Menu

Madeiran jännittävimmällä patikkapolulla

Updated 12.12.2021
Madeira_vuoret

Olin herännyt aamukuudelta nähdäkseni Madeiran kauneimman auringonnousun. 1818 metrin korkeudesta, Pico do Arieiron huipulta. Pilvien yltä.

Jo tällaisen aamun vuoksi olisin valmis matkustamaan takaisin Madeiralle.
Ja vaikka päivän päätteeksi ajattelin, että Madeiran huiput on nyt huiputettu ja nähty, ettei tarvitsi enää koskaan, olisin jo nyt valmis tekemään tämän saman retken uudestaan.

Patikkaretki Pico do Arieirolta Pico Ruivolle on nimittäin yksi upeimmista, minkä olen koskaan kokenut. Ehkä jopa se upein  – ja ainakin Madeiran patikkapoluista jännittävin.

Madeira

Kun olimme nähneet auringon nousevan ja värjäävän pilvet kultaisiksi, nostimme reput selkään ja aloitimme päivän seikkailun. Mukana eväät, lähimarketista ostettu kartta (Madeira Tour & Trail 1: 40 000 Scale Map), Goetzen Madeira-opas, kamera ja otsalamput tunneleita varten.

Auto sai jäädä Pico do Arieiron parkkiin. Tavoitteenammehan oli, että jaksaisimme patikoida Ruivolta vielä takaisinkin.

Pico do Arieirolta Pico Ruivolle ja takaisin – noin kuusi tuntia ja 11,2 km hengästyttävän upeita maisemia kivetettyjä ja porrastettuja polkuja pitkin

Madeira

Viikon loman aikana Goetzen punaisesta opaskirjasta ehti tulla minun raamattuni (Kiitos Lähtöportin Mika sinulle tästäKIN vinkistä). Tämän raamattuni mukaan olimme nyt lähdössä kuningasreitille Madeiran katolle. Reitille, joka on erittäin vaativa vuoristoreitti ja vaatii hyvää kuntoa.

Minä untuvikkopatikoija ja korkeanpaikankammoinen mieheni olimme valmiina koetukseen. Sillä ainahan voisi kääntyä takaisin, jos ei uskaltaisikaan.
Siis jos vaan sisu antaisi periksi.

Siispä matkaan!

Madeira Arieiro

Kello 8.30 lähdemme laskeutumaan Pico do Arieiron huipulta vuorenharjaa pitkin kohti ensimmäistä näköalapaikkaa – Miradouro Ninho da Mantaa eli Hiirihaukan pesää. Kaukana pilvien takana häämöttävät Paul da Serran ylängön tuulivoimalat (ja siellä meitä odottavat ne hullut lehmät, joita me muutaman päivän päästä pakenisimme sydän pamppaillen).

Pico do Arieiron reitti on suurimmaksi osaksi erittäin hyväkuntoinen – mutta yllättävän vaativa, ainakin tällaiselle tottumattomalle. Se kulkee koko matkan ylävuoristossa kallioon hakattuja polkuja ja kivettyjä portaita pitkin. Pelottavimmissa ja jyrkimmissä kohdissä on kyllä teräsvaijerit, joista ottaa tukea, mutta joissain kohdin maanvyöry (tai tyhmä ihminen) on ne hajottanut enkä minä ainakaan uskalla niihin juuri luottaa.

Vuorikiipeilijän taitoja täällä ei kuitenkaan tarvita.

Madeira_patikointi

Polku kiemurtelee pilvien yläpuolella ja maisema on niin epätodellisen kaunis, että on pakko pysähtyä vähän väliä kuvaamaan – ja huokailemaan.

Voiko Madeira todella olla näin kaunis?

Ja kun kurkkii taaksepäin, huomaa, miten polku myötäilee vuorenharjannetta ja millaisia rotkoja alla onkaan. Reitin jylhyyttä on vaikea saada tarttumaan kuviin, mutta mieleen tämä reitti jää pysyvästi. Se on varma.

Madeira Arieiro

Noin viidentoista minuutin kävelyn jälkeen edessämme odottaa Hiirihaukan pesä, meidän aamiaisravintolamme.

Madeira hiking
Madeira patikointi

Hiirihaukan pesältä pitäisi aueta näköala Ribeira da Fajã da Nogueiran laaksoon, mutta tänään maisema peittyy pilviin.

Mutta arvaapa miten hyvältä aamupala täällä maistuu? Auringon paistaessa ja kevyesti lämmittäessä poskipäitä. Tässä aamupalaravintolassa ei edes tarvitse taistella parhaasta näköalapaikasta. Ei ainakaan tällaisena maaliskuun aamuna, kun saamme koko paikan itsellemme.

Jos monen tunnin vaellukset eivät mahdu sinun lomaohjelmaasi, niin suosittelen, että kävelet kuitenkin Pico Do Arieirolta edes tänne. Ja jos haluat hieman enemmän jännnitystä, jatka matkaa vielä hieman eteenpäin, sillä pian Hiirihaukan pesän jälkeen tulee reitin jännittävin osuus – sellainen joka voi korkeanpaikan kammoiselle aiheuttaa hieman jopa ahdistusta (mutta hyvässä lykyssä myös tunnetta itsensä voittamisesta).

Vaikken itse kärsi korkean paikan kammosta (vaan paremminkin ahtaan paikan, ja ahtautta täällä vuoren laidalla ei ainakaan tarvitse pelätä), taidan kuitenkin jännittää seuraavalla osuudella sen verran, että keskittyessäni kävelyyn unohdan kuvata ne jännittävimmät polun kaarteet.

Mutta tämä on siis se allamme avautuva maisema, joka peittyy tänään pilviin:

Madeira

Ja sitten se alkaa:  noin vartin mittainen jännittävä osuus yli kallionnyppylän.
Korkeanpaikankammoinen kulkee mahdollisimman lähellä kallioseinää ja ottaa tukea kaiteesta.

Madeira_patikointi

Sitten vilkuilemmekin jo helpottuneina taaksepäin: jännittävä nyppylä on nyt ylitetty (ja kuvat jäivät ottamatta).
Korkeanpaikankammoinen tunnustaa minulle, että pahalta tuntui. Yllättävän pahalta.

Madeira_patikointi
Rohkeasti ylitetyn nyppylän vasemmalle puolelle, noin puoleen väliin, jää meidän “terassiravintolamme”. Näetkö?


Mutta sitten on enää muutama askel ja ollaankin jo seuraavalla näköalaterassilla.

Madeira
Madeira

Täältä on hienot näkymät myös Hiirihaukan pesälle, meidän omalle aamiaisterassillemme. Ja nyt huomaamme, millaisen jyrkänteen reunalla se sijaitseekaan, ja mieheni vannoo, ettei paluumatkalla aio mennä sinne reunalle enää seisoskelmaan.

Mutta minua vain naurattaa. Olen niin onnellinen täällä pilvien yllä. Tällaista melkein unenomaista maisemaluksusta kun on aika harvoin tarjolla.

Madeira_vuoret

Pedra Rijan näköalaterassilta matka jatkuu kohti tunneliosuutta. Nyt reitti on suurimmaksi osaksi alamäkeä. Välillä laskeudutaan melko jyrkkiä portaita pitkin. Varovasti. Sillä nyt ei passaa kompastua.

Madeira
Madeira

Ensin sukelletaan alas, mutta välillä toki pitää hieman kivutakin. Mutta nyt matkanteko tuntuu sen verran rennolta, etten arvaakaan, miten paljon takaisin tullessa tällä osuudella joudun puuskuttamaan.

Madeira

Täällä alempana kuljetaan kuin pilvessä. Ilma on raikas ja mukavan viileä.

Madeira
Madeira

Noin tunnin patikoinnin jälkeen tulemme ensimmäiselle tunnelille, joka kulkee Pico do Gato -huipun läpi. Täällä tarvitaan niitä otsalamppuja. Maassa on paikoin lammikoita, joita yritän otsalampun valossa väistellä.
Onneksi tunnelilla on reilusti korkeutta, muuten minua, ahtaanpaikankammoista, saattaisi jo ahdistaa.

Madeira

Tunnelin jälkeen polku haarautuu, mutta pitempi itäinen reitti on suljettu. Sinne ei ole mitään asiaa. Jatkamme siis läntiselle reitille eli tunnelireitille ja suuntaamme kohti seuraavaa tunnelia.

Madeira

Tunnelireitti kulkee ensin pitkin kallionseinämää. Välillä puikahdetaan ikään kuin kallion sisään. Aika jännittävä osuus tämäkin, sillä polku on kapea ja alla on aikamoinen pudotus.

Madeira
Madeira_patikointi

Alapuolella, jos sinne rohkenee kurkkia, on näkymä Nunnalaaksoon.

Madeira_patikointi
Madeira
Tämä kaveri ei yleisöä juuri hätkähdä, päinvastoin, taitaa olla melkoinen linssilude.

Tunnelireitillä on kaksi pitempää tunnelia, toinen parin sadan metrin ja toinen sadan metrin mittainen, sekä muutamia parinkymmenen metrin mittaisia. Tämä on se osuus, jonka aikana on hyvä kerätä voimia loppumatkalle, sillä tunneleiden jälkeen, kun itäinen ja läntinen reitti taas yhtyvät, on aika hyvästellä tasainen osuus ja lähteä testaamaan, miten kunto kestää. Sitten alkaa nimittäin menomatkan fyysisesti rankin osuus: nyt kivutaan kohti Madeiran korkeinta – ja kipuaminen tapahtuu jyrkkiä rappuja pitkin.

Madeira

Tällä hikisellä rappuosuudella keskityn kuvaamisen sijaan kiipeämiseen. Ylöspäin meneviä rappuja on ainakin puoli tuntia. Välillä pitää pysähtyä puuskuttamaan.

Kun rankin rappuosuus on ohi, alkaa loivempi nousu läpi karrelle palaneen metsän. Tämä maisema tuo mieleeni muiston Patagoniasta ja niistä surullisisista metsistä, joissa joulun aikaan patikoin.

Madeira
Madeira_hiking
Madeira
Madeira

Kevyen nousun jälkeen tullaan risteykseen, josta lähtee kivetetty helppokulkuisen näköinen polku loivaa alamäkeä kohti Achada do Teixeiraa. Teixeiraan matka kestää tästä vain noin 45 minuuttia. Tämä onkin se reitti, jonka valitsemalla Pico Ruivolle pääsee kaikkein helpoiten ja vaivattomimmin – ja tylsimmin.

Mutta vaikka valitsisikin rohkeasti tämän meidänkin valitsemamme (ja suosittelemamme!) mielenkiintoisemman reitin Arieirolta Ruivolle, voi pitkän paluumatkan sijaan valita takaisin tullessa tämän helpomman reitin Teixeiraan ja ottaa sieltä sitten taksin takaisin hotellille/autolle. Tämä on ollut meidänkin varasuunnitelmamme, ja jo alkumatkasta korkeanpaikankammoinen kumppanini on ollut lähes vakuuttunut, että Teixeiraan mennään eikä varmasti enää kuljeta niitä kammottavia nyppylöitä…

Madeira

Melkein jo perillä Pico Ruivolla!

Madeira

Viimeinen vartti enää jäljellä – pelkkää nousua tietysti.
Täällä piti Goetzen punaisen oppaan mukaan olla vuoristomaja, josta voisi ostaa juotavaa ja jossa voisi vaikka yöpyäkin, jos olisi hankkinut luvan yöpymiseen etukäteen Madeiran luonnonpuiston viranomaiselta. Ja kyllähän täällä vuoristomaja onkin, mutta kovin hylätyltä ja suljetulta se vaikuttaa. Edes vessaa ei ole tarjolla.
Onneksi meillä on mukana omat eväät ja reilusti juomista.

Madeira
Hylätyn näköinen vuoristomaja ei ainakaan näin talviaikaan palvele retkeläisiä.

Kolmen tunnin jännittävän patikointiurakan jälkeen olemme vihdoin perillä, Madeiran korkeimmalla huipulla, 1862 metrin korkeudessa.

Ruivolta näkyy hienosti Arierolle ja Arieiron tutka-asemalle.

Madeira

Upeat on näkymät myös alas laaksoon.

Madeira
Madeira_Ruivo
Madeira

Mutta itse asiassa meidän matkamme on vasta puolessa…
Sillä sisu ei todellakaan anna periksi, että oikaisisimme ja kävelisimme Teixeiraan. Ja kun se autokin odottaa siellä Arieiron parkkipaikalla…

Madeira

Mutta levähdetään nyt edes hetki ennen paluumatkaa. Kuvataan ja syödään eväitä. Nautitaan tästä saavutuksesta.

Madeira_patikointi

Paluumatka Pico do Arieirolle

Sitten alkaa paluumatka läpi jo tutuksi tulleiden maisemien.
Ensin pujahdetaan pilven peittämään metsään ja kuljetaan läpi palaneiden puiden hautausmaan, sitten on taas rappuosuus, nyt enimmäkseen alamäkeä.

Madeira
Madeira_patikointi
Madeira
Madeira
Madeira

Välillä kuljetaan vuorenseinämään hakattua kapeaa polkua pitkin ja puikahdetaan sisään tunneliin.

Madeira
Madeira_patikointi

Takaisin tullessa rankin osuus on ennen tätä jännittävintä.
Ja jännittävä on nyt todella jännittävä, sillä nyppylä on osittain pilven peitossa.
Minä nautin, korkeanpaikankammoinen ei. Mutta hyvin hän kuitenkin selviää, vaikka jalkapohjissa kuulemma ikävästi vihlookin.

Madeira
Madeira

Ja sitten enää viimeinen kevyt nousu ennen Arieiron huippua.

Madeira
Madeira

6 tuntia ja 10 minuuttia ja me olemme perillä lähtöpisteessä.

Madeira

Voit varmaan aavistaa, miten hyvä ja väsynyt olo on tämän reilun kuuden tunnin vaelluksen jälkeen. Niin hyvä, että tätä on syytä juhlistaa. Niinpä me ostetaan coca-colat ja suklaapatukat ja mennään istumaan Arierolla huipun kupeessa sijaitsevaan taressiravintolaan.
Ja voi pojat että tuntuu hyvältä istua auringossa ja juoda kylmää kokista.

Ja kun palataan ihanalle hotellillemme, pulahdan altaaseen ja menen saunaan. Otan lasin viiniä ja katson auringonlaskun.

Tämä on sitä loman parhautta. Ja nämä ovat niitä päiviä, joista syntyvät loman parhaat muistot.

Estalagen da pontado sol

Muutama vinkki patikkareissua Madeiran vuoristoon suunnittelevalle

  • Vuorivaellukselle ei kannata lähteä huonolla säällä, joten seuraa vuorille luvattua säätiedotusta täältä ja valitse patikointiin kaunis aurinkoinen päivä, jolle ei ole luvattu mahdottomasti tuulta.
  • Arieirolle pääset näppärästi vuokra-autolla, mutta jos aiot tehdä retken vain yhteen suuntaan ja kävellä Ruivolta Teixeiraan, taksi voi olla parempi vaihtoehto. Taksin kanssa voi sitten sopia myös hakuajasta.
  • Reitille kannattaa lähteä aikaisin aamulla, ennen kuin on ruuhkaa, ja minun suositus on, että menet katsomaan auringonnousun Arieirolle, sillä se todella on vaikuttava.
  • Polku on niin selkeästi merkitty, suurimmaksi osaksi jopa kivetetty, ettei eksymisen vaaraa ole eikä kartaa tarvita. Vaikka jotkin oppaat suosittelevat ensikertalaiselle opastettua matkaa, kannattaa miettiä, haluatko todella kulkea ryhmän mukana. Meillä ei ole ennestään kokemusta juuri yhtään vuorivaelluksista ja hyvin selvisimme.
  • Ota reilusti juomista mukaan ja tietysti jotain syömistäkin. Kuudessa tunnissa ehtii tulla myös nälkä!
  • Vuoristossa voi olla viileää. Suosi kerrospukeutumista.
  • Vaikka polku on suurimmaksi osaksi erittäin hyväkulkuinen, on osuudella paikoin liukkaita kohtia ja maanvyörymät ovat kuluttaneet joitain osuuksia. Pane siis jalkaan tukevat kengät. Minun ehdoton valintani on aina tukevat maastokengät. (Oli tällä reitillä kyllä juoksijoitakin, jotka näyttivät pärjäävän lenkkareissa.)
  • Tunneleiden takia taskulamppu/otsalamppu on ehdoton.
  • Ota mukaan kamera. Nämä maisemat haluat ikuistaa!

Lisää kuvia Madeiran kauneimmasta auringonnoususta voit katsoa täältä.
Muita vinkkejä luksusluokan lomaan Madeiralta pääset taas lukemaan täältä.

Retkiterveisin Heidi ♥


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2017 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

22 Comments

  • Outi
    31.3.2017 at 18:37

    Tällainen korkeanpaikan kammoinen täällä ihastelee ja kauhistelee samaan aikaan. Onhan tuo nyt mahtava kokemus päästä pilvien yläpuolelle <3

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      31.3.2017 at 20:21

      Kiitos Outi kommentistasi! Oli tosiaan niin ihana ja erilainen kokemus patikoida pilvien yllä. Ihanaa viikonloppua ja huhtikuun alkua Sinulle <3.

      Reply
  • Maarit
    31.3.2017 at 19:50

    Näitä kuvia olen instassa ihaillut! Kylläpä Madeira kuume lähti taas nousuun, kuulostaa juuri sellaiselta reitiltä, jonka haluaisin itsekin patikoida. En huomannut, oliko tekstissä mainintaa minkä verran tuosta reitistä tulee kilometrejä? Erityisesti tuo aamun valo ja nuo pilvet tekee tästä kyllä mahtavan! 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      31.3.2017 at 20:24

      Kiitos Maarit :). Tämä oli kyllä niin hieno reitti. Ihan meni heittämällä parhaiden patikkakokemusteni kärkeen. Kilometrit muuten tosiaan puuttuivat (nyt kävin lisäämässä myös tekstiin), niitä kertyi 11,2 eli ei kilometrein mitattuna kovin pitkä reitti. Tuntui kyllä selvästi pidemmältä :D.

      Reply
  • Johanna @ Out of Office
    31.3.2017 at 23:31

    Nyt olette kyllä olleet jännän äärellä! Aivan huikeita polkuja huikeissa maisemissa! <3

    Siellä olisi minullakin puntti tutissut. Toisaalta olen huomannut, että jos sumu tai pilvi estää näkemästä jyrkänteeltä alas, se helpottaa korkean paikan kammoa. Tuonne on kyllä joskus vielä pakko päästä!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      1.4.2017 at 16:33

      Tämä oli tosiaan yksi hienoimmista reiteistä, missä koskaan olen kävellyt. Ehdottomasti pakollinen ohjelmanumero, jos ja kun Madeiralle ehdit. Varmasti nauttisit, vaikka niissä huimimmissa kohdissa saattaisikin vähän tutisuttaa :).

      Reply
  • Janni / Lentopelko
    1.4.2017 at 18:51

    Nää kuvat on kyllä niin upeita! Varsinkin nuo pilvien yläpuolelta otetut. Pakko päästä itsekin joskus ihastelemaan auringonnousua noin kauniiseen paikkaan. Lähtisin tonne vaikka heti jos tarjoutuis mahdollisuus!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      2.4.2017 at 10:01

      Kiitos Janni. Jos ja kun minä lähden uudestaan Madeiralle, menen ehdottomasti taas katsomaan auringonlaskun Arieirolta, tai ehkäpä kävelen sen pienen matkan Hiirihaukalle asti ennen auringonnousua. Ihan ihmeellisen ihana paikka. Lähtisin minäkin takaisin vaikka heti, jos voisin :).

      Reply
  • Milla
    2.4.2017 at 10:43

    Vau, aivan mieletön polku ja maisemat! En yhtään ihmettele, että kaipaat takaisin…Kauniita sunnuntaipäivän unelmia!

    Milla

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      2.4.2017 at 10:46

      Kiitos Milla ❤, oli kyllä niin ihanaa kävellä siellä pilvimaisemissa. Kaunista sunnuntaita myös sinulle, täällä tänään suunnitellaan, miten joitain matkaunelmia saataisiin toteutettua ❤.

      Reply
  • Saana
    2.4.2017 at 10:45

    Arvasin, että tässä käy näin. Nyt mun on pakko päästä Madeiralle, tämä reitti näyttää aivan unelmaretkeltä. Ja toisin kuin Espanjan Caminito del Reylle, tänne ei varmaankaan tarvitse maksaa eikä jonottaa ja kulkea yhdessä turistiryhmien kanssa. Pilvet tuovat ihanan mystistä tunnelmaa patikkaretkelle! <3

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      2.4.2017 at 10:50

      Hihii! Ihan mahtavaa. Totta kai sinun pitää päästä Madeiralle ❤. Ja ei tarvinnut maksaa pääsymaksua ja kun lähtee hyvissä ajoin, saa suurimman osan reitistä kävellä ihan vaan omassa seurassa ?.

      Reply
  • Mika / Lähtöportti
    3.4.2017 at 14:33

    Tämän luettuani ja kuvat nähtyäni ei oikein jää muuta vaihtoehtoa kuin kokea tämä retki itse. Onneksi taas uusi matka Madeiralle odottaa jo parin kuukauden päässä, muuten näitä postauksia ei oikein kestäisi lukea!

    Voisin melkein sanoa, että ilman tuota pientä punaista raamattua en välttämättä olisi palannut Madeiralle. Tuo kirja saa jotenkin janoamaan aina uusille reiteille. Ajattelin seuraavaksi hankkia uuden englanninkielisen version, jossa on 50 sijaan jo 60 reittiesittelyä. Ei lopu vaihtoehdot kovin pian kesken…

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.4.2017 at 14:53

      Olen kyllä vähän kateellinen sinulle, että pääset taas Madeiralle ;). Tämä vuoristovaellus sinun on sitten ehdottomasti otettava mukaan reissun ohjelmaan! Jään jo mielenkiinnolla odottamaan sinun kommentteja ja kokemuksia.
      Luulen että punaisen raamatun kirjoittaja on jo käärinyt ihan hyvät rahat teoksestaan. Kirja oli nimittäin kädessä aika monella Madeiran poluilla vastaantulleella retkeläisellä. Yhden hollantilaisen miehen kanssa vertailtiinkin kirjasta, mitä reittejä oltiin ehditty kokeilla :). Toinen reitti, mitä suosittelen, on se Lombada da Ponta do Sol. Sitä et muistaakseni ollut vielä patikoinut. Ja Paul de Serralta löytyi ihana satumetsä, mutta siellä oli myös ne hullut lehmät… (tarkoitus kirjoittaa niistäkin pian…).
      Ihanaa, uusi punainen raamattu ja lisää reittejä! Kerro sitten siitäkin kirjasta mielipiteesi. Luulen nimittäin, että minunkin on pakko päästä takasin :).

      Reply
  • Matkoja, retkiä, hetkiä
    3.4.2017 at 18:11

    Apua, pyörryttää jo kuvia katsellessa ja samalla houkuttelee ihan hirveästi. Mahtavan näköistä!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      12.5.2017 at 16:50

      Oho, olin unohtanut vastata tähän kommenttiisi. Pahoittelut. Minua ei onneksi korkeat paikat pyörrytä, kun olen vaan niin onnellinen, kun pääsen tällaisia maisemia kuvaamaan. Mutta hienosti selvisi miehenikin, vaikka hän onkin korkeampaikan kammoinen, joten sinne vaan sinäkin ihastumaan Madeiran vuorimaisemiin! <3

      Reply
  • Katja/jumalainenseikkailu
    4.4.2017 at 11:55

    Upealta näyttää! Tiedätkö, kuinka korkealla olitte? Meillä olisi mahdollista lähteä Kazakstanissa huiputtamaan vuorta ( noin 4000 m) ja olen vähän kahden vaiheilla, uskallanko lähteä kokeilemaan 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      12.5.2017 at 16:53

      Kiitos Katja! Nämä oli kyllä huikeat maisemat.
      Tuo 4000m kuulostaa jo tosi huimalta. Arieirolla oltiin 1818 metrin ja Ruivolla 1861 metrin korkeudessa. Siis ei vielä puolessakaan Kazakstanin huippua… !

      Reply
  • Suketus
    2.4.2018 at 19:48

    Kiitos sinulle tästä bloggauksesta. Luin sen moneen kertaan ennen omaa vaellustamme. Jännitin reissua etukäteen melkoisen paljon, sillä oma vaellyskokemukseni on sangen vähäinen (ainakaan näin haastavissa maisemissa).
    Mutta kylläpä kannatti! Uskomattoman hieno kokemus, joka jää ikuisesti mieleeni.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      2.4.2018 at 21:58

      Kiitos Sinulle, että kommentoit blogiini. Ihan mahtavaa, että uskaltauduit tälle Madeiran upeimmalle patikalle ja vielä tykkäsit niin paljon! Minäkin olen patikoinnissa vielä aika untuvikko, mutta on tämä harrastus täysin jo vienyt sydämeni. En malta oikein odottaakaan seuraavaa patikointireissuani, joka onkin onneksi jo ihan nurkan takana. Ihanaa kevättä ja uusia seikkailuja Sinulle!

      Reply

Leave a Reply