Menu

Missä piilee Naxosin taika?

Updated 31.1.2020

Naxos
Palataan vielä hetkeksi Naxosin saarelle. Onhan vielä selvittämättä, missä piilee tämän saaren taika.

Ennen paluuta on kuitenkin hyvästeltävä Koufonisian pieni paratiisi – Kreikan smaragdinvihreä helmi, niin kuin sitä edellisessä postauksessani luonnehdin. Koufonisian saari on sellainen löytö, että sen pitäisi melkein kaikkein mieluiten itsellään.

Hotellimme Keros Art taas on sellainen helmi, että sitä suosittelee mielellään kaikille niille rohkeille, jotka uskaltautuvat lähtemään turistivirtojen ulottumattomiin pienen merimatkan päähän. Keros Art ei ole varsinaisesti mikään luksushotelli, vaan se on kotoisan lempeä aivan niin kuin omistajansa Sofia, joka lähtöaamunamme hyvästelee meidät poskisuudelmin.

Mutta palataan siis Naxosin saarelle ja alkajaisiksi maman ja papan hoiviin hotelli Grottaan, jossa meidät toivotetaan tervetulleiksi takaisin kotiin. Ja taas meitä hemmotellaan papan viinillä ja maman piirakalla.

Naxos
Kun olemme toipuneet kaikesta liikutuksesta, on saarikierroksen aika –
vaikka Naksosin vanhan kaupungin pienillä kujilla ja sataman tavernoissa saisikin helposti kulumaan koko loppuloman.

Rantaelämää Naxosin saarella

Naxos
Me lähdemme ensin selvittämään, millaista rantaelämää Naxosin saarella vietetään.
Bussi lähtee vanhasta kaupungista, ihan sataman tuntumasta. Noin 15 minuutin bussimatkan jälkeen me hyppäämme kyydistä.

Olemme perillä, Plakan rannalla.

Naxos
Rannalla aurinkotuolirivit odottavat auringonpalvojia ja rihkamakauppiaat vaanivat varjoissa – ihan kuin missä tahansa turistikohteessa. Mutta kun lähtee kulkemaan rantaviivaa pitkin kohti etelää, aurinkotuolit harvenevat. Siellä täällä pilkottaa enää yksittäisiä aurinkovarjoja sekä paljaita peppuja ja tissejä.
Mekko päällä ja kamera kaulassa tunnen oloni epämukavaksi. On siis parempi palata aurinkotuolirivistölle.

Naxos
Rannalla on muutama baari. Siellä osataan suomeakin.
Tarjoilija kysyy, miten I love you sanotaan suomeksi.
Tämä ei ole minun paikkani.
Naxosin taika ei löydy täältä, hieman haalistuneelta aurinkorannalta, jonne joka viikko kuljetetaan bussilla turisteja.

Naxos-15

Uneliaat kylät, vuohet ja papat

Naxos
Suunnataan siis seuraavaksi sisämaahan, pieniin ajan patinoimiin kyliin oliivilehtojen katveeseen. Sinne missä aika tuntuu pysähtyneen, muratti puskee läpi ikkunan pielien ja mistä vuohet saavat kulkea vapaina pitkin kylän raittia.

Naxos
Hotelli Grottassa Dimitrion kanssa hotellia pyörittävä Nicoletta on merkinnyt meille karttaan kaksi kylää: Halkín ja Apíranthosin.
Halkí sijaitsee 16 kilometrin päässä Naksosin kaupungista. Bysantin aikana Halkí oli saaren loistokas pääkaupunki Halkion. Nyt Bysantin ajan loisto on kulunut rapistuviksi maalipinnoiksi ja halkeileviksi rappauksiksi. Jotain yksinkertaisen viehättävää kylässä kuitenkin on.

On leppoisia tavernoja, joiden kuluneilla penkeillä papat pitävät turinatuokioita, ja paikallista jäätelöä tarjoileva pieni kahvila, jonka sitruunajäätelöä minun on tietenkin maistettava. Ja näiden talojen, joihin aika on jättänyt jälkensä, takaa lähtee polku läpi oliivilehtojen.

Meidän matkamme polkua pitkin katkeaa sihisevään käärmeeseen.

Naksos

Halki

Naxos
Ennen käärmettä ehdimme kuitenkin nähdä niitä vuohia –  joista osa on oliivipuihin kiinni köytettyinä, osa jolkottelee vapaana.

Kukahan kylän miehistä saa pitää vuohensa vapaana, jättämässä jälkiä kapeille kujille, niin että on syytä varoa, mihin askelensa asettaa. 

Naxos

vuohi

Meitä tulee vastaan  utelias vuohi…

vuohi

…  epäluuloinen vuohi ja päivätorkuilla oleva pikku kili.

vuohi

vuohiperhe, joka poseeraa…

vuohi

ja valokuvaajaan kyllästynyt vuohiperhe, joka pakenee…

Toinen vierailukohteemme, vuoristokylä Apíranthos, joko nököttää yksinäisenä vuoren rinteellä, on yhden oppaan mukaan saaren kaunein asutusalue.

Vaikka kylän paraatikadulla kukat hehkuvatkin auringossa, on kylässä melankolinen tunnelma. Kylä tuntuu hylätyltä.  Portaat kasvavat ruohoa. Vain muutamasta asunnosta kantautuu elämän ääniä. Terassiravintolan vaivaantunut tyttö tarjoilee meille fetasalaattia. Ketään muita ei koko ravintolassa näy, vaikka maisema alla levittäytyvään oliivilehtoon ja oliivilehdon takana kimmeltävään mereen hivelee silmää.

On kummallista, ettei täällä tule vastaan edes kissoja.

Naxos

Apiranthos
Illansuussa palaamme takaisin Naksosin vanhaan kaupunkiin. Syömme rantaravintolassa jättiannoksen täytettyä mustekalaa ja juomme kannullisen viiniä. Toisen kannun saamme kaupan päälle, samoin jälkiruoat ja lasilliset rakia.
Kreikkalainen vieraanvaraisuus yllättää minut uudestaan ja uudestaan.

Naksos Kreikan saaret

Kreikan saaret Naksos
Sitten on vielä tämä hetki:
kun aurinko laskee ja värjää kaupungin melkein epätodellisen kauniiksi.
Auringon laskiessa minun niin kuin monen muunkin turistin askelet vievät Palátia-luodolle, jossa sijaitsee Apolonin temppelin sisäänkäynti. Tämä on kaupungin suosituin paikka auringonlaskun ihailuun.
Tämä on myös rakastavaisten kohtaamispaikka.
Enkä ihmettele miksi.

Naxos

Naxos

Kreikan saaret Naksos

Kreikan saaret Naksos

Kreikan saaret Naksos

Naksos

Naxos

Naxos
Yhden viikon aikana on mahdotonta koluta koko saarta. Eikä ole tarvettakaan.
Tämä matka on ollut hyvä juuri näin.
Olen nähnyt tarpeeksi.
Olen kokenut kreikkalaista lämpöä, vieraanvaraisuutta, yksinkertaisia makuja ja ajan patinoimaa kauneutta.
Näistä pienistä suurista asioista koostuu Naxos-saaren taika.
Muuta ei hyvään lomaan tarvita

<3.

PS. Luithan jo edelliset Kreikka-postaukseni kohtaamisesta ensrakkauteni kanssa sekä tuulen tuivertaman merimatkan päässä Naxosista sijaitsevasta Koufonisiasta, joka on yksi  kauneimmista näkemistäni paikoista – omalla karulla tavallaan.

Kreikasta matkani jatkuu Azoreille, hortensioiden saarelle.
Seuraamalla Maailman äärellä -blogini Facebookia, saat uusimmat matkajutut ja matkakuulumiset suoraan uutisvirtaasi.
Intagramista minut löydät nimellä @heidimaailmanaarella. Sieltä voit jo käydä kurkkimassa, miltä siellä Azoreilla näyttääkään…

 

 

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

5 Comments

  • Annika Ruohonen
    2.7.2016 at 11:28

    Mietin vieläkin tuota Apiranthosta. Ihan mystistä miten se olikin niin autio ja opaskirjat ylistävät saaren parhaimmaksi kyläksi. Mutta kyllä tulee kamala ikävä takaisin Naxokselle kun lukee tätä! <3

    Reply
    • maailmanaarella
      2.7.2016 at 11:32

      Apiranthos oli tosiaan kummallinen paikka. Mutta Naxos ja Koufonisia niin ihania. Ja ne kaikki ihanat ihmiset <3.

      Reply
  • Minttu
    2.7.2016 at 15:29

    Naxosiinhan tässä alkaa kaivata…
    Sen rennoin ranta on tosiaan Plaka ja nimenomaan se nakuin osuus siellä kauempana 🙂
    Agia Anna on myös erittäin kiva alue palveluiden kera, ja muutama kodikas hotelli/huoneistokin löytyy…
    Edempänä Mikro Vigla on wind surfereiden ja kite surfereiden mekka. Kannattaa myös käydä Pirgakissa, jossa on mukava ranta ja ravintola.
    Samoin itäpuolella saarta Moutsounassa. Sinne on tosin matkaa, mutta jos tykkää katsella maisemia ja vuohia.
    Mutta Naxos on aina ollut suosikkimme tukikohtana Sykladeilla, koska siitä pääsee just näppärästi rauhoittumaan pikkusaarille ja toisaalta voi tulla tuonne takaisin, kun kaipaa cityelämää. Aivan ihana saari ja tosiaan ne ihmiset ja palvelu.

    Reply
    • maailmanaarella
      2.7.2016 at 15:34

      Kiitos Minttu kommentistasi ja lisävinkeistä Naxosiin! Me käytiin tosiaan vielä Agia Annalla viineillä mutta muut rannat jäi tällä kertaa koluamatta. Motsouna kuulostaa kivalta. Ja Naxos on tosiaan upea tukikohta jos haluaa koluta muita Sykladeja. Ainakin Koufonisia oli niin upea. ❤️

      Reply
  • Outi
    2.7.2016 at 18:32

    Kreikkalaisten vieraanvaraisuus on minullekin jäänyt mieleen.
    Aivan ihania kuvia taas kerran.

    Reply

Leave a Reply