Menu

Kohtaaminen (Naksos, Kreikka, kesäkuu 2016)

Naxos
Olen vihdoin perillä – ensirakkauteni luona – monen sivupolun (ja monen tunnin matkustamisen) jälkeen.
Lasissa kuplii papan viini ja maman paprikafetapiirakka maistuu niin taivaallisen suloiselta, että minun tekisi mieli itkeä.

On kuin olisi tullut kotiin.
Maman ja Papan luokse.

Vielä viisi tuntia sitten istuin Ateenan lentokentällä. Taivas oli harmaa ja  sade rummutti ikkunoita.  Naxos on kuin toinen maailma: koko kaupunki kylpee valossa ja meri hohtaa timantteja. Valonsäteet kimpoilevat niin, että on pakko siristää – ihan niin kuin Suomessa keväthangilla.

Koko kevään mittaisen karusellin jälkeen tämä kiireetön hetki, kun tuuli sotkee kampauksen ja huulilla maistuu meren suola ja papan helmeilevä viini, tuntuu melkein liian hyvältä.

Naxos
On pakko myöntää, että minua vähän pelotti. Entä jos kävisi niin, että muistikuvani olisivat tehneet kepposia. Ehkä talot eivät olisikaan täällä niin hohtavan valkoisia, meri niin syvän turkoosi tai talojen seinustoilla kiemurtelevat kukat niin hehkuvan purppuraisia. Ehkä meri ei tuoksuisikaan niin kiihkeältä eikä kreikkalaisensalaatin kepeä maku saisikaan minua niin tyytyväiseksi. Ehkä huomaisin ajan muuttaneen positiivit komparatiiveiksi ja komparatiivit superlatiiveiksi.

Ehkä edessä olisikin pettymys, niin kuin usein on.

Mutta kun saavun hotelli Grottaan, tiedän että olen pelännyt turhaan.

Naxos
Naxos ja Naksosin kaupunki

Naxosin saari Egeanmerellä on Kreikan Kykladien saarista suurin. Saarella asuu noin 18 000 asukasta, joista noin 5000 asuu pääkaupungissa Naksosissa. Naksosin kaupunki on rakennettu kukkulalle, venetsialaisen linnoituksen ympärille. Vanhan kaupungin sokkeloiset kujat oikein kutsuvat päämäärättömään samoiluun.

Näin kesäkuun alussa kaupungissa on vielä hiljaista. Paljon hiljaisempaa kuin olen kuvitellut. Turisteja tuntuu olevan vain kourallinen, ja nekin harvat viihtyvät satamakadulla, meren äärellä. Vanhan kaupungin kapeilla kujilla tulee vastaan vain muutama kreikkalaismummo, joille ujosti hymyillen sanon kalimera,  sekä kissoja. Niitä on melkein jokaisen nurkan takana. On täällä niitä kaipaamiani bougainvilleoitakin, vaikka välillä jo epäilin, että ehkä ne kuuluivatkin vain Italiaan – erityisesti Positanoon ja Caprille, kauneuden huipentumiin, joissa edelliskesänä huokailin ihastuksesta.

Kreikan kauneus on Italiaan verrattuna paljon karumpaa ja hienostelemattomampaa. Tällainen rouhea kauneus sopii minulle. Ei haittaa, vaikka hiukset olisivat tuulen sekoittamat ja päällä olisi matkalaukussa ryttyyntynyt kesämekko. Se ikään kuin kuuluu asiaan. Itse asiassa ne bougainvilleatkin ovat tänne melkein jo liian koreita. Nappaan mieluummin kuvan viinirypäleistä, jotka hohtavassa auringossa pikku hiljaa pullistuvat mehevän pulleiksi.

Naxos

Naxos

cat
Illan valossa

Päivän kääntyessä illaksi silmät viiruiksi pakottanut valo muuttuu lämpöisen armeliaaksi. Kaupungin terävät ääriviivat pehmenevät ja laskeva aurinko saa taivaan leiskumaan.

Maisemaonnellisen on helppo olla onnellinen.
(Johanna, olen näköjään todellakin ominut sanasi… .)

Naxos

Naxos

Naxos
Edellisestä Kreikan-matkastani on kulunut jo lähes 10 vuotta, siitä hetkestä, kun rakkauteni Kreikkaan alkoi, taas melkein 30. Vaikka näiden vuosien aikana elämääni onkin tullut muita rakkauksia, isompia ja pienempiä sivupolkuja, tiedän nyt, jo tämän pienen kohtaamisen jälkeen, että Kreikka ansaitsee kaikki superlatiivit – ei ehkä niitä kaikkein koreilevimpia, mutta ne konstailemattomat ja kotoisat  – sellaiset kuin maman herkullinen paprikafetapiirakka ja papan lempeä viini.

<3

Lisää Kreikka-kuviani voit katsella Instagramistani, josta löydät minut nimellä @heidimaailmanaarella.
Pieniä matkatarinoitani Kreikasta ja muualtakin maailmasta voit taas seurata blogini Facebookissa.

44 Comments

  • Johanna @ Out of Office
    12.6.2016 at 10:18

    Ihana kirjoitus ❤

    Tunnen taidokkaasti valittujen sanojen voiman: merisuolan huulillani ja kuuman auringon ja tuulen tuiverruksen. Ja mitkä kuvat! ❤

    Jos lomaani ei olisi naulattu kotimaan maisemiin (Wanhan sotaratsun vuoksi), surffaisin paraikaa läpi Kreikan saarikohteita. Sanan voima toimii! 😊

    Reply
    • maailmanaarella
      12.6.2016 at 18:38

      Kiitos Johanna ihanasta kommentistasi. Nyt tuulen tuiverrus on jo laantunut – mutta meri kimmeltää edelleen uskomatoman kauniisti. Wanha Sotaratsusi varmasti kiittää, että saa viettää ihania lomapäiviä sinun kanssa siellä luonon keskellä – ja siinä saat siitä tärkeät muistot loppuelämäksesi. Toivotatavasti ilkeät itikat eivät ole teidän riesana! Ja ehkäpä pian saan katsella sinun ihania Suomi-kuvia <3.

      Reply
  • Johanna @ Out of Office
    12.6.2016 at 10:20

    Ja kiitos linkityksestä!!! 🌹

    Reply
    • maailmanaarella
      12.6.2016 at 18:39

      Eipä kestä, kiitos sinulle tästä sanasta, jonka olen niin ominut itselleni :).

      Reply
  • Anna | Muuttolintu.com
    12.6.2016 at 10:24

    Me oltiin Naxoksella muutama vuosi sitten ja se oli Santorinin lisäksi meidän Kreikan saarihyppelykierroksen suosikki. Ihana paikka ja mitkä auringonlaskut! Me oltiin myös kesäkuussa ja oli kyllä todella hiljaista. Ruoka oli myös mahtavaa, muistan vieläkin sen maailman herkullisimman täytetyn mustekalan 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      12.6.2016 at 18:41

      Kiitos Anna kommentistasi! Naxos on tosiaan ihana paikka, vanha kaupunki on säilyttänyt oman tunnelmansa, jota turistit eivät ole pilanneet. Minäkin valitsin ensimmäisenä iltana täällä ruoaksi täytettyä mustekalaa 🙂 – oli herkkua.

      Reply
  • Outi
    12.6.2016 at 14:25

    Minäkin rakastan Kreikkaa, rakastuin siihen teininä ja olen rakkauteni tartuttanut myös tyttäreeni. Näitä kuvia katsoessa voin hyvin maistaa sen fetapiirakan ja haistaa sen meren tuoksun…huokaus.

    Reply
    • maailmanaarella
      12.6.2016 at 18:44

      Ihana, kiitos Outi :). Tänään meidän huoneessa odotti maman mansikkapiirakkaa, kun tulimme päivän retkeltä maaseudulta. Kyllä meitä hemmotellaan <3.

      Reply
  • Anne
    12.6.2016 at 18:59

    Olen käynyt Kreikassa viimeksi vuonna 2010, ehkä nyt olisi aika palata. Olimme viikon pakettimatkalla Pargassa, joka on kyllä aika eri puolella kuin Naxos! Sitä ennen olin tainnut käydä joskus lapsena jossain aurinkolomailemassa. Kauniita kuvia ja ihania maisemia. Lämmin välimeren tuuli tuntui jo vähän iholla niitä katsellessa 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      12.6.2016 at 23:14

      Minullakin oli tosiaan ehtinyt vierähtää aikamoisen monta vuotta edellisestä Kreikan reissusta. Mutta onneksi palasin – tämä on ihana. Ehkäpä kaikkein parasta on tämä ihmisten vilpitön ystävällisyys. Luulen, että seuraavaa Kreikan matkaani ei tarvitsee enää odottaa niin kauan.

      Reply
  • Annika Ruohonen
    13.6.2016 at 09:55

    Todellakin meitä on hemmoteltu täällä, ja seurakin on ihan parhainta. <3

    Reply
  • Lotta | Watia.fi
    13.6.2016 at 11:33

    Oi, ihanaa! Onneksi ei tarvinnut pettyä. Se on monesti noissa rakkaissa maailman kolkissa, että mitä jos uusi reissu pilaakin ne vanhat muistot. Ehkä pari kertaa on käynyt vähän niin, että ”ai tällainenkö tää paikka olikin…”, kun aika on kullannut muistot.

    Kreikassa en ole koskaan käynyt. Monet sitä kuitenkin kiihkeästi rakastavat, joten joskus on käytävä katsomassa omin silmin, mistä on kyse. 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      14.6.2016 at 16:51

      Kreikassa on kyllä omanlaisensa viehätys. Minua ihastuttaa erityisesti nämä pienet, autenttiset saaret, joissa ei ole vielä suuria turistimassoja (ainkaan näin kesäkuussa). Ihan varmasti tulen vielä uudestaan :).

      Reply
  • Paula - Viinilaakson viemää
    13.6.2016 at 12:30

    En ole käynyt Naksoksella vaikkakin Kreikkaa olen kiertänyt muuten. Olen myös menettänyt sydämeni Kreikalle mutta valitettavasti sinne en kovin usein pääse enää kun asun toisella puolella maapalloa. Toiveena kuitenkin, että vielä pääsisin!

    Reply
    • maailmanaarella
      14.6.2016 at 16:52

      Naksos osoittautui kyllä ihanaksi. Samoin Koufonisi, jonne Naksokselta jatkoimme matkaa. Joskus vielä haluan tulla kiertämään muitakin saaria.

      Reply
  • Teija / Lähdetään taas
    13.6.2016 at 13:27

    Kreikka on kyllä ihana! Siellä on takuuvarmasti hienot maisemat ja hyvää ruokaa. Tuolla en ole käynyt, mutta muutamalla muulla saarella ja hieman mantereellakin.

    Reply
    • maailmanaarella
      14.6.2016 at 16:54

      Kyllä, on tosi upeat maisemat ja herkullista (ja edullista) ruokaa. Mutta ehkä kaikkein parasta on tämä ihmisten uskomaton ystävällisyys ja iloisuus ja toisten huomioiminen. Suomalaisilla olisi paljon opittavaa…

      Reply
  • Tiia/ReiseReise
    13.6.2016 at 19:19

    Hyvä, että pelko oli turha. 🙂 Itse olen käynyt vain Ateenassa ja se oli vähän huono aika vierailulle, koska oli lakko ja vähän levottomuuksia. Olisi kyllä kiva nähdä muitakin kaupunkeja.

    Reply
    • Tiia/ReiseReise
      13.6.2016 at 19:21

      Ps. Eikun apua, Rhodos oli mun eka ulkomaanmatka! Miten unohdinkin. 😀

      Reply
      • maailmanaarella
        14.6.2016 at 16:57

        Rhodos oli minunkin ensimmäisiä matkakohteitani. Ateenassa taas kävin vuonna -93, kirjevaihtotoverini luona. Ehkä sielläkin voisi käydä joskus uudestaan, vaikka luulen, että nämä Kreikan saaret on vielä enemmän minun juttuni kuin Manner-Kreikka.

        Reply
  • Ansku BCN
    13.6.2016 at 21:06

    Olipa kaunis ja tunnelmanvangitseva teksti! Ihan alkoi tehdä mieli maistaa papan viiniä 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      14.6.2016 at 16:58

      Papan viini oli ihanaa – ja tänään vihdoinkin myös tapasimme papan <3.

      Reply
  • Meri / Syö Matkusta Rakasta
    14.6.2016 at 15:14

    Hyvin kuvailit Kreikan ja Italian eroa. Juuri sen takia mun sydän onkin aina sykkinyt enemmän Kreikalle. Siellä ei hienostella, vaan juuri se rosoisuus tekee siitä niin ihanan.

    Reply
    • maailmanaarella
      14.6.2016 at 17:00

      Kiitos Meri. Kreikkalainen rosoisuus on kyllä niin minunkin mieleeni. Pakko tänne on joskus tulla taas takaisin :).

      Reply
  • Saana Jaakkola
    14.6.2016 at 16:41

    Onpa kaunis teksti – ja kauniit kuvat, kuten aina. Sait aikaiseksi palon matkustaa Kreikkaan! 🙂 Jostain kumman syystä en vielä ole Kreikassa käynyt, eikä sille löydy mitään järkevää selitystä. Muuta kuin se, ettei lomat ja matkatarjoukset ole osuneet yksiin. Jonakin päivänä vielä…

    Reply
    • maailmanaarella
      14.6.2016 at 17:01

      Kiitos Saana <3. Oi, kyllä sinunkin pitää joskus tulla kreikkaan. Varmasti tykkäisit. Ainakin Naksosia ja Koufonisia voin lämpimästi suositella.

      Reply
      • Saana Jaakkola
        14.6.2016 at 17:05

        Heh, en epäile yhtään, ettenkö muka viihtyisi! 😉

        Reply
  • Terhi / Muru Mou
    14.6.2016 at 18:12

    Ihana teksti, ihanat kuvat, ihana Kreikka <3
    "Kreikan kauneus on Italiaan verrattuna paljon karumpaa ja hienostelemattomampaa." Niin totta; Kreikka on kaunis, mutta omalla, paikoin karulla, tavallaan 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      16.6.2016 at 18:37

      Kiitos Terhi! Kreikka on niin kaunis. Paikoin tosiaan hyvinkin karu, ja jotkin kylät autioina melkein melankolisia – mutta silti niin kauniita. Samoin kuin ne kissat – osin hieman rähjäisiä, mutta silti valloittavan suloisia.

      Reply
  • Meidän matkassa / Monna
    14.6.2016 at 20:36

    Juuri tällaista Kreikkaa kaipaan, en niitä turistirysiä missä ei ole pätkääkään jäljellä aitoa kreikkalaista tunnelmaa. Onneksi saaria on monia ja tunnelmia erilaisia niin jokaiselle löytyy se oma, mä haluan tuonne 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      16.6.2016 at 18:39

      Ihana, kannattaa halutakin, ja sitten Naksoksella kannattaa hypätä lauttaan ja matkustaa katsomaan jokin pienistä Kykladeista. Ne on on Naksostakin autenttisempia helmiä.

      Reply
  • pschildt
    16.6.2016 at 17:04

    Mielestäni tähän kommentoinkin jo, että niin Kreikkaa, sinistä ja valkoista – ja kissa, mutta mihinköhän se meni …?

    Reply
    • maailmanaarella
      16.6.2016 at 17:10

      Kiitos kommentistasi, kurkkasin roskikseenkin, ja sieltä löytyikin yksi kommentti, muttei se ollut sinun. Minne bittiavaruuteen aiempi kommenttisi hävinnyt… ? Kaikissa Kreikan kylissä, joissa vierailimme, oli tosiaan yllin kyllin valkoista sinistä ja kissoja <3

      Reply
  • Arna / Cocoa etsimassa
    17.6.2016 at 19:11

    Ihanan tunnelmallinen postaus! Tästä on luettavissa se aivan tietynlainen syvä rakkaus, joka meillä kaikilla paljon matkustavilla on jotain matkakohdetta kohtaan. Itselläni vastaavat tunteet herättää Australia, jonne kaipaan taas kovasti.

    Olen käynyt Kreikassa tasan kerran, alle 2-kymppisenä pakettimatkalla Rodoksella, enkä voi sanoa tuo reissu olisi herättänyt Kreikkaa kohtaan sen suurempia tunteita. Viime aikoina olen kyllä huomannut ajattelevani Kreikan saaria paljonkin, ja voisin hyvin nähdä itseni vaikkapa juuri Naxoksella. Kiitokset siis inspiroivasta postauksesta!

    Reply
    • maailmanaarella
      19.6.2016 at 14:50

      Kiitos Arna! Heh, en kyllä ihmettele, jos matka Rhodokselle ei ole herättänyt kovin suuria tunteita. Itse kävin siellä ala-asteikäisenä, ja silloin se oli kyllä ihana kokemus, tosin silloin jo risteily Tukholmaan oli jo jotain huumaavan ihanaa :D.

      Luulenpa, etä jos menisin Australiaan, saattaisin menettää sydämeni sillekin. Aika monilla matkakohteilla on sellainen vaikutus, että ne saavat sydämeni läpättämään… <3

      Reply
  • Miraorvokki/Pöndekengissä
    17.6.2016 at 19:47

    Ihana kirjoitus!! Tälläinen Kreikkaon juuri sellaista, millaiseksi Kreikan kuvittelee. Pystyi oikein eläytymään ja kuvittelemaan itsensä tuonne. En ole koskaan käynyt Naxoksella mutta tämän jälkeen on kyllä pakko sinne päästä 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      19.6.2016 at 14:52

      Kiitos Mira Orvokki :). Naxos ei tosiaan pettänyt minua. Ihana paikka, vaikka vielä ihanamman helmen löysimme, kun jatkoimme matkaa Naxokselta laivalla ihastuttavalla Koufonisian saarelle.

      Reply
  • Kohteena maailma
    17.6.2016 at 21:47

    Tosi mukavaa luettavaa ja kiva tarina rakkaan paikan kohtaamisesta. Kuvat tekivät kyllä oikeutusta paikan hehkutukselle 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      19.6.2016 at 14:53

      Hih, taisi tosiaan mennä jo hehkutuksen puolelle. Mutta niin hyvää huolta meistä Naxoksella pidettiin, että kaupunki on hehkutuksensa ansainnut ;).

      Reply
  • Tiia / Fangirl Quest
    18.6.2016 at 16:05

    Voi, tosi ihanan näköinen paikka. Ja toi pikkainen kärttyisen näköinen kissa! Aww 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      19.6.2016 at 14:55

      Siellä oli niin paljon ihania kissoja, joille piti leperrellä. Osa tosin niin kapisen ja kuluneen näköisiä, että ihan sydäntä raapaisi.

      Reply
  • Veera Bianca
    18.6.2016 at 23:16

    Kirjoitat todella todella kauniisti <3 Kreikan maisemat näyttää myös aivan upeilta!

    Reply
    • maailmanaarella
      19.6.2016 at 14:57

      Kiitos Veera kauniista sanoistasi. Ja maisemat oli tosiaan upeita <3.

      Reply

Leave a Reply