Syksy Espanjassa jätti minuun lukemattomia tarinoita. Olisi tarina Espanjan kummallisimmasta kylästä, kummitustalosta ja viikunapuista. Olisi tarina maurien valloittamasta kaupungista ja kattoterassista tähtitaivaan alla. Olisi tarina lumimyrskystä ja linnasta, johon Walt Disneykin hurmaantui. Ja on tämä tarina – tarina kolmesta päivästä, jotka saivat minut rakastumaan ja päättämään, että tänne minä palaan.
Sillä tämä on minun Espanjani. Espanja, josta ennen en tiennyt mitään.
Tarinan ensimmäinen päivä
On joulukuun ensimmäinen viikonloppu. Minun viimeinen viikonloppuni Espanjassa ja syksyn viimeisen seikkailun aika. Olen saanut uusilta ystäviltäni useita matkasuosituksia. Àvila on ihana. Patones de Arriba on todella kaunis! Joko olet käynyt Salamancassa? Entäs Toledo? Valenciakin on kiva.
Jostain syystä sana Asturias on jäänyt kummittelemaan mieleeni kaikkein voimakkaimmin. Se on putkahtanut syksyn aikana esille useammankin kerran. Sieltä oli kotoisin sen ihanan tähtitaivasterassihotellin tyttö, joka tykkäsi Apocalypticasta ja Kotiteollisuudesta. Sieltä olivat ne kuvat tyrskyisistä rannoista, jotka olivat saaneet sydämeni pamppailemaan, ja se Espanjan kaunein kaupunkikin on kuulemma siellä, niin minulle supatettiin.
Sinne, kohti tyrskyisiä rantoja, minä perjantaina, aamuvarhaisella olen matkalla.
Madridista pääsee junalla parissa tunnissa Kastilla-Leónin pohjoisosassa sijaitsevaan Leóniin, jossa on lukemani mukaan henkeäsalpaava, romaaninen kuninkaiden pantheon ja yksi Euroopan hienoimmista tuomiokirkoista. Minulta nämä nähtävyydet jäävät näkemättä. Sen sijaan näen Leónin rautatieaseman ja Europecarin toimiston.
Navigaattorin mukaan Leónista hotellillemme, sinne tyrskyisen meren rannalle, on matkaa 6 tuntia ja 9 minuuttia, jos emme pysähdy matkalla kertaakaan. On siis lähdettävä matkaan, jos haluamme selvitä vuorilta rannikolle ennen auringonlaskua.
Leónin erottaa Asturiasin maakunnasta Picos de Europan jylhä vuoristo. Picos de Europan kansallispuisto on suosittu erityisesti vaeltajien keskuudessa. Vuoristoon on kuitenkin mahdollista tutustua myös autoillen.
Heinäkuussa vuoristotiet ovat kuulemma hyvinkin vilkkaita, mutta nyt joulukuussa teillä on todella hiljaista. Jopa niin hiljaista, että minua alkaa hieman hirvittää, olemmeko tekemässä jotain hullua, kun nousemme kesärenkailla yhä ylemmäksi vuoristoon. Säätiedotuskin on luvanu sadetta. Vaikka lumiset vuoret kiehtovatkin, ajelu kesärenkailla kapeita vuoristoteitä pitkin ei tunnu houkuttelevalta.
Riaño – Picos de Europa
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on Riaño. Riañon kaupunki sijaitsee kukkulalla valtavan tekoaltaan yläpuolella. Kaupunki ei ole kummoinen, mutta kun näen vuoret, jotka heijastuvat tyynen järven pinnasta, en voi olla hymyilemättä. On kummalista, miten hiljaista täällä on. Madridin vilskeen jälkeen Riañon hiljaisuus ja raikas vuoristoilma ovat minulle paratiisi. Eikä täällä ole yhtään turistia. Itse asiassa vastaamme ei tule kuin yksi hellyydenkipeä kissa.
Riañosta jatkamme matkaa kohti pohjoista, yhä ylemmäksi, läpi metsäisten rinteiden. Kauempana siintää lumihuippuisia vuoria. Tie on mutkainen mutta onneksi hyvässä kunnossa. Ohitamme muutaman pikkukylän. Kun menen ulos jaloittelemaan ja valokuvaamaan, utelias mummo tulee jututtamaan minua. Hän puhuu niin kummallisesti, että vain vaivoin ja sieltä täältä ymmärrän, mitä hän minulle selittää. Luultavasti hän ainakin ihmettelee, miten olen eksynyt heidän pieneen kyläänsä, jonka läpi virtaa joki ja jonka talot näyttävät autioilta.
Puerto de San Glorio
Reittimme korkein kohta on Puerto de San Glorio, Cantabrian ja Kastilla-Leónin rajalla. Täältä pitäisi olla näkymät Picos de Europan ja Cordilera Cantábrican keskiselle vuorijonolle, mutta meitä on vastassa sankka sumu emmekä näe juuri kymmentä metriä pidemmälle. Täällä on myös lunta!
Puerto de S. Glorialta laskeudumme sumuista serpentiinitietä pitkin alas laaksoon kohti Potesin pikkukaupunkia.
Potes
Potes vaikuttaa viehättävältä. Voisin hyvin kuvitella viettäväni täällä muutaman yön. Kaupungissa on aistittavissa hieman alppikylämäistä tunnelmaa. Ohitamme muutamia ravintoloita, hotelleja, hostelleja ja putiikkeja. Satunnaisia turisteja kävelee vastaan. Onpa muutama seurue istahtanut terassillekin nauttimaan pilvien välistä pilkahtavasta auringosta.
Potesista me jatkamme matkaa toiveikkaina 21 kilometrin päässä sijaitsevaan Fuente Dén kylään, sillä sieltä lähtee köysirata Mirador del Cablen näköalapaikalle, josta pitäisi olla hulppeat näköalat Picos de Europan keskiselle vuorijonolle. Fuente Déssa meitä odottaa kuitenkin pettymys: gondolihissin kuljettaja toteaa, että ylhäällä on niin sankka sumu, että sinne on turha lähteä. Joudumme palaamaan Potesiin.
Emme päässeet tällä kertaa vuorenhuipulle, mutta matkan varrella, ennen saapumista hotellille, kohtaamme vielä niin paljon kauneutta, että unohdan pettymykseni. Vastaan tulee jylhiä vuoria, jyrkkiä kalkkikivikallioita, vesiputouksia ja joki, joka mutkittelee tien rinnalla.
Cudillero
Pimeä on jo laskeutunut, kun saavumme Cudilleron kylään. Kylästä on enää kymmenisen kilometrin matka hotellillemme, pikkuruiseen Villademoron maalaiskylään. On illallisen aika. Useimmat ravintolat ovat kiinni, mutta löydämme sataman vierestä kuitenkin mukavan ravintolan, josta saamme reilun annoksen mustekalaa (pulpo a la gallegaa), kroketteja ja Asturiasin kuuluisaa siideriä. Pikku hiljaa ravintola alkaa täyttyä paikallisista, mutta meidän on aika lähteä etsimään hotelliamme.
Hotellia on melkein mahdotonta löytää pimeässä. Tuntuu että pikkuinen kylätie muuttuu vain pienemmäksi eikä varmasti voi viedä ainakaan määränpäähämme. Olemme jo melkein luovuttamassa, kun vihdoin näemme hotellin kyltin.
****
Tarinan toisena päivänä paljastuu, millainen hotelli monen mutkan takaa löytyy ja mitä tunteita Asturiasin rannikko herättää.
Seuraa Maailman äärellä -matkablogin tarinoita myös Facebookissa.
58 Comments
Ansku BCN
13.12.2015 at 16:37Espanja on todellakin niin paljon muutakin kuin hiekkarantaa ja sangriaa! Me emme ole ikinä liikkuneet luonnossa niin paljon kuin näinä Espanjan vuosina, ja maisemat ovat – kuten näistäkin kuvista näkee – käsittämättömän upeita ja vaihtelevia! Picos de Europa on vielä valloittamatta, vaikka nimenä se on tuttu ja karttojakin meiltä sinne löytyy. Saattaisi olla mainio roadtripin kohde, hmm…
maailmanaarella
13.12.2015 at 16:54Olen vähän kateellinen, kun te asutte siellä niin lähellä! Kyllä minunkin on joskus päästävä sinne suunnalle uudestaan.
lizainlondon
13.12.2015 at 16:42Onpa huikeita kuvia – ja paikkoja! Huipun missaaminen sumun vuoksi varmasti harmitti, mutta aika hyvät “korvaukset” reitti teille kuitenkin tarjosi..
maailmanaarella
13.12.2015 at 16:55Harmitti tosiaan ja sitten ois ollut yksi toinen huippu, jota meille oli kehuttu, mutta ei sinne sitten ehditty viikonlopun aikana. Oli siis liikaa kaikkea ihanaa tarjolla… ?
Terhi / Muru Mou
13.12.2015 at 18:13Aivan uskomattoman upeita kuvia! Espanja on näköjään niin paljon enemmän, kuin olen uskaltanut aavistaakaan.
maailmanaarella
13.12.2015 at 18:21Kiitos Terhi! Kyllä, Espanja on vaan niin upea maa. Olen käynyt siellä lähes 20 kertaa ja usein olen ollut kerralla useamman kuukauden ja silti sieltä löytyy joka kerta jotain uutta ja ihmeellistä!
Venla / Breezes from my Atlas
13.12.2015 at 19:02Aivan mielettömän kaunista ja upeita kuvia, mut varsinkin toi Riaño sai mut hämilleen. Miten noin kauniita paikkoja voikaan olla! Ihan mieletöntä, kiitos et jaoit nää kuvat ja tarinat meille muillekin. 🙂
maailmanaarella
13.12.2015 at 19:29Kiitos Venla kauniista sanoistasi! Riaño oli todella uskomattoman kaunis!
säppä
13.12.2015 at 23:00Sold! Onpahan lisää suunniteltavaa ensi vuodeksi… Ihan mielettömän kaunista!
maailmanaarella
13.12.2015 at 23:02Mahtavaa! Ei kun suunnittelemaan ?. Pohjois-León, Cantabria ja Adturias on niin hienoja!
veerabianca
13.12.2015 at 23:02Vau! Itsekin poikkesin tänä vuonna pitkästä aikaa Espanjassa ja yllätyin miten kaunista siellä voikaan olla! Tästä postauksesta erityisesti tuo pieni vesiputous, oi sinne haluan <3
maailmanaarella
13.12.2015 at 23:03Espanja on kyllä ihan mun lemppari!
Jenni / Globe Called Home
13.12.2015 at 23:06Ihan maagisen näköisiä nuo vuoret! Nyt viime aikoina olen monesta blogista lukenut juttua noista Pohjois-Espanjan vuorista ja täytyy sanoa, että en ennen tätä edes tullut ajetelleeksi, että Espanjasta löytyisi muuta kuin aurinkorantoja. Etenkään vuoria, maisemaa ihan minun makuuni!
maailmanaarella
13.12.2015 at 23:14Minäkin olen ihan viime aikoina hurahtanut vuoriin. Mietin juuri, minne vuorimaisemiin sitä ensi kesänä suuntaisi.
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
14.12.2015 at 13:28No siis apua. Nuo ensimmäiset vuoristokuvat jo… Ihan älytöntä täydellisyyttä!
maailmanaarella
14.12.2015 at 13:31Olihan se! Olin aika lumoutunut❤️.
anna-kaisa
14.12.2015 at 17:39Tämä postaus oli minulle suoranainen “ahaa elämys”. Kiitos tästä “paljastuksesta”! Tuolla se upein Espanja selvästi piileskelee. Olimme miettineet, mitä reittiä ajelemme Portugalista keväällä pois kohti Suomea, ja olin pohtinut, että ainakin baskimaassa pitäisi piipahtaa. Nyt postauksesi sinetöi sen, että haluan ehdottomasti myös tuonne Espanjan pohjoisimpaan nurkkaan. Jos nimittäin saadaan aikaiseksi ostaa auto. Ilman omaa pirssiä sinne on nähtävästi aika mahdoton kulkeutua. Kuviesi vuorista päätellen, pyöräily olisi hieman rankkaa 🙂 (kulkuritarinat.net)
maailmanaarella
14.12.2015 at 18:31Vahva suositus Asturiasille, myös se rannikko aivan mieletön – postaus siitä tulossa- sekä Cantabrialle ja Pohjois-Leonille!
Stacy
14.12.2015 at 18:45Ei lainkaan hassumpaa! Taitaa olla niin, että sumuisen joulukuun pelko on ajanut turret pois, mutta parempi ehkä näin kuin väistellä selfiekeppejä. Tekoaltaalla on hienot maisemat, vaikka onkin tekoallas. Olen miettinytkin, että jos Espanjaan lähtisin, niin lähtisin juuri tuonne.
maailmanaarella
14.12.2015 at 18:57Ja täältä vuorilta kannattaa jatkaa Asturiasin rannikolle – ainakin jos merestä tykkää! Niistä seuduista lisää seuraavissa postauksissani.
Jenni / Unelmatrippi
14.12.2015 at 19:04Kiitos tästä postauksesta – nyt lähti ihan ehdottomasti bucket listille tämä setti! Nuo postauksen alkupään vuoristokuvat, joissa vuoret heijastuvat peilikirkkaasta vedestä… ei hemmetti, tuonne on pakko päästä. 😀 Olen kyllä muutenkin suunnitellut, että Espanjassa täytyy kierrellä enemmänkin jossain vaiheessa. Olen kiertänyt jonkin verran itärannikkoa, mutta muut osat maasta ovat vielä toistaiseksi kokonaan näkemättä. Vielä siis riittää koluttavaa!
maailmanaarella
14.12.2015 at 19:13Minullakin jäi vielä paljon koluttavaa, vaikka kahdessa kuukaudessa aika moneen paikkaan ehdinkin. Pohjois-Espanja on kyllä luontomatkaajalle ihan ykkösaluetta!
Lumo
14.12.2015 at 22:20Osittain tuttuja maisemia. Olen ollut työmatkalla Santaderissa ja Cabezon de la Salissa pari kertaa, samalla on käyty Picos de Europalla (päästiin huipullekin molempina kertoina, syyskuussa säät suosivat) ja asiakkaiden kanssa ajeltu muutenkin päivä pari aluetta ympäri. Huikeita maisemia, mielelläni menisin lomailemaankin.
maailmanaarella
14.12.2015 at 22:23No oletpas päässyt upeisiin maisemiin työmatkalla! Minäkin voisin lähteä uudestaan – ihan milloin vaan. Oli kyllä upea, samoin kuin rannikko!
Kohteena maailma / Rami
14.12.2015 at 22:31Ompa kerrassaan upeita maisemia! Nuo alueet on Espanjassa itselle täysin vierasta, mutta joku road trip sinne olisi jossain vaiheessa paikallaan. Näissä kuvissa näkyy hyvin se, miksi kannattaa vuokrata auto ja tehdä road trippejä!
maailmanaarella
14.12.2015 at 22:47Kyllä, auto on usein kyllä ihan ehdoton! Ja kun kerran tällaiselle road tripille lähtee, haluaa jatkossa vaan lisää! Uudet road tripit täälläkin jo suunnitteilla ?.
Virpi /Täynnä tie on tarinoita
14.12.2015 at 22:39Siis niin upeat maisemakuvat että huh huh! Mitkä vuoret ja mitä maalaisidylliä noissa kylissä! Voi huokaus taas kerran tätä ihmeellistä maailmaa! 🙂
maailmanaarella
14.12.2015 at 23:24Joo, on täällä kyllä niin paljon ihania paikkoja! Ja kun tää Pohjois-Espanjan upeus tuli mulle ihan yllätyksenä, kun en ollut etukäteen juuri tutkimusta tehnyt. Aika Ihania tällaiset yllätykset!
Teea | Curious Feet
15.12.2015 at 01:08Niin kaunista! Upeita kuvia. Taas tuli kaipuu Espanjan luontoon ja kyliin.
maailmanaarella
15.12.2015 at 08:21Ja minulle taisi jäädä Espanjasta ikuinen kaipuu… Ihana maa❤️
salaine
15.12.2015 at 20:42Poikkeaa paljon etelän meiningistä….jollain tavoin Espanja ei ole ollut itselläni suosikkilistalla, johtuu kai siitä kuvasta, jonka saa massaturistikohteista mutta kyllä sielläkin näemmä muitakin paikkoja on tarjolla. Juuri katsoimme junalla halki euroopan ja yhdessä jaksossa olivat junalla keskiespanjassa ja sieltä ajoivat Gibraltarille.
salaine
15.12.2015 at 20:44Taisitte löytää sen kauniin espanjan!
maailmanaarella
15.12.2015 at 20:57Kyllä, pohjoisesta löytyi kauneutta minun mieleen! Vuoriston lisäksi siellä on mielettömän kaunis, jylhä rannikko!
Annika | travelloverblogi
15.12.2015 at 22:12Haluan tännekin! Kuinka kaunista. Kuinka ihania kuvia veden pinnasta heijastuvista vuorista! Olen jotenkin kokonaan unohtanut, että Espanjalla on rannikkoa myös pohjoisessa.
maailmanaarella
15.12.2015 at 22:22Ja mielestäni se Espanjan pihjoisrannikko on kaikkein kaunein!
Sandra
16.12.2015 at 02:45Vau, mikä tunnelma kuvista ja teksteistä välittyy. Kiitos kun toit tänne ruudun toiselle puolelle sellaisen palan Espanjaa, josta en tiennyt mitään. Nuo vuoret ovat aivan upeat!
maailmanaarella
18.12.2015 at 18:04Kiitos Sandra! Minusta on tänä vuonna tullut ihan “vuorifani”. Pakko päästä jatkossakin vuorille…
Syö Matkusta Rakasta
16.12.2015 at 06:57Eipä ole ikinä tullut tuolla päin Espanjaa kierrettyä. Ei kertaakaan. Tarinasta ja kuvista päätellen olen menettänyt paljon. 🙂
maailmanaarella
18.12.2015 at 18:05No, en minäkään ennen tätä syksyä ollut Pohjois-Espanjassa ollut muualla kuin San Sebastianissa. Nyt tiedän, minne haluan Espanjassa palata!
Mia / Elämää ja Matkoja
16.12.2015 at 12:01Espanjalla on niin paljon kaunista tarjottavaa neonvilkkuvalojytkebaarimuovikrääsakauppaturistihel****ien lisäksi! Tämä on sellaista Espanjaa ja eteläistä Eurooppaa minne sydän kaipaa – kertakaikkisen upeita maisemia!
maailmanaarella
18.12.2015 at 18:06Pohjois-Espanja on täynnä toinen toistaan ihanampia luonnon aarteita. Voittaa mennen tullen Aurinkorannikon… Ei niistä voi edes puhua samana päivänä!
Kiira L
16.12.2015 at 17:51Uskomattomia postikorttimaisemia! Hauskan näköistä, kun ruskan sävyjä löytyy perilappalaiseen sävyyn muualtakin.
maailmanaarella
16.12.2015 at 17:55Ja yllättävä oli, että vielä joulukuussa oli näinkin hieno ruska!
Hotelli Asturiasissa tyrskyävän meren rannalla | Maailman äärellä matkablogi
17.12.2015 at 08:56[…] on enemmän kuin olen osannut uneksiakaan. Kun olemme edellisiltana saapuneet hotelliin (vuoriseikkailulta mielettömän kauniista maisemista) , meitä on ollut vastassa alakerrassa loimuava takkatuli ja pitkä ja komea espanjalainen, joka […]
Tanja/Levoton Matkailija
17.12.2015 at 14:44Onpa todella upeita maisemia! Espanjasta usein tulee ensimmäiseksi mieleen rannat, mutta maa vaikuttaa erittäin monipuoliselta kohteelta 🙂 Helmikuussa olisi suunnitelmissa lähteä Barcelonaan.
maailmanaarella
17.12.2015 at 14:50Espanja on todella monipuolinen kohde! Ja rannatkin on niin erilaisia eri puolilla Espanjaa. Itse menetin tällä reissulla sydämeni Pohjois-Espanjalle! Ihanaa matkaa Barcelonaan! Sekin on tosi upea kaupunki. Olin siellä joskus koko kesän töissä (au pairina) ja sen jälkeen muutaman kerran palannut sinne lomailemaan.
Elina | Vaihda vapaalle
17.12.2015 at 21:11No voi morjens! Aivan upeita maisemia noissa ekoissa kuvissa! Itse kuvatkin on tosi hienot ja juttu mukavan mukaansa tempaisevasti kirjoitettu. 🙂 Me käytiin pitkästä aikaa viime keväällä Espanjassa ja kyllähän siitä maasta löytyy jos jonkinlaista maisemaa ja kohdetta ihan joka makuun.
maailmanaarella
17.12.2015 at 21:13Kiitos Elina! Espanja on tosiaan niin monipuolinen. Paljon muutakin kuin paellaa ja hiekkarantoja ?.
Lotta Watia | Unagidon
17.12.2015 at 22:45No huh-huh! Ei kyllä yhtään näytä siltä Espanjalta, jota oon kuvitellut maan olevan. Olen käynyt vain aurinkorannikolla vuosia sitten, enkä yhtään ollut ajatellut, että pohjoinen olisi kovinkaan erilaista. Voi kuinka väärässä olinkaan! Todella kiinnostavaa, kiitos tästä!
maailmanaarella
18.12.2015 at 18:09Eipä kestä, Lotta! Pohjois-Espanja on todella ihan eri maailmaa kuin Aurinkorannikko. Siellä on mm. vuoret, tyrskyävä meri + isot ruoka-annokset <3
Jael
18.12.2015 at 13:51Ihana reitti ,kuvat ja todellakin kauneinta Espanjaa. Vuonna 2007 kesällä tuli se todetuksi road tripillä joka alkoi Madridista,jatkui rannikon kautta San Sebastianiin ja sieltä sitten Santiago de Compostelaan.Monta pikkukaupunkia ja kylää tuli matkan aikana koettua
maailmanaarella
18.12.2015 at 17:59Kiitos Jael! Teilläkin on ollut siis mahtava reitti. Minulla on pätkä vielä pohjoista Galiciaa kokematta, siellä on mm. upean näköinen Playa de las Catedrales, jonne haluan. Milloinkahan pääsiisn takaisin…
Jael
18.12.2015 at 13:54Laitoin muuten Asturias postaukseesi kommentin mutta se ei tullut esille?
maailmanaarella
18.12.2015 at 17:57Jostain syystä viestisi oli mennyt roskikseen. En ymmärrä miksi. Mutta kiitos kun vinkkasit, osasin käydä sen sieltä noukkimasta. Kiitos Jael kommenteistasi!
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
18.12.2015 at 16:33Espanja on jäänyt kovin vähäiselle huomiolle aiemmin, vaikka jokainen sinne tehty reissu onkin ollut huikean hieno. Tällaisia maisemia ei ole vielä reitillemme osunut, mutta näyttävät jo kuvissakin niin huikean kauniilta, että eihän näitä voi näkemättäkään jättää!
maailmanaarella
18.12.2015 at 18:01No ei voi jättää kokematta! Kerta heitolla Asturiasista ja Pohjois-Leónista tuli suosikki alueeni Espanjassa! Varsinkin jos on luontoihminen ja tykkää liikkua vuori- ja merimaisemissa, niin tämä on hieno kohde!
Annika Ruohonen
20.12.2015 at 19:59Wau miten upeita maisemia!
maailmanaarella
21.12.2015 at 04:33No niitä justiisa! Voisin millon vaan lähtee uudestaan!