Menu

Kesän lopun haikeudessa

Suomen kesä

Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus, kun istuin rakkaan ystäväni kanssa rantatuolissa pikkuriikkisen Scopellon kylän hurmaavalla rannalla ja kesä oli vasta alussa. Muistan vielä sen huolettomuuden, kun siemailimme kuohuvaa sen sinistäkin sinisemmän meren äärellä.

Kesäyö

Ennen aamua – kun tuulikin vielä nukkuu.

Kesällä ajankulu on jotenkin erilaista kuin talvella. Vaikka tuntuukin, että vuosi vuodelta kesä vierähtää ohitseni yhä kiivaammalla tahdilla, kesään mahtuu silti ikuisuus. Ehkä se johtuu siitä, että kesällä elän täydemmin kuin talvella: Valvon auringonnousut ja -laskut. Seikkailen ja mökkihöperöidyn. Unohdan arjen ja velvollisuudet.

Kesä on myös tarkkarajaisempi kuin talvi: on selvä alku (jota leimaa ihana kepeys ja huolettomuus), keskikohta (jolloin talven ja stressin aiheuttamat otsarypyt ovat vihdoin alkaneet siletä  ja ainakin puolet kesäsuunnitelmista on vielä toteuttamatta) ja loppu, joka tulee aina aivan liian pian (kun vielä niin monta ihanaa suunnitelmaakin on toteuttamatta) ja on aina niin haikea.

auringonnousu

Mökkielämää Kallaveden rannalla.

Tänä kesänä olen nauttinut Suomen kesästä ehkä enemmän kuin koskaan. Olen pyhittänyt kaikki  heinäkuun kesäpäivät Suomelle ja lähimatkailulle. Edes viileät villasukkapäivät eivät ole onneani latistaneet.

Olen valvonut auringon tuloon asti itikoiden kanssa laiturilla. Olen herännyt keskellä yötä kuuntelemaan tuulta, sadetta ja hiljaisuutta. Juonut kuohuvaa rantakalliolla. Kavunnut saaren korkeimmalle kohdalle ihmettelemään luonnon kauneutta. Soutanut saareen, pyöräillyt monttuisilla hiekkateillä, kerännyt aamuksi mustikat, pannut tulet saunan uuniin, juonut kahvit aamuauringossa, hypännyt viileään veteen ja nauttinut.

Suomen kesä

Bussimatkakärsimys hellesäässä palkittiin: perillä odotti rakas ystävä ja pieni kesäparatiisi.

kesämökillä

Vietettiin tyttöjen lomaa, lämmitettiin saunaa, naurettiin, uitiin ja naurettiin lisää.

kesäyö

Otettiin mukaan pullo skumppaa ja soudettiin auringonlaskuun.

Olen nauttinut joutilaisuudesta ja kesäretkistä, joita ei ole etukäteen tarvinnut suunnitella. On ajettu auringonpaisteella Punkaharjulle syömään vohveleita ja samoilemaan puulajipuistoon. On lähdetty telttailemaan Linnansaareen, bongattu norppa ja Putin, joka meille vilkuttaa. On laulettu rokeissa Popedaa, Rautiaista ja Haloo Helsinkiä, käyty aamuyöstä grillillä ja naurettu näille kepeille päiville, joiden ei haluaisi päättyvän.

Auringonlasku Saimaalla

Eilen oli taas niin kaunis ilta, että päätin pakata repun, ajaa mökille ja sitten veneellä saareen. Palkkioksi sain kaiken tämän kauneuden ja yön jälkeen hiljaisen aamun ja laineiden liplatuksen.

On eletty huoletonta ja onnellista kesää.

rakkaus

Rakkautta kesäillassa.

Ensimmäisten lomapäivien huolettomuudesta en enää saa kiinni, mutta koska tälle päivälle luvattu ukkosrintama on jo ohittanut kesämökkimme ja aurinko on tullut takaisin, taidan pakata eväskorin ja pyytää miestä soutamaan sen saareen. Hyppään itse suppilaudalle ja nautin vielä lomani rippeistä. Sillä elokuu ON kesäkuu ja arki voi vielä odottaa.

PS. Islannin kamerakatastrofistakin on muuten toivuttu. Järkkäri sai asiantuntijalta roskistuomion eikä vakuutus suostunut korvaamaan lantin lanttia, mutta en lannistunut. Sain muilta matkabloggaajilta loistavia kameravnkkejä, joiden pohjalta päädyin hankkimaan Lumixin LX100-superpokkarin, joka pieneen kokoonsa nähden on yllättävän tehokas. Tämän postauksen kaikki kuvat on otettu tällä uudella pokkarillani, joka pääsee myös mukaan tämän kesän viimeiselle ulkomaanreissulle, joka strattaa reilun viikon päästä…


Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, ja kaikki nämä blogipostaukseni kuvat on julkaistu aiemmin Instagramissa. Instagramini löydät nimellä @heidimaailmanaarella. Instagram Travel Thursdayn ideana on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. 

Tempauksen järjestäjinä toimivat Travellover, Vagabonda ja Skimbaco.
Lue ohjeet täältä.

Instagramin lisäksi Maailman äärellä seikkailee myös ahkerasti Facebookissa. Oletko jo liittynyt tähän iloisten seuraajien joukkoon?

Tervetuloa matkoilleni,

Heidi ♥

19 Comments

  • Tunnelmallinen kuvaus kesästä. Ihania tunnelmia ja tekstistä jotenkin aistii kesän pysähtyneisyyden. Kesä on outoa aikaa – samaan aikaan niin vauhdikasta ja täynnä tekemistä ja silti niin hidasta ja pysähtynyttä. Muistan lapsuudesta ötököiden surinan ja koivun lehtien havinan. Kaikki oli pysähdyksissä, aurinko lämmitti, tuoksui ruoholle ja jostain kuului ruohonleikkurin pörinää.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.8.2017 at 17:57

      Kiitos Katariina kauniista kommentistasi. Kesän aika on todellakin niin omanlaisensa. Joka vuosi se kummastuttaa vaan enemmän. Ja miten ihanaa, miten pienet hetket kesässä usein nousevat niin merkityksellisiksi, sellaiseksi että ne muistaa läpi elämän. Kuten nämä lapsuuden ötökät ja niiden surinat. Tai ne kesäpäivät rannalla ja se auringon keltainen viltti ruohikolla.

      Reply
  • Menninkäinen
    3.8.2017 at 18:21

    Teksti kuulostaa siltä kuin olisit samassa ammatissa kuin minä…
    Elokuu on tosiaan vielä kesäkuukausi, eikä paluu arkeen saa tarkoittaa niiden pienien hetkien ja retkien päättymistä.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.8.2017 at 18:37

      Hih, luulen tosiaan, että elokuuahdistus saattaa olla ammattitauti. Ja ehdottomasti arjessakin, ainakin viikonloppuina, on oltava aikaa pienille retkille. Ja syksyllähän on edessä ne kaikkein kauneimmat sumuaamut, joten haluan edelleenkin valvoa auringonnousun aikaan. Ja helpotusta tuo se, että niitä varten ei syksyllä tarvitse nousta vielä kolmen aikaan aamusta. Ihania elokuun päiviä Sinulle ❤️.

      Reply
  • Outi
    3.8.2017 at 18:33

    Suunnittelemattomat kesäretket on aina parhaita. Voi tehdä mitä vaan, missä vaan ja vielä hyvässä seurassa 🙂
    Ihanaa elokuuta <3

    Reply
  • Inari
    3.8.2017 at 18:48

    <3

    Reply
  • Terhi | VAGABONDA
    3.8.2017 at 20:33

    Kyllä, elokuu on vielä kesäkuu! En ymmärrä puheita kesän päättymisestä, se kun ei ole täällä Tanskassa ehtinyt vielä edes alkaa! Eikä varmaan enää alakaan, jos totta puhutaan… Olen samaa mieltä, että kesällä ajankulu on erilaista talveen verrattuna, mutta minulla se johtuu todennäköisesti siitä, kun talven odottaa päättyvän, mutta kesän haluaisi jatkuvan ikuisesti – ja siksi talvi menee hitaasti ja kesä nopeasti 😀
    P.S. Huomasin, että olit maininnut Muru Moun IGTT:n järjestäjäksi. Kyseistä blogia ei enää ole, vaan on Vagabonda, osoitteessa http://www.vagabondablogi.fi. Ja tempauksen ohjeet löytyvät nykyään täältä: http://www.vagabondablogi.fi/instagram-travel-thursday/ 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.8.2017 at 21:02

      Minäkin onneksi pääsen vielä hetkeksi Keski-Euroopan kesään ennen arjen lopullista alkamista. Kotona kun tulee jo työsähköposteja vilkuiltua eikä loman viimeisistä hetkistä osaa enää kunnolla nauttia.
      Ops, käyn heti korjaamassa linkit kuntoon. Olinhan minä huomannut, että blogisi on saanut uuden nimen (onnittelut hienosta uudistuksesta!), en sitä tässä elokuun ahdistuksessa vaan muistanut 😅.

      Reply
  • Noora| Kerran poistuin kotoa
    3.8.2017 at 21:20

    Mä kärsin myös yleensä kesän lopun haikeudesta. Tänä vuonna se ei ole ainakaan vielä iskenyt, mikä saattaa johtua siitä, ettei Suomen kesä ole mielestäni ehtinyt edes alkaa… Onhan täällä ollut muutamia ihanan kesäisiä ja kepeitä päiviä, muttei tarpeeksi. Ja niistä vähistä ei ole aina ehtinyt nauttia. No, onneksi tämä kesä on vienyt myös ulkomaille, sinne kesäsimulaattoriin, nauttimaan 🙂 Ehkä sitten taas ensi kesänä paremmalla onnella!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.8.2017 at 21:30

      Minä olen ehkä sitä outo, etten juuri välitä, vaikka Suomen kesä ei kylpisikään auringossa ja helteessä. Minulle kesä tarkoittaa enemmän vapautta kuin aurinkoisia rantapäiviä. Toki aurinkoisista päivistäkin nautin suunnattomasti. Kun aurinko aamulla paistaa, säntään heti terassille nauttimaan aamiaisen ulkona, vaikka sitten villasukat jalassa. Jos paleltaa, kääriydyn vaan tiukemmin vilttiin. Minun kesä ja onni alkaa kesäkuun ensimmäinen, kun lomakin alkaa. Tämä kesänä yksi kesäni päämatkoista suuntautui Islantiin, jossa oli paljon kylmempää ja sateisempaa kuin Suomessa, joten Islannin jälkeen Suomen kesä tuntuu oikein lämpimältä. Mutta paluu arkeen ja erityisesti aikatauluihin ahdistaa. Enää ei voi pakata aamulla kapsakkejä ja lähteä mökille jos siltä tuntuu. Ja on pakko elää kellon mukaan. Mutta ymmärrän kyllä niitä, jotka odottavat aurinkoa ja sitten se vasta harmittaakin kun kesä loppuu ennen kuin se ehti tullakaan. Mutta ihania elokuun päiviä sinulle! Vielä on kesää jäljellä <3 (vaikka minä vähän angstailenkin täällä loman lopun tunnelmissa).

      Reply
  • Johanna @ Out of Office
    4.8.2017 at 20:03

    Mikä ihana kesä sinulla onkaan ollut! Kauniita tuokiokuvia, olet käyttänyt lomasi parhailla mahdollisilla tavoilla. <3

    En voi ymmärtää kauppoja jotka tuovat heinäkuussa myyntiin pallokrysanteemeja. Nehän ovat syyskukkia! Elokuu on ilman muuta kesäkuukausi, itse asiassa alan olla varma siitä että tänä vuonna syyskuu yllättää lämmöllään meidät kaikki 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      4.8.2017 at 20:10

      Tänään täällä Saimaan rannalla ikkunan takana näyttää syksyltä ja olen haahuillut koko päivän villasukissani mutta bikinit on kyllä ihan käden ulottuvilla jos aurinko päättääkin tulla esiin. Tänä kesänä, kesäkuun seikkailujen jälkeen, olen todella nauttinut pienistä hetkistä ja kesäiloista. Ja haluan uskoa sinua: syyskuun lämpö tulee ja yllättää ❤️. Ihania elokuun kesäpäiviä sinulle!

      Reply
      • Johanna @ Out of Office
        4.8.2017 at 21:35

        On parempi pysyä valmiudessa, mitä tahansa luontoäiti meille antaakin. Onni on pienissä auringonpilkahduksissa <3 Muutaman vuosikymmenen kuluttua tästä viileydestä (mielestäni 15-18 ei ole viileä, vaan just hyvä 😀 ) tulee vielä suurinta luksusta tämän maan päällä.

        Asenne ratkaisee – tässäkin. Tässä kesässä ei ole ollut mitään vikaa 😀

        Reply
        • Maailman äärellä / Heidi
          5.8.2017 at 10:44

          Tämä viileys on tosiaan parempi kuin Etelä-Eurooppaa piinaava Lucifer. Ja bikineillekin tuli sitten juoksulenkin jälkeen käyttöä 😀. Tämä kesä on tosiaan ollut ihana – pilkahduksineen ja villasukkapäivineen ❤️.

          Reply
  • Annika | travelloverblogi
    12.8.2017 at 20:20

    Minustakin voisi kehkeytyä Suomi-matkailija, jos jotenkin onnistuisin löytämään itseni tällaisiin maisemiin. Ihastuttavia kuvia. Mutta oletkin mun valokuvaidoli. Sait tunnelmoinnillasi kotimaanmatkailun kuulostamaan aika kivalta. 🙂

    P.s. Käytätähän nimenomaan Instagramissa käyttämiäsi kuvia (sama muoto, filtterit jne.) <3

    Reply
  • Katja/jumalainenseikkailu
    20.8.2017 at 16:08

    Ihania kuvia ja tunnelmia! Tuli kova kesänkaipuu, sillä tosiaan minun osaltani tämä kesä ei oikein alkanut koskaan. Olen auringonpalvoja ja kesällä tarvin hellettä 🙂 Mutta suurin syy on se, että heinä-ja elokuuni on mennyt sairaslomalla, eikä olon takia ole voinut nautiskella. Mutta tulee uusi kesä…

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      20.8.2017 at 18:42

      Kiitos Katja! Tosi kurjaa, että kesäsi on mennyt sairastaessa. Suomen kesä on niin lyhyt, että varmasti harmittaa, kun kesä lipuu ohi niin, ettei pääse parhaista hetkistä nauttimaan. Mutta niin kuin sanoit, uusia kesiä tulee ja välillä voi lähteä kauemmaksi, jos tulee auringon ikävä. Minä olen juuri Frankfurtin kentällä odottamassa konetta kotiin ja nyt kyllä tuntuu, että onkin jo koti-ikävä ja ainakaan muutamaan viikkoon ei tartte minnekään lähteä. Reissunälkä on taas hetkeksi tyydytetty. Kaunista tulevaa syksyä sinulle! Toivotaan syksyksi kauniita aurinkoisia päiviä vähän lohtua tuomaan helteettömän kesän jälkeen ❤️.

      Reply

Leave a Reply