Road trip vie Skotlannin kauneimpiin maisemiin

1500 kilometriä ja kymmenen päivää Skotlanti-lumoa

Kyllä minä aavistin, että Skotlanti saattaisi minut hurmata, mutta en minä mitään tällaista osannut odottaa. Villiä, karua ja toisaalta niin uskomatonta auringon valossa välkkyvää vihreää. Niin monenlaista kauneutta. Tuulta ja sumua ja hiljaisuutta. Satoja suloisia lampaita, ujoja ja uteliaita. Veikeitä lunneja ja hylkeitä. Tyrskyisää vettä ja yllättäen peilityyntä.

Kontrasteja joita en unohda koskaan.

Road tripin ensimmäinen päivä: Edinburgh – Glen Coe (179 km)

Olemme tulleet Skotlantiin hakemaan luontokokemuksia. Viskitislaamot ja kauniit kaupungit jätämme toiseen kertaan. Suuntaammekin Edinburghin lentokentältä suoraan kohti pohjoista ja Ylämaita.

Ensin pitää totutella vääränpuoleiseen liikenteeseen. Minun tehtävänäni on onneksi vain lukea karttaa ja tarkkailla, että mies muistaa risteyksessä valita oikean kaistan – eli vasemman. Risteykset ja liikenneympyrät ovat kuulemma hankalimpia, mutta onneksi tieopasteet ovat selkeät.

Valitsemme mahdollisimman usein pikkuteitä. Osan kyllä vanhingossa, kun kartanlukija tippuu maisemia ihaillessaan kartalta. Mutta usein juuri eksymällä löytyvät ne kaikkein kauneimmat tiet.
(On meillä toki navigaattorikin, mutta aina emme suostu uskomaan, mitä se meille sanoo.)

Kun vasemmanpuoleiseen liikenteeseen alkaa tottua, pitää seuraavaksi totutella yksikaistaisiin. Pienimmillä teillä on onneksi vain harvoin ruuhkaa. Vauhti on silti syytä pitää kapeilla ja mutkaisilla teillä maltillisena, sillä mutkan takana voi olla päiväuniaan viettäviä lampaita. Ja mitä pohjoisemmaksi me ajamme, sitä enemmän lampaita tulee vastaan.

Ensimmäiset kaksi yötä vietämme Ballachulishin pikkukylän liepeillä, suloisessa Loch Levenin hotellissa, jota pyörittää yllätykseksemme suomalais-skotlantilainen nuoripari.

Ennen majoittumista olemme jo ehtineet ihastua Glen Coen laakson ylväisiin maisemiin.
Ja seuraavana päivänä ihastumme lisää.

Ajamme maisemahurmoksessa läpi lumoavan Glen Coen laakson. A82-tieltä kurvaamme Glen Etiveen vievälle yksikaistaiselle maisematielle, joka on tuttu myös James Bondin Skyfall -elokuvasta.

Välillä lähdemme jaloittelemaan. Maastokengät jalassa suuntaamme vuorille, ja neljän tunnin perästä palaamme uupuneina takaisin autolle – sielu ravittuna kaikesta kauneudesta.

Teemme myös pienempiä ja helpompia patikoita. Kierrämme hiljaisen ja tyynen Loch Levenin, kohtaamme peuran ja näemme lomamme ensimmäisen linnan.

Road tripin kolmas päivä vie meidät Isle of Mullille (130 km)

Road tripin kolmantena päivänä ajamme Mullin saarelle. Päästäkseen  Ballachulishista Mullin saarelle on kaksi vaihtoehtoa: Voi joko ajaa Obaniin ja ottaa sieltä lautan Craignureen. Tämä lauttamatka kestää noin tunnin ja lautalle on varattava paikka etukäteen. Toinen vaihtoehto on ylittää ensin  Loch Linnhe  Corran Ferryllä, joka lähtee sopivasti ihan  Ballachulishin kulmilta (tämä lyhyt lauttamatka maksaa noin 8 puntaa) ja sitten vielä toinen lyhyt lauttamatka Lochalinesta Fishnishiin (12 puntaa). Näille lyhyille lauttamatkoille ei tarvita etukäteisvarausta.

Meidän valintamme ovat nämä kaksi lyhyttä lauttamatkaa.

Mullin saarelta olemme varanneet kahdeksi yöksi majoituksen saaren pääkaupungista, suloisesta Tobermorystä. Ajamme Tobermoryyn kiertolenkkiä, maisemareittiä, joka myötäilee Mullin saaren länsirannikkoa. Yksikaistaisella tiellä ajo etenee hitaasti, mutta ei meillä ole mihinkään kiire. Välillä pysähdytään piknikille, välillä ottamaan valokuvia tai nuuskimaan tuulta ja meren aaltoja.

Mullin luoteisosassa sijaitseva Calgaryn hiekkaranta on komea, mutta yhtäkkinen vesisade ajaa meidät takaisin autoon.

Tobermoryssä meitä odottaa ehkä saaren hienoin hotelli, Western Isles Hotel. Ainakin se on komealla paikalla. Kaupungin korkeimmalla kohdalla, kukkulan laella, mistä on upeat näköalat merelle. Maisemaikkunoiden äärellä syöty aamupalakin hipoo täydellisyyttä.

Mutta illalla sitten pihistellään. Toisena iltana syödään pubissa, jossa tunnelmaa tuo elävä tuli. Toisena iltana taas suunnataan retkipäivän päätteeksi skotlantilaiselle nakkikioskin vastikkeelle testaamaan kuuluja fish and chipsejä. Annos savustettua koljaa (smoked haddock) on viedä kielen mennessään, ja ennakkoluuloni rasvanmakuisista fish and chipseistä saa kyytiä.

Road tripin neljäntenä päivänä suunnataan merelle – Lungan ja Staffan saarille

Mullin saaren valitsimme matkaohjelmaan oikeastaan vain siksi, että halusin päästä kuvaamaan lunneja. Kun viimekesäinen lunnikuvausretkeni Islannissa meni kuvauksen osalta pieleen kamerani hajottua jo ensimmäisenä Islanti-päivänäni, halusin saada uuden mahdollisuuden.

Tällä kertaa kaikki onkin toisin. Keikkuva merimatka palkitaan ja vietämme Lungan ja Staffan saarilla yhden lomamme ikimuistoisimmista päivistä.
(Niin ikimuistoisen, että saaripäivä saa vielä oman juttunsa.)

Road tripin viides päivä: Tobermory – Skeabost (Isle of Skye) 185 km

Mullin saarelta jatkamme yhdistettyä road tripiä ja saarihyppelyä Skyen saarelle, josta olemme varanneet majoitukset neljäksi yöksi. Olen nähnyt etukäteen Isle of Skyeltä niin kauniita kuvia ja lukenut ylistyslauluja, että pelkään odotusteni nousseen liiankin korkeiksi. Entä jos Isle of Skye osoittautuisikin turistiansaksi, jossa luontopoluilla kuljetaan jonossa marssien?

Mullin saarelta Skyen saarelle mennään kahden lauttamatkan kautta. Ensin lautalla Tobermorystä  Kilchoaniin (noin 14 puntaa) ja myöhemmin Mallaigista  Skyen saarelle Armadaleen (15,5 puntaa).

Ja merimatkalla nautitaan – meren tuoksusta, tuulesta ja maisemista!

Isle of Skye – suloisia lampaita ja epätodellisen kauniita maisemia

Isle of Skye on kaikkea sitä mitä olen odottanut.
Ja enemmän.

Joka päivä ihastun lisää. Oikein hullaannun Skyen saaren kauneudesta. En edes malttaisi nukkua.
Aamulla herätyskello pirahtaa jo ennen aamuneljää – eikä minua väsytä lainkaan.
Illalla valvon auringonlaskuun ja ylikin. Ainakin jos taivas ei ole pilvien peittämä.

Ei täällä – kaiken tämän kauneuden keskellä – ole aikaa kuin pikaisille päiväunille.

Skyen saarella maisemaluksukseen pääsee käsiksi ihan jo auton kyydistä käsin. Maisema auton ikkunan takana saa minut hapuilemaan kameraani yhä uudestaan. Mutta parasta  on kun saa  hypätä maastokenkiin.

Usein jo aamuviideltä olemme maastokengät jalassa, luontopolulla,  valmiina maailmaa valloittamaan. Eikä meidän tarvitse marssia jonossa vaan useimmiten saamme olla ihan kaksin. Vain kuuluisalla The Old Man of Storilla muutama meitäkin aamuvirkumpi tulee meitä jo vastaan.

Jos Isle of Skyestä haluaa nauttia hiljaisuudessa, on syytäkin olla aamuvirkku. Saaren kauneus kun ei ole enää mikään salaisuus. Varsinkin tunnetuimmat patikkapolut vetävät turisteja, ja kun keskipäivän aikaan saavumme Quirangin patikalta takaisin parkkipaikalle, on parkkipaikka jo tupaten täynnä autoja.

Mutta erityisesti aamuisin ja iltaisin Isle of Skye on rauhallinen luontoparatiisi.

Ja rantapäivääkin me saamme viettää ihan rauhassa – villapaidoissamma.

Isle of Skyen majoitukset kannattaa varata hyvissä ajoin, erityisesti sesonkiaikaan. Me vietämme ensimmäisen yön tyyrissä Skeabost-hotellissa, sillä koko ajalle emme saa varattua The Snugin suloista modernia mökkiä. Skeabost on hieno ja ruoka on hyvää, mutta siihen hintaan saakin olla. Enemmän ihastumme Edinbanessa sijaitsevaan The Snugiin. Omistaja Lisa, jolta saamme roppakaupalla hyviä vinkkejä,  asuu siinä vieressä, päätalossa.

Mökin sijainti on ideaali saaren kiertämiseen ja se on suloinen, siisti,  hyvin varusteltu ja onpa siellä pieni takkakin kylmiä iltoja varten. Jääkaapissa meitä odottaa tuoreita munia ja maitoa, voita, itse tehtyä suklaata ja leipää. Mutta parasta on, että Lisalla on omia lampaita – hellyydenkipeitä, jotka nauttivat rapsutuksista.
Eikä maisemakaan ole hullumpi.

Road tripin yhdeksäs päivä: Edinbane – Edinburgh (437km)

Viimeisenä ajopäivänä matkaa tehdään lähes kaksitoista tuntia.
Illalla Edinburghin lentokenttähotellissa olemme rättipoikki – eikä enää tulisi mieleenkään lähteä Edinburghia kiertämään.

Mutta pitkän  matkanteon ohessa olemme saaneet myös viettää aurinkoista piknikiä, nauttia tea roomin antimista ja nähdä taas lisää skotlantilaista kauneutta: vaihtuvia maisemia, pieniä suloisia kaupunkeja, linnoja ja vihdoin myös sen kilttimiehen soittamassa säkkipilliä!

Reitti kartalla

Varsinaiseen kierrokseen tuli mittaa noin 950 kilometriä. Lisäksi ajokilometrejä kertyi reilut neljäsataa, kun tutkimme tarkemmin Glen Coen aluetta sekä Mullin ja Skyen saaria. Kaiken kaikkiaan kilometrejä kertyi siis noin 1500.

Road tripin kymmenes päivä: kotiinpaluu

Kymmenentenä päivänä on aika palata kotiin. Hyvästellä lumoava Skotlanti.

Ja miten vaikealta kaiken tämän ihanuuden jälkeen tuntuukaan palata takaisin arkeen.
Olo on tahmea ja saamaton.
Mieli on vielä Skotlannissa ♥.

◊◊◊◊◊

PS. Jos päiväpatikointi Skotlannissa kiinnostaa, kannattaa lukea myös postaukseni Isle of Skyen kaineimmista päiväpatikoista.

---

Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2018 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.