani tapahtuu kamerakatastrofi. Luulen ladanneeni kuvat tietokoneelle, mutta jostain syystä puistokuvien sijasta koneelleni siirtyy vain harmaa palmu!

Kuvankaappaus 2015-10-29 kello 23.10.30

Tämänpäiväisellä lenkilläni kapuan vielä yläilmoihin Palacio de Cibelesin näköalatorniin (pääsymäksu 2€). Ja luojan kiitos, saan Cibelesin kuvista edes muutaman pelastettua, vaikka suurin osa näistäkin häviää kamerakatastrofihässäkässä.

IMG_2261
Näkymä Palacio de Cibelesin näköalatornista.

Klo 14 palaan kotiin.
Asuntoni mukavuuksiin kuuluu lähes all inclusive -tasoinen palvelu: aamupala, lounas ja illallinen katetaan minulle pöytään valmiiksi (kun minä maksan [apurahallani] vuokran, mieheni kokkaa minulle (Mieheni lisähuomautus: ja tiskaa) – tähän luksukseen voisin vaikka tottua, mutta ei passaa, sillä ensi viikosta lähtien olen täällä yksin ja joudun tekemään kaiken itse).

Kaksi viikkoa sitten ostin läheisestä kirjakaupasta El Paísin. Kuvittelin kahvikupin äärellä lukevani joka päivä ainakin yhden uutisen ja kehittäväni kiitettävästi espanjan kielitaitoani. Kuvittelin itsestäni liikoja. Taas. Joten eilen menin kirjakauppaan uudestaan. Tällä kertaa päätin pelata varman päälle: ostin Lonely Planetin matkalehden (espanjankielisenä, sentäs).

Kuppi kahvia (tiesitkö, että pikakahvi, kun siihen sekoittaa maidon ennen mikroon panoa, maistuu melkein oikealta café con lecheltä. Kokeile vaikka!) ja matka Lonely Planetin reportaasin viemänä Uuteen Seelantiin on arjen parasta luksusta.

Asuntoni all inclusive -palvelu ei sisällä valitettavasti ihan kaikkea. Pyykkiä joudun pesemään ja ripustamaan itse. Tällä kertaa minä kuitenkin otan kuvia ja mies ripustaa :). Lakanat levitellään patiolla oleville pyykkinaruille, samoin kuin naapuritkin tekevät, mutta häveliäänä ihmisenä alusvaatteita en sentäs halua esitellä koko rappukäytävälle (vaikka espanjalaiset naapurini niin tekevätkin).

IMG_2308
Ennen töihin lähtöä ehdin vielä katsoa illan tuntisuunnitelmia.
Työmatkani kielikoululle kävellen kestää 20 minuuttia. Ensimmäinen oppitunti alkaa klo 18.00.

IMG_2318
Koulun portilla

Tänään opiskelijani lukevat suomalaisten opiskelijoiden kirjoittamaa blogia Terveisiä Suomesta, saludos de Finlandia ja kommentoivat blogin suomenkielisiä artikkeleita. Keskustellaan myös siitä, minne halutaan ensi kesänä matkustaa (suurin osa opiskelijoista haluaa matkustaa Suomeen ja osa tunnustaa jopa haluavansa muuttaakin rakkaaseen kotimaahani.)

Tauolla lähetän vuokraisännälleni Josélle viestin. Tarvitsemme ruuvimeisseliä. Samalla kerron tulevan viikonlopun suunnitelmastamme matkustaa Toledoon, sillä José on kertonut, että hänen vaimonsa on kotoisin Toledosta. José vastaa välittömästi.  Tiedon ruuvimeisselin sijainnista lisäksi saan nipullisen vinkkejä Toledoon ja kaupan päälle vielä vinkkejä Madridin ravintoloihin.

Ehdin tauolla tehdä muitakin matkasuunnitelmia, sillä saan entiseltä opiskelijaltani Päiviltä viestin, jossa hän toivottaa minut tervetulleeksi Ávilaan ja kertoo, että heillä on jopa lämmitetty uima-allas.

IMG_2320
Innokkaita suomen opiskelijoitani.

Klo 21.33 lopetan viimeisen suomen tuntini ja lähden kävelemään kotiin.
Olisi luullut, että kamerakatastrofista on tarpeeksi yhdelle päivälle, mutta ei. Juuri kun olen aiemmin kehunut, että olen tullut sinuiksi espanjalaisten lukkojen kanssa, kotioveni tekee minulle kepposen. Se ei aukea. Avain ei yksinkertaisesti suostu menemään lukkoon. Minä yritän. Mieheni yrittää. Hermostun. Yritän uudestaan. Sitten jo naapurinikin tulee apuun. Sen tummaihoisen tytön (josta ensmmäisessä Madrid-postauksessani kirjoitin) isä. Me näytämme kännykällä valoa, naapurin mies vääntää ja kääntää. Pikkutyttö tulee ujosti luoksemme katsomaan, hola, hänen isosiskonsakin ilmestyy jo rappukäytävään. Todennäköisesti muukin perhe (laskujeni mukaan asunnossa asuu ainakin kuusi ihmistä, todennäköisesti enemmänkin) seuraa näytelmää ikkunan takana. Ja lopulta, naapuri saa kuin saakin oven auki. Huokaisemme helpotuksesta. Kiittelemme. Ja sisään päästyämme huokailemme, miten ystävällisiä nämä ihmiset täällä ovat.

Tavallisesti vietämme arki-illat kotona, mutta tämänpäiväiset katastrofit vaativat muutakin kuin espanjaksi dubattuja elokuvia. Niinpä lähdemme kulman takana sijaitsevaan tapasbaariin pinchoille ja lasilliselle viiniä.

Kahdentoista aikaan palaamme kotiin. Tällä kertaa ovi aukeilee temppuilematta (helpotus). Kirjoitan hetken blogia, luen Jussi Valtosta ja klo 01.27 sammutan vihdoin valot.
Buenas noches.

 

 

44 Comments

Add yours →

  1. Onpa kiva päästä seuraamaan espanjalaista arkea! Kerrot niin elävästi että tempautuu ihan mukaan lukkotaisteluihin 😊

    Liked by 1 henkilö

  2. Mä en oikein ymmärrä, miksi joku ulkomaalainen haluaisi muuttaa Suomeen tai asua Suomessa ellei ole ihan pakkopakko tai sitten henkeen ja vereen eräjorma, mitä nyt ei kovin moni ole pohjoisen havumetsävyöhykkeen ulkopuolella. Mä toin kerran ulkomaalaisen puolisoni asumaan Suomessa ja hän vihasi ihan kaikkea. Minä olen aina pitänyt itseäni Suomen vihaajana, mutta kyllä hän keksi moittia sellaisiakin asioita, mitä minä en. Tuntuu vähän siltä, että kaikki, joilla on varaa ja aivosoluja haluavat vain pois Suomesta.

    Liked by 1 henkilö

    • Heh, minä itse rakastan Suomea, vaikka toki nautin tästä espanjalaisesta rennommasta elämänmenosta ihan täysillä, mutta tosiaan, minuakin aina ihmetyttää, miten joku muualta kotoisin haluaa Suomeen asumaan. Mutta niin nää vaan Suomea fanittaa! Ja erityisesti suomalainen melodinen metallimusiikki on kovassa huudossa täällä!

      Tykkää

  3. Minäkin olen siirtynyt ihan vaan matka- ja naistenlehtien pariin sanomalehtien sijaan, on ”hieman” kevyempää tekstiä (ja motivaatiokin pysyy paremmin yllä). Samahan se on mistä sitä espanjaa harjoittelee :). Uutiset luen sitten netistä.

    Liked by 1 henkilö

  4. awwww, nämä lukot….Tämä oli sitten sitä vaativampaa mallia, johon tarvitaan eri suuntaisten kierrosten lisäksi nykäisy, potku, voimasana tekniikkaa! 😉

    Elämänmeno ja Retiro-puisto näyttävät ja kuulostavat todella ihanilta!

    Liked by 1 henkilö

    • Useampikin voimasana… Madridilainen elämänmeno on kyllä minun makuuni mutta jostain syystä yhä uudestaan eteeni tulee kaiken maailman katastrofeja. Uusin oli pankkikorttikatastrofi kun automaatti päätti sitten jostain syystä imaista korttini. Ois pitäny varata ens vkonlopuks hotelli, mut se vaatii pankkikorttia, jota ei nyt sit ole. Onneksi sentäs sukan varressa jemmassa vähän rahaa, ettei vielä ensi vkolla tartte kerjuulle mennä.

      Tykkää

  5. Olipas kivaa lukea päivästäs Madridissa. Oon muuten 24h päästä Madridissa, sillä meillä on pitkä välilasku ja hotelliyö siellä Rioon mennessä. 🙂 Harmi, etten ehdi nähä keskustaa yhtään, sillä yövytään lentokentän lähellä olevassa hotellissa. Ihanaa, että oppitunnit alkaa noin myöhään, ainakin tällanen iltavirkku nauttis tollasesta. Tosin sillon nukkuisin puoleenpäivään ja päivä menis vähän hukkaan.

    Liked by 1 henkilö

  6. Ei toi klikkaa nopeasti nappi toiminut 😦 😉

    Mukavaa luettavaa, kun arki sijoittuu vieraaseen maahan. Viininystävänä luin toki aikaisemmin jo sinun Rioja-postauksen.

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos Rami, voin laittaa sulle tulee saamiani palkintoviestejä linkkeineen, jos haluat kokeilla onneasi 😊. Täällä maistellaan juuri Riojasta tuotua viiniä. Hyvää on, ja auttaa hieman harmitukseen, minkä äskeinen pankkikorttikatastrofi aiheutti.

      Tykkää

  7. Mustikat ja blenderi! Siinä oli kaks asiaa mitä itsekin kaipasimme reissun päällä. Mustikoitahan löytyy kyllä muualtakin, mutta ulkomaiset pensasmustikat on sisältä jotain kummaa valkoista höttöä eikä yhtään like a real thing. Suomalaisista mustikoista pitäisi saada vientituote.

    Mutta hei, parempaa onnea lukon kanssa jatkossa! Toivottavasti ei tarvi ulkona yöpyä 🙂

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos! Näin toivon, nyt on lukko on toiminut aika kiltisti, huh. Tänään löysin hyviä mansikoita, mutta todennäköisesti ne on täynnä myrkkyjä. Luomutuotteita täältä on tosi vaikea löytää! Omenatkin kiiltävät epäilyttävästi… Ehdottomasti suomalaisia mustikoita pitäs ruveta markkinoimaan😊.

      Tykkää

  8. Ihastelin tuota puistoa jo jonkin aiemman postauksen yhteydessä ja edelleen näyttää upealta! Samoin näköala tuolta tornista, kaunis! Arjen viettäminen hetken aikaa vieraassa maassa on mukava kokemus, sitä katselee kaikkea niin eri tavoin, niin paljon valppaampana kuin täällä kotimaassa. Mitähän kaikkea täälläkin huomaisi, jos vaan silmät olisivat vähän enemmän auki… Tätä arkipostausta oli oikein mukava lukea 🙂

    Liked by 1 henkilö

    • Joo, Retiro on tosiaan lempipaikkani. Luultavsti käyn siellä kuvaamassa vielä useammankin kerran – saa nähdä, kuinka moneen postaukseen kehtaan ujuttaa Retiro-kuvia :). Täällä on tosiaan myös ihania näköalatorneja, joista ihailla Madridia lintuperspektiivistä Osassa torneissa on kaiken lisäksi aurinkotuolit ja mahdollisuus tilata vaikka coctaileja. Kotimaassa kameran mukaan ottaminen arkeen auttaa huomaamaan ympärillä olevaa kauneutta <3. Suomessa olen rakastunut sumuisiin aamuihin ja auringonlaskuihin ja niitä aina kamerallanikin metsästän. Täällä auringonlaskut eivät ole läheskään niin upeita kuin Suomen syksyssä!

      Tykkää

  9. Mukava lukea tavallisesta arjesta ulkomailla asumisesta ja työskentelystä! Elävästi kuvailtu tarina! Alkoipa mieleni mennä myös espanjalaiseen pubiin maistelemaan tapaksia ja punaviiniä! 🙂 NAM! Viime kerrasta on jo aikaa! -Titta / IKILOMALLA

    Liked by 1 henkilö

  10. Olipas mukavaa ja mielenkiintoista luettavaa 🙂 Kuulostaa ihanalta päivältä, eikä työpäiväkään vaikuta turhan rankalta vaikka myöhään loppuukin. Harmi tuo kamerakatastrofi! Saitko kuvia koskaan pelastettua?

    Liked by 1 henkilö

  11. Tosi kiva juttu ja hienoja kuvia 🙂 Näitä ”päivä mun kanssa” juttuja on mielenkiintoista lukea. Ite en oo vielä Espanjassa käynyt, mutta suunnitelmissa olisi Barcelonan matka ensi vuonna.

    Liked by 1 henkilö

  12. Näitä tällaisia aidosti kirjoitettuja postauksia on kyllä aina yhtä mukava lukea, kiva postaus 🙂

    Liked by 1 henkilö

  13. Heh, en olekaan ainoa, jonka arjessa on paljon palveluja ”omasta takaa”. Jo eläköitynyt mieheni hoitaa pitkälti siivoukset ja ruoka-ostokset, mutta pyykkikoneen lataus on sentään vielä minun vastuullani. Kuivaajasta ja silityksestä hän saattaa jo ottaakin vastuun, ainakin välillä 🙂

    Liked by 1 henkilö

    • Tykkään näistä ahkerista tasa-arvoisista miehistä, joille perinteisesti naisten hommiksi leimatut työt eivät ole kauhistus. Ja tärkeintä, että osaavat tehdä ne omatoimisesti, ei vain pyydettäessä! Passattavat miehet ovat taas kauhistus!!

      Tykkää

  14. Oli kyllä mielenkiintoista lukea tämä, harmi, että niin moni kuva hävisi. On ärsyttävää, kun tekniikka pettää.

    Liked by 1 henkilö

    • Kyllä tosiaan harmitti. Johtui luultavasti siitä, että minun kovalevy oli täynnä. Onneksi suurin osa kuvista oli täältä Madridista eikä meidän reissuilta eri puolilta Espanjaa. Retiroa pääsen vielä uudestaankin kuvaamaan.😊

      Tykkää

  15. Kamerakatastrofi! Järkyttävää! Onneksi olet sielä niin pitkään, että ehdit vaikka ottaa uusia.
    Enpä tiennyt, että Espanjassakin voi opiskella suomea. Jostain aiemmasta postauksestasi luin, että olet menossa työvaihtoon, mutten huomannut, mitä tekemään. Kiinnostavaa! Mikä näitä nuoria on mahtanut motivoida suomen opiskeluun? Nightwish ja muu musiikki?

    Liked by 1 henkilö

    • Joo, todellakin järkyttävää, mutta onneksi tosiaan ehdin ottaa vielä uusiakin kuvia. Kirjoitan varmaan jossain vaiheessa postauksen tästä espanjalaisten Suomi-innostuksesta, mutta joo, Nightwish, Korppiklaani, rakkaus, intohimo erikoisiin kieliin, luonto, siinä tärkeimpiä. Madridissa on jopa kaksi koulua, jossa voi opiskella suomea: kielikoulu, missä minä olen, ja yliopisto. Minun koulussa suomea voi opiskella kuusi vuotta! Eli jatkoryhmäläiset ovat jo tosi hyviä😊

      Tykkää

    • Niin, ja kaikki ei muuten ole nuoria, joukossa myös viisikymppisiä, vaikka enemmistö on tosiaan parikymppisiä .

      Tykkää

  16. Ihana syksyinen kuva! On ihan ihanaa, että suomesta ollaan kiinnostuneita muualla. Oliko kurssille tunkua? Millä tavoin kokevat suomen kielen? Itse opiskelen espanjaa…

    Liked by 1 henkilö

    • Täällä on itse asiassa jopa kuusi vuosikurssia suomen lukijoita ja alkeiskursseja kaksi rinnakkain. Vajaa 30 aloittajaa vuodessa, mutta mitä pidemmälle opinnot etenevät, sitä pienemmiksi ryhmät käyvät. Pienimmässä ryhmässä (6. vuosikurssi) on 2 opiskelijaa. Vaikeahan se suomi useimmista on, mutta monelle aivan intohimo… Uskomatonta😊.

      Tykkää

  17. Nuo pyykkinaruviritykset jaksaa ihastuttaa minua. En mäkään ehkä alushousujani haluaisi muiden nähtäväksi ripustella. Hong Kongissa tuollaiset oli ehkäpä hurjimman näköisiä. Kymmenkerroksisia taloja, joiden ulkosivut oli täynnä kuivuvaa pyykkiä. Aiheesta saisi ihan oman postauksenkin tehtyä : )

    Liked by 1 henkilö

    • Minä joskus nuorempana Amsterdamissa kuivattelin narulla alkkareita. Ja kuinkas kävikään: yhdet tippui alakerran naapurin takapihalle. Nolona menin sit soittamaan ovikelloa, että onkohan mun alushousuja näkyny. Joo, itse kiinnitin Hongkongissa samaan huomiota😀.

      Tykkää

  18. Kamerakatastrofi :s Noi on kyllä aina yhtä ikäviä. Onneksi oot kuitenkin siellä vielä pidempään ja ehdit käymään uudelleen monta kertaa, muttei se silti oo sama asia. Ja vielä tuo lukkosäätö päälle, ymmärrän täysin viinin ja pinchojen tarpeen 🙂

    Liked by 1 henkilö

  19. Oi miten kauniit maisemat näköalatornista! Ja tuo All inclusive-palvelu kuulostaa aika hyvältä diililtä! 🙂 Miunullakin on ollut ulkomailla hankaluuksia lukkojen kanssa, Irlannissa lukitsin kaverin kämppiksen vahingossa asuntoonsa jumiin 😀 Olipa mukava päästä kurkkaamaan arkeesi!

    Liked by 1 henkilö

  20. Varmasti mielenkiintoista mutta haastavaa opettaa suomea ulkomaalaisille. Mä opetin Japanissa japania muutaman kerran eräälle vanhemmalle rouvalle, mutta se oli yllättävän haastavaa päättää, millaista suomea sitä opettaa (puhe-/kirjakieli). Ehkä rennot juttelutilanteet toimii parhaiten, jos kielitaitoa opiskelijalla jo on jonkin verran. 🙂

    Liked by 1 henkilö

    • Itse asiassa espanjalaisia on helppo opettaa, kun on yhteinen kieli, jota voi tarvittaessa käyttää apukielenä vaikka pyrinkin opettamaan suomea suomeksi. Suomessa taas ryhmät on tosi heterogeenisiä eikä useimmiten pakolaisten kanssa ole mitään yhteistä kieltä, paitsi kuvat ja näytteleminen. Se vaatiikin sitten jo enemmän luovuutta ja näyttelijän taitoja 😊.

      Tykkää

  21. Itse olen juuri asettunut Portugalin Faroon asumaan, joten löysin kirjoituksestasi paljon yhtymäkohtia omaan elämäntilanteeseeni. Samalla tavoin olen täällä itse pikku hiljaa tutustunut kaupunkiin. Oli hauska lukea etenkin noista lukoista, kun Portugalissa ovet ovat samanlaisia, että avainta saa kiertää miljoona kertaa ympäri ennen kuin ovi aukeaa. 🙂 Usein ulko-ovien lukot ovat kaiken huipuksi polven korkeudella, että joutuu kyykistelemään taistellessaan lukon kanssa. Täällä Farossakin on hienoja puistoja, mutta ei kyllä mitään Madridin Retiroon verrattavia. Muistan, et olin hyvin vaikuttunut tuosta Madridin puistosta reilu pari vuotta sitten, kun siellä vierailin. Nautihan retiron vanhoista puista ja suihkulähteistä!

    Liked by 1 henkilö

  22. Itse olen juuri asettunut Portugalin Faroon asumaan, joten löysin kirjoituksestasi paljon yhtymäkohtia omaan elämäntilanteeseeni. Samalla tavoin olen täällä itse pikku hiljaa tutustunut kaupunkiin. Oli hauska lukea etenkin noista lukoista, kun Portugalissa ovet ovat samanlaisia, että avainta saa kiertää miljoona kertaa ympäri ennen kuin ovi aukeaa. 🙂 Usein ulko-ovien lukot ovat kaiken huipuksi polven korkeudella, että joutuu kyykistelemään taistellessaan lukon kanssa. Täällä Farossakin on hienoja puistoja, mutta ei kyllä mitään Madridin Retiroon verrattavia. Muistan, et olin hyvin vaikuttunut tuosta Madridin puistosta reilu pari vuotta sitten, kun siellä vierailin. Nautihan retiron vanhoista puista ja suihkulähteistä!

    (kulkuritarinat.net)

    Liked by 1 henkilö

    • Faro on varmasti ihana! Pitääkin kurkata blogiisi, mitä olet ehtinyt siitä kirjoittaa. Mitä ihmettä, lukot polven korkeudella! Eihän siinä ole mitään tolkkua :)! Kummallisia ne portugalilaiset… Retiro on tosiaan niin hieno. Kävin siellä viimeksi tänään kuljeskelemassa. Ihanaa eloa sinulle Portugaliin <3.

      Tykkää

Jättämällä kommentin piristät päivääni.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: