Kohtaaminen (Naksos, Kreikka, kesäkuu 2016)

Naxos
Olen vihdoin perillä – ensirakkauteni luona – monen sivupolun (ja monen tunnin matkustamisen) jälkeen.
Lasissa kuplii papan viini ja maman paprikafetapiirakka maistuu niin taivaallisen suloiselta, että minun tekisi mieli itkeä.

On kuin olisi tullut kotiin.
Maman ja Papan luokse.

Vielä viisi tuntia sitten istuin Ateenan lentokentällä. Taivas oli harmaa ja  sade rummutti ikkunoita.  Naxos on kuin toinen maailma: koko kaupunki kylpee valossa ja meri hohtaa timantteja. Valonsäteet kimpoilevat niin, että on pakko siristää – ihan niin kuin Suomessa keväthangilla.

Koko kevään mittaisen karusellin jälkeen tämä kiireetön hetki, kun tuuli sotkee kampauksen ja huulilla maistuu meren suola ja papan helmeilevä viini, tuntuu melkein liian hyvältä.

Naxos
On pakko myöntää, että minua vähän pelotti. Entä jos kävisi niin, että muistikuvani olisivat tehneet kepposia. Ehkä talot eivät olisikaan täällä niin hohtavan valkoisia, meri niin syvän turkoosi tai talojen seinustoilla kiemurtelevat kukat niin hehkuvan purppuraisia. Ehkä meri ei tuoksuisikaan niin kiihkeältä eikä kreikkalaisensalaatin kepeä maku saisikaan minua niin tyytyväiseksi. Ehkä huomaisin ajan muuttaneen positiivit komparatiiveiksi ja komparatiivit superlatiiveiksi.

Ehkä edessä olisikin pettymys, niin kuin usein on.

Mutta kun saavun hotelli Grottaan, tiedän että olen pelännyt turhaan.

Naxos
Naxos ja Naksosin kaupunki

Naxosin saari Egeanmerellä on Kreikan Kykladien saarista suurin. Saarella asuu noin 18 000 asukasta, joista noin 5000 asuu pääkaupungissa Naksosissa. Naksosin kaupunki on rakennettu kukkulalle, venetsialaisen linnoituksen ympärille. Vanhan kaupungin sokkeloiset kujat oikein kutsuvat päämäärättömään samoiluun.

Näin kesäkuun alussa kaupungissa on vielä hiljaista. Paljon hiljaisempaa kuin olen kuvitellut. Turisteja tuntuu olevan vain kourallinen, ja nekin harvat viihtyvät satamakadulla, meren äärellä. Vanhan kaupungin kapeilla kujilla tulee vastaan vain muutama kreikkalaismummo, joille ujosti hymyillen sanon kalimera,  sekä kissoja. Niitä on melkein jokaisen nurkan takana. On täällä niitä kaipaamiani bougainvilleoitakin, vaikka välillä jo epäilin, että ehkä ne kuuluivatkin vain Italiaan – erityisesti Positanoon ja Caprille, kauneuden huipentumiin, joissa edelliskesänä huokailin ihastuksesta.

Kreikan kauneus on Italiaan verrattuna paljon karumpaa ja hienostelemattomampaa. Tällainen rouhea kauneus sopii minulle. Ei haittaa, vaikka hiukset olisivat tuulen sekoittamat ja päällä olisi matkalaukussa ryttyyntynyt kesämekko. Se ikään kuin kuuluu asiaan. Itse asiassa ne bougainvilleatkin ovat tänne melkein jo liian koreita. Nappaan mieluummin kuvan viinirypäleistä, jotka hohtavassa auringossa pikku hiljaa pullistuvat mehevän pulleiksi.

Naxos

Naxos

cat
Illan valossa

Päivän kääntyessä illaksi silmät viiruiksi pakottanut valo muuttuu lämpöisen armeliaaksi. Kaupungin terävät ääriviivat pehmenevät ja laskeva aurinko saa taivaan leiskumaan.

Maisemaonnellisen on helppo olla onnellinen.
(Johanna, olen näköjään todellakin ominut sanasi… .)

Naxos

Naxos

Naxos
Edellisestä Kreikan-matkastani on kulunut jo lähes 10 vuotta, siitä hetkestä, kun rakkauteni Kreikkaan alkoi, taas melkein 30. Vaikka näiden vuosien aikana elämääni onkin tullut muita rakkauksia, isompia ja pienempiä sivupolkuja, tiedän nyt, jo tämän pienen kohtaamisen jälkeen, että Kreikka ansaitsee kaikki superlatiivit – ei ehkä niitä kaikkein koreilevimpia, mutta ne konstailemattomat ja kotoisat  – sellaiset kuin maman herkullinen paprikafetapiirakka ja papan lempeä viini.

Tulin Kreikkaan rakkaan ystäväni Annikan kanssa, joka kirjoittaa valokuvablogia Annika Ruohonen Photography. Annikan ihana teksti matkastamme on luettavissa täällä.

Lisää Kreikka-kuviani voit katsella Instagramistani, josta löydät minut nimellä @heidimaailmanaarella.
Pieniä matkatarinoitani Kreikasta ja muualtakin maailmasta voit taas seurata blogini Facebookissa.

Advertisements

44 Comments

Add yours →

  1. Ihana kirjoitus ❤

    Tunnen taidokkaasti valittujen sanojen voiman: merisuolan huulillani ja kuuman auringon ja tuulen tuiverruksen. Ja mitkä kuvat! ❤

    Jos lomaani ei olisi naulattu kotimaan maisemiin (Wanhan sotaratsun vuoksi), surffaisin paraikaa läpi Kreikan saarikohteita. Sanan voima toimii! 😊

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos Johanna ihanasta kommentistasi. Nyt tuulen tuiverrus on jo laantunut – mutta meri kimmeltää edelleen uskomatoman kauniisti. Wanha Sotaratsusi varmasti kiittää, että saa viettää ihania lomapäiviä sinun kanssa siellä luonon keskellä – ja siinä saat siitä tärkeät muistot loppuelämäksesi. Toivotatavasti ilkeät itikat eivät ole teidän riesana! Ja ehkäpä pian saan katsella sinun ihania Suomi-kuvia <3.

      Liked by 1 henkilö

  2. Ja kiitos linkityksestä!!! 🌹

    Liked by 1 henkilö

  3. Me oltiin Naxoksella muutama vuosi sitten ja se oli Santorinin lisäksi meidän Kreikan saarihyppelykierroksen suosikki. Ihana paikka ja mitkä auringonlaskut! Me oltiin myös kesäkuussa ja oli kyllä todella hiljaista. Ruoka oli myös mahtavaa, muistan vieläkin sen maailman herkullisimman täytetyn mustekalan 🙂

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos Anna kommentistasi! Naxos on tosiaan ihana paikka, vanha kaupunki on säilyttänyt oman tunnelmansa, jota turistit eivät ole pilanneet. Minäkin valitsin ensimmäisenä iltana täällä ruoaksi täytettyä mustekalaa 🙂 – oli herkkua.

      Tykkää

  4. Minäkin rakastan Kreikkaa, rakastuin siihen teininä ja olen rakkauteni tartuttanut myös tyttäreeni. Näitä kuvia katsoessa voin hyvin maistaa sen fetapiirakan ja haistaa sen meren tuoksun…huokaus.

    Liked by 1 henkilö

  5. Olen käynyt Kreikassa viimeksi vuonna 2010, ehkä nyt olisi aika palata. Olimme viikon pakettimatkalla Pargassa, joka on kyllä aika eri puolella kuin Naxos! Sitä ennen olin tainnut käydä joskus lapsena jossain aurinkolomailemassa. Kauniita kuvia ja ihania maisemia. Lämmin välimeren tuuli tuntui jo vähän iholla niitä katsellessa 🙂

    Liked by 1 henkilö

    • Minullakin oli tosiaan ehtinyt vierähtää aikamoisen monta vuotta edellisestä Kreikan reissusta. Mutta onneksi palasin – tämä on ihana. Ehkäpä kaikkein parasta on tämä ihmisten vilpitön ystävällisyys. Luulen, että seuraavaa Kreikan matkaani ei tarvitsee enää odottaa niin kauan.

      Tykkää

  6. Todellakin meitä on hemmoteltu täällä, ja seurakin on ihan parhainta. ❤

    Liked by 1 henkilö

  7. Oi, ihanaa! Onneksi ei tarvinnut pettyä. Se on monesti noissa rakkaissa maailman kolkissa, että mitä jos uusi reissu pilaakin ne vanhat muistot. Ehkä pari kertaa on käynyt vähän niin, että ”ai tällainenkö tää paikka olikin…”, kun aika on kullannut muistot.

    Kreikassa en ole koskaan käynyt. Monet sitä kuitenkin kiihkeästi rakastavat, joten joskus on käytävä katsomassa omin silmin, mistä on kyse. 🙂

    Liked by 1 henkilö

  8. En ole käynyt Naksoksella vaikkakin Kreikkaa olen kiertänyt muuten. Olen myös menettänyt sydämeni Kreikalle mutta valitettavasti sinne en kovin usein pääse enää kun asun toisella puolella maapalloa. Toiveena kuitenkin, että vielä pääsisin!

    Liked by 1 henkilö

  9. Kreikka on kyllä ihana! Siellä on takuuvarmasti hienot maisemat ja hyvää ruokaa. Tuolla en ole käynyt, mutta muutamalla muulla saarella ja hieman mantereellakin.

    Liked by 1 henkilö

  10. Hyvä, että pelko oli turha. 🙂 Itse olen käynyt vain Ateenassa ja se oli vähän huono aika vierailulle, koska oli lakko ja vähän levottomuuksia. Olisi kyllä kiva nähdä muitakin kaupunkeja.

    Liked by 1 henkilö

  11. Olipa kaunis ja tunnelmanvangitseva teksti! Ihan alkoi tehdä mieli maistaa papan viiniä 🙂

    Liked by 1 henkilö

  12. Hyvin kuvailit Kreikan ja Italian eroa. Juuri sen takia mun sydän onkin aina sykkinyt enemmän Kreikalle. Siellä ei hienostella, vaan juuri se rosoisuus tekee siitä niin ihanan.

    Liked by 1 henkilö

  13. Onpa kaunis teksti – ja kauniit kuvat, kuten aina. Sait aikaiseksi palon matkustaa Kreikkaan! 🙂 Jostain kumman syystä en vielä ole Kreikassa käynyt, eikä sille löydy mitään järkevää selitystä. Muuta kuin se, ettei lomat ja matkatarjoukset ole osuneet yksiin. Jonakin päivänä vielä…

    Liked by 1 henkilö

  14. Ihana teksti, ihanat kuvat, ihana Kreikka ❤
    "Kreikan kauneus on Italiaan verrattuna paljon karumpaa ja hienostelemattomampaa." Niin totta; Kreikka on kaunis, mutta omalla, paikoin karulla, tavallaan 🙂

    Liked by 1 henkilö

  15. Juuri tällaista Kreikkaa kaipaan, en niitä turistirysiä missä ei ole pätkääkään jäljellä aitoa kreikkalaista tunnelmaa. Onneksi saaria on monia ja tunnelmia erilaisia niin jokaiselle löytyy se oma, mä haluan tuonne 🙂

    Liked by 1 henkilö

  16. Mielestäni tähän kommentoinkin jo, että niin Kreikkaa, sinistä ja valkoista – ja kissa, mutta mihinköhän se meni …?

    Tykkää

    • Kiitos kommentistasi, kurkkasin roskikseenkin, ja sieltä löytyikin yksi kommentti, muttei se ollut sinun. Minne bittiavaruuteen aiempi kommenttisi hävinnyt… ? Kaikissa Kreikan kylissä, joissa vierailimme, oli tosiaan yllin kyllin valkoista sinistä ja kissoja ❤

      Tykkää

  17. Ihanan tunnelmallinen postaus! Tästä on luettavissa se aivan tietynlainen syvä rakkaus, joka meillä kaikilla paljon matkustavilla on jotain matkakohdetta kohtaan. Itselläni vastaavat tunteet herättää Australia, jonne kaipaan taas kovasti.

    Olen käynyt Kreikassa tasan kerran, alle 2-kymppisenä pakettimatkalla Rodoksella, enkä voi sanoa tuo reissu olisi herättänyt Kreikkaa kohtaan sen suurempia tunteita. Viime aikoina olen kyllä huomannut ajattelevani Kreikan saaria paljonkin, ja voisin hyvin nähdä itseni vaikkapa juuri Naxoksella. Kiitokset siis inspiroivasta postauksesta!

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos Arna! Heh, en kyllä ihmettele, jos matka Rhodokselle ei ole herättänyt kovin suuria tunteita. Itse kävin siellä ala-asteikäisenä, ja silloin se oli kyllä ihana kokemus, tosin silloin jo risteily Tukholmaan oli jo jotain huumaavan ihanaa :D.

      Luulenpa, etä jos menisin Australiaan, saattaisin menettää sydämeni sillekin. Aika monilla matkakohteilla on sellainen vaikutus, että ne saavat sydämeni läpättämään… ❤

      Tykkää

  18. Ihana kirjoitus!! Tälläinen Kreikkaon juuri sellaista, millaiseksi Kreikan kuvittelee. Pystyi oikein eläytymään ja kuvittelemaan itsensä tuonne. En ole koskaan käynyt Naxoksella mutta tämän jälkeen on kyllä pakko sinne päästä 🙂

    Liked by 1 henkilö

  19. Tosi mukavaa luettavaa ja kiva tarina rakkaan paikan kohtaamisesta. Kuvat tekivät kyllä oikeutusta paikan hehkutukselle 🙂

    Liked by 1 henkilö

  20. Tiia / Fangirl Quest 18.6.2016 — 16:05

    Voi, tosi ihanan näköinen paikka. Ja toi pikkainen kärttyisen näköinen kissa! Aww 🙂

    Liked by 1 henkilö

  21. Kirjoitat todella todella kauniisti ❤ Kreikan maisemat näyttää myös aivan upeilta!

    Liked by 1 henkilö

Jättämällä kommentin piristät päivääni.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: