Menu

Terapian tarpeessa?

IMG_7607
Työt eivät ole kunnolla alkaneetkaan, kun se jo iskee – ahdistus, riittämättömyyden tunne, paniikki. Loman aikana olen vältellyt sähköpostin lukemista, joten postin avaaminen aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Jonossa on odottamassa yli sata viestiä. Pitääkö näihin kaikkiin vastata? Pitääkö kaikkii reagoida ASAP (as soon as possible)? Yritän rauhoittua ja ruveta käymään posteja järjestelmällisesti läpi: tämä vaatii heti vastauksen; tähän olisi pitänyt vastata jo kesäkuussa, mutta vastaan nyt (ja saan heti takaisin vastauksen, jossa vastaanottaja ymmärtäväisesti sanoo tienneensä, että olen lomalla ja on itsekin lomaillut eikä ole haitannut, ettei ole aiemmin saanut vastausta – huh) ;  tämä on turhaa roskapostia; niin tämäkin; ja tämä; tälle täytyy tehdä jotain, kunhan kiireellisemmät on saatu pois alta; tähän tutkimukseen olisi kiinnostavaa vastata, mutta huono ajoitus, nyt en kykene…

Päivän mittaan saan raivattua postit – ei se ihan niin kauheaa ollutkaan, mutta sitten se iskee uudestaan, vielä kauheampi paniikki. Katastrofin ainekset ovat kasassa. Kalenterissani lukee ”Kirjoita lehtijuttu opiskelijoista”. Muistan keväällä kuvanneeni juttuun tulevat opiskelijani, mutta kesän aikana kuvat ovat koneeltani kadonneet. Muistan myös alkukesästä epämääräisesti epätoivon hetken, jolloin koneeni meni totaalisesti tilttiin ja jouduin tyhjentämään sitä urakalla. Nyt huomaan tuhonneeni myös kuvakansioita, joita missään nimessä ei olisi saanut tuhota. Nyt on pakko soittaa hätäpuhelu. Soitan rakkaalle kollegalleni, joka saa minut rauhoittumaan. Kyllähän tästäkin selvitään. Kirjoitan myös esimiehelleni tunnustuksen: tunnustan mokanneen ja hävittäneeni kuvat, mutta kerron uudesta suunnitelmastani. Esimieheni vastaa (varmaan ihmeissään), että kuvat ovat hänellä, koska olen ne hänelle keväällä lähettänyt. En tiedä itkeäkö vai nauraa.

IMG_7577
Kun suomalainen ahdistuu, hän ainakin stereotypioiden mukaan hakee terapiaa pullosta. Amerikkalainen taas marssii terapeutille. Espanjalaisen voisin kuvitella terapoituvan ystävien ja sukulaisten seurassa. Minun terapeuttini on luonto ja hiljaisuus.

Metsäntutkimuslaitoksen selvityksen mukaan jo viisi minuuttia metsässä riittää kohentamaan mielialaa. 20 minuutissa verenpaine jo laskee ja elinvoimaisuuden tunne kohoaa. En tiedä, liekö järviluonnon vaikutusta stressiin ja ihmisten mielialaan tutkittu. Minuun järvellä oleilu vaikuttaa vieläkin tehokkaammin kuin metsässä samoilu. Siispä vietettyäni päivän tietokoneen äärellä päätän lähteä illaksi mökille Pihlajavedelle suppailemaan.

IMG_7588
Järvi on peilityyni ja ympärillä on vain hiljaisuutta. Melon pitkin rantoja ja välillä suikahdan läpi kaislikon. Satunnainen sorsaparvi säikähtää ja lehähtää esiin kaislikosta;  yksinäinen kuikka tervehtii vastapäisestä saaresta kuiiiik – ko.

IMG_7591
Yhtäkkiä mieleeni muistuu, että tällä seudulla on joskus nähty karhuja. Uivatkohan karhut?
Palattuani melontaretkeltä kysyn karhuista, ja saan vastauksen, että totta kai ne uivat. Jonkin matkan päässä oli juuri tehty havainto karhun jätöksista ja keväällä karhuemo oli nähty neljän pentunsa  kanssa tallustelevan lähimetsissä.

IMG_7584
Minä en kuitenkaan törmää tällä reissullani karhuihin enkä muihinkaan petoeläimiin. Kohtaan vain kauneutta ja hiljaisuutta.

IMG_7618
IMG_7628 IMG_7652  IMG_7662 IMG_7649
IMG_7633 - Versio 2
Melontaretkeni jälkeen teen myös jotain perisuomalaista. Laitan saunan uuniin puut roihuamaan, kannan ämpäreillä vettä lämpiämään ja lopulta pääsen saunan pehmeisiin löylyihin. Kun löylyjen jälkeen vielä pulahdan veteen, on kaikki päivän aikana kroppaani kuormittamaan päässyt stressi ja ahdistus kadonnut. Tämä on minun terapeuttini, minun paratiisini.

Entä mikä on sinun keinosi purkaa stressiä ja ahdistusta?

46 Comments

  • Anna Koskela
    16.8.2015 at 14:45

    Stressiä ja ahdistusta on niin monenlaista. Työperäinen ei ole koskaan iskenyt päälle onneksi. Läheisen ihmisen sairastuminen taas tuo mukanaan jotakin, joka menee noiden ilmaisujen yli.

    Joskus on ollut esim. talonrakentamiseen liittyviä projekteja ym. jotka ovat totaalisesti meinanneet kaatua syliin ja aiheuttaa todellista taloudellista tappiota. Silloin olen vain jäsennellyt asiat jotka ahdistavat ja palastellut ne pienemmiksi paloiksi. Vähän kuten se sanonta: Miten elefantti syödään- Pieninä paloina : )

    Reply
    • maailmanaarella
      16.8.2015 at 14:54

      Ihan sama juttu, palastelu, toimii minulla monessa jutussa. Kun on isoja projekteja ja tuntuu, että miljoona asiaa pitää saada tehtyä, teen monesti listan, johon kokoan asiat tärkeysjärjestyksessä. Ja jos aivot menee solmuun, sitten luontoon ja hiljaisuuteen – siellä rauhan keskellä tavallisesti mieli kirkastuu ja näkee asiat paljon selvemmin. Myös parhaimmat kirjoitus- tms. ideat olen saanut luonnon keskellä!

      Reply
  • Ystävät. Viini. Ruoka <3 Siinäpä minulle terapiaa!

    Reply
    • maailmanaarella
      16.8.2015 at 14:57

      Juuri tänä vkonloppuna olen juhlinut vanhempieni kultahääpäivää ystävien, viinin ja hyvän ruoan äärellä ja saanut valtavasti energiaa ja hyvää mieltä. ❤️

      Reply
  • lena / london and beyond
    16.8.2015 at 17:07

    Mulla parasta terapiaa on ystävät ja seura. Ehdottomasti. 🙂 Jutellessa asiat yleensä selkeytyvät ja asihoihin saa uutta perspektiiviä. Joskus auttaa hyvä ruoka ja pari lasia viiniä – tai vaikka leffa poikaystävän kainalossa. Tsemppiä sinne työn alkuun, et varmasti ole yksin tämän asian kanssa! Ja nauti saunasta ja luonnosta, täältä kaukaa niitä aina kaipaa!

    Reply
    • maailmanaarella
      16.8.2015 at 17:24

      Kiitos Lena, sopivasti juuri töiden alkuun tuli nämä kesän kauneimmat kelit 😊. Mutta toki töihinkin on mukavampaa pyöräillä auringossa kuin vesisateessa! Ystävät ja oma kulta on kyllä luonnon lisäksi ihan parasta terapiaa!

      Reply
  • Saana · Live Now - Dream Later
    16.8.2015 at 19:46

    Minäkin katoan murheita luonnon helmaan. Joko saaristoon kajakin kera tai sitten parin ämpärin kanssa sieni- ja marjametsään. Kun ei ympäriltä kuulu muuta kuin lintujen laulua ja ehkä laineiden liplatusta, ei maalliset murheet juuri mieltä paina! 🙂 Sienimetsällä ei edes ehdi miettimään arjen harmautta, kun keskittyy tiukasti sienien bongaamiseen.

    Reply
    • maailmanaarella
      16.8.2015 at 19:49

      Minäkin niin tykkään sienestyksestä! Marjastamiseen taas olen liian laiska – ämpäri täyttyy aina aivan liian hitaasti! Mutta tulevallakin viikolla, koska on luvattu niin kaunista keliä, on pakko ainakin yhdeksi yöksi päästä mökille ja järvelle. Sitten jaksaa taas ahertaa…

      Reply
      • Saana · Live Now - Dream Later
        16.8.2015 at 19:52

        Mä olen niin kateellinen kaikille mökillisille. Haaveissa olisi merenrantatalo (järvikin käy), mutta lottojumalat eivät toistaiseksi ole olleet samaa mieltä asiasta…

        Reply
        • maailmanaarella
          16.8.2015 at 19:55

          Heh, mulla on ollut ilo rakastua mieheen, jonka perheellä on mökkiyritys ja meillä sitä kautta mahdollisuus hyödyntää mökkejä, jos ne ei vaan satu olee täynnä turisteja 😊. Pidän peukkuja, että lottojumala suo sulle mökkirahat tai jonkin muun keinon päästä nauttimaan mökkeilystä😀.

          Reply
  • Helena Arvio
    16.8.2015 at 20:57

    Musaa kuuntelemalla, lempisarjaa kattomalla, lukemalla tai syömällä, riippuu tilanteesta ja stressin aiheesta..

    Reply
    • maailmanaarella
      18.8.2015 at 09:15

      Lukeminen on minustakin hyvä keino. Lukemalla pääsee matkustamaan hetkeksi muihin maailmoihin ja unohtaa omat ahdistukset – paitsi jos ahdistaa niin paljon tai mieli on erityisen levoton, ettei keskittyminen lukemiseen onnistu, vaikka haluaisikin.

      Reply
  • Lotta Watia | Unagidon
    16.8.2015 at 20:58

    Kyllä tuollaisissa maisemissa mieli tosiaan lepää. Itsekin tykkään lähteä luonnon ääreen pakoon kiireistä arkea ja stressiä. Kävelylle metsään, mustikoita ja sieniä poimimaan. Varsinkin raikas syysilma on omiaan rentoon metsäretkeilyyn. Kohta ne parhaat ulkoilukelit on täällä taas!

    Reply
    • maailmanaarella
      18.8.2015 at 09:17

      Ihan totta – syksyn kuulaissa päivissä (ennen sitä marraskuun pimeyttä ja loskaa) on taikaa, joka toimii ja antaa valtavasti energiaa!

      Reply
  • Annika - Tarinoita Maailmalta
    16.8.2015 at 21:47

    Ah niin tuttuja tuntemuksia! Mun tulee kans lähdettyä ulkoilemaan, usein koiran kanssa, joka nyt vaan on aina iloinen. Tämä siis sellaisissa perusmaantantai-tyyppisissä päivissä, jos on jotain vakavampaa ja stressaavampaa menossa niin sitten teen omaa aikaa, esim ottamalla töistä vapaapäivän ja tekemällä jotain aivan täysin muuta!

    Reply
    • maailmanaarella
      18.8.2015 at 09:19

      Joo, koirat on kyllä niin ihania. Ne saa väkisin hymyn huulille.

      Reply
  • Ehdottomasti luontoon stressiä purkamaan. Joskus riittää pelkkä iltalenkki, joskus tarvitaan pidempää samoilua. Toisinaan tie vie kuntosalille ja toisinaan lähden autolla ajelemaan päämäärättömästi.
    Joskus tietenkin tarvitaan kunnolla aikaa, pari vapaata ja maisemanvaihdos! 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      18.8.2015 at 09:23

      Maisemanvaihdos tekee välillä tosiaan hyvää. Minä teen tämän päivän töitä kesämökin laiturilla kuunnellen laineiden liplatusta, ja työt ahdistaa paljon vähemmän – vieläkin on loman jälkeistä työt alkaa -ahdistusta, mutta eiköhän se mene ohi, kun työt kunnolla käynnistyy (ja välillä pakenen tänne möksälle vetämään happea).

      Reply
  • Mirka/ Reason for a Season
    16.8.2015 at 22:28

    Ystävät. Kävely. Luonto. Suklaa. Aurinko. Mikä milloinkin :D. Olen kyllä suht helposti stressaantuva. Nyt on päällä elämän epämääräisyydestä johtuva stressi. Täytyy vaan muistaa hengittää välillä, niin kyllä se tästä. Päivä kerrallaan :).

    Reply
    • maailmanaarella
      18.8.2015 at 09:28

      Jaksamista Mirka sinulle stressaaviin päiviin. Minäkin ahdistun helposti elämän epämääräisyydestä, mutta juuri silloin luonto on mulle se paras terapeutti. Kiirestressiin toimii joskus suklaakin ja kuppi kahvia 😊.

      Reply
  • Annika | travelloverblogi
    16.8.2015 at 23:32

    Stressaantuneena lamaannun. Vaikka kuinka tiedän keinoja, jotka voisivat auttaa, en oikein osaa käyttää niitä. Vaikea on uskoa, että kaupunkilaistyttö saisi lievitettyä stressiä metsässä, mutta ehkä minunkin on sitä joskus kokeiltava – ja ehkä yllätyttävä.

    Reply
    • maailmanaarella
      18.8.2015 at 09:34

      Kaikille ei metsä ainakaan sovi terapeutiksi. Olin opiskeluaikana kesätöissä suomen kielen kesäkurssilla kurssisihteerinä. Kurssi järjestettiin luonnon keskellä, järvenrantapaikassa ja ympärillä suomalaisittain paljon metsiä. Yksi Japanin suurkaupungista tullut opiskelija lähdettyään metsään samoilemaan meni hiljaisuudesta, rauhasta ja niistä lukemattomista puista niin sekaisin, että hän joutui palaamaan takaisin kotiin. Eli jos kokeilet metsää, kokeile varovasti! 😊

      Reply
  • Terhi / Muru Mou
    16.8.2015 at 23:45

    Tätä lukiessani minulle iski ensimmäistä kertaa tajuntaan, että eihän täällä Köpiksen keskustassa niin vain pääse luonnon helmaan rauhoittumaan, ei niin kuin Suomessa on tottunut. Onhan täällä puistoja – ja paljon onkin! – mutta kaupungin äänet kantautuu sinnekin. Ennen rentouduin kunnon treenillä, nykyään lasi tai pari hyvää punaviiniä hyvässä seurassa on korvannut sen. Toimii vähintäänkin yhtä hyvin! 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      18.8.2015 at 09:39

      Jostain tutkimuksesta luin, että puisto kyllä toimii stressin helpottajana yhtä hyvin kuin metsäkin. Minulle treeni luonnossa on ehkä yksi tehokkaimpia, ja jos treeniin saa välillä vielä seuraa, niin hyvä – vaikka välillä
      tykkään itseksenikin nauttia luonnon rauhasta. Mutta viinilasi hyvien ystävien tai oman kullan seurassa toki aina toimii.

      Reply
  • Miika ♥ Gia | matkakuume.net
    17.8.2015 at 07:44

    Viimeeksi tänään huomasin ihan saman – otin tyttären kanssa kajakin alle ja käytiin vähän mangrovemetsikössä joella melomassa. Ei mennyt kauaa kun oli jo päässyt kaikista stressiajatuksista.

    Silloin kun vaan on mahdollista niin säännöllinen liikunta toimii myös ennaltaehkäisevänä. Ja usein ihan vaan suunnitelman tekeminen siitä miten stressitekijästä selvitään. Yhtäkkiä kaikki tuntuu kirkkaamalta.

    Usein saatan stressin lievitykseen ottaa myös lasin viiniä, eikä se varsinaisesti pahasta ole. Jotenkin suomlaisille on iskotettu että alkoholi on aina pahasta, mutta entäs jos lasillisen nauttisikin hyvällä mielellä, oikein hyvä ruoan kanssakin vielä ja antaisi mielen vaan levätä? En oikein usko että etelä-eurooppalaiset tai ranskalaisetkaan sen puolen, jotka päivittäin juovat viinilasinsa, tekevät sen mitenkään suuremmalla gloorialla päänsä yllä, vaan ihan vaan rentoutuakseen päivän askareista ja antaakseen itselleen mielihyvän kokemuksen.

    Reply
    • maailmanaarella
      18.8.2015 at 09:45

      Ja kyllä nykyään useimmat (ainakin minun tuttuni) juovat juuri näin, lasin tai pari, missä ei ole mitään vikaa – päinvastoin. Eilen juuri käytiin töiden päätteeksi kollegoiden kanssa terassilla syömässä ja ottamassa vähän viiniä. Hyvää teki! Kännijuominen taas ei aiheuta kuin huonoa oloa.

      Reply
  • Anne
    17.8.2015 at 17:47

    Voi kun pystyisi täältä kaupungin sykkeestä lähteäkin suppailemaan, kun stressi alkaa painaa päälle. Liikutaan koiran kanssa paljon kuitenkin luonnossa ja huomaan, että siellä voi arjen murheet unohtaa (tai ainakin yrittää) hetkeksi ja keskittyä vain lintujen tsirputukseen ja lehtien kahinaan tuulessa (mitä nyt kehätiet vähän pauhaavat taustalla, mutta ei anna niiden häiritä).

    Tämä vuosi on ollut itselle tosi stressaava, elämässä on tapahtunut ikäviä asioita, vaikka paljon myös hyvää ja juuri tänään mietiskelinkin aihetta ja tulevaa, kun pitää taas kääntää uusi sivu elämässä, joka aiheuttaa harmaita hiuksia. Pahimmillaan stressi lamauttaa koko ihmisen, joten pitää tajuta löysätä hihnaa ennen kuin on liian myöhäistä. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä ja jos joskus jotain menee päin persettä tai tulee epäonnistumisia, ennemmin tai myöhemmin asiat kääntyvät parempaan suuntaan.

    Reply
    • maailmanaarella
      18.8.2015 at 09:52

      Voimia sinulle uuden sivun kääntämiseen! Usein, jälkikäteen, on huomannut, että monilla ikävilläkin asioilla on ollut tarkoituksensa, vaikka sillä ahdistuksen hetkellä siltä ei todellakaan ole tuntunut. Tietysti joskus sattuu niin surullisia ja raskaita asioita, joita ei voi ikinä ymmärtää. Ja toi on tosiaan jokaisen hyvä muistaa, että pitää uskaltaa myöntää ja tajuta relata ennen kuin stressi kokonaan lamauttaa. Aina se suomalainen sisu ei olekaan hyvästä ja joskus olisi paljon parempi myöntää, ettei jaksa ja pyytää apua.

      Reply
  • Jenni / Globe Called Home
    17.8.2015 at 23:45

    1-2 patikkaretkeä viikossa purkaa stressiä kummasti – huomenna taas tiedossa parikymmentä kilometriä Kallliovuorten kansallispuistossa. Vähän vähemmän mediaseksikkäästi kerron, että ahditukseen auttaa myös kummasti lojuminen sohvalla jotain höpsöä jenkkirealityä tuijottaen…

    Reply
    • maailmanaarella
      18.8.2015 at 09:55

      Ihanalta kuulostaa teidän patikkaretki: nauti! Jenkkirealityn sijaan minä rentoudun katsomalla pohjoismaalaisia (ruotsalaisia, norjalaisia, tanskalaisia) komedioita ja dekkareita. On ne vaan niin hyviä! Ja Netflixin sarjoihin on ihana koukuttua😊.

      Reply
  • Kohteena maailma / Rami
    18.8.2015 at 11:05

    Tämä nyt on sellainen aihe, että pitäisi kirjoittaa muutama aanelonen, jotta pysyisi edes jotenkin omia tuntemuksia ja menetelmiä selittämään. Mutta yritetään tiivistää lyhyesti.

    Itse tiedän hyvin mitä tressi on ja mitä siitä on seurauksia. Kymmenen vuotta sitten itselle puhkesi psoriasis sen takia, joskin siinä meni muutama vuosi ennen kuin se saatiin se selville. No nyt sitten lopun elämääni siitä kärsii enemmän tai vähemmän, aika rajulla lääkityksellä sen saa pidettyä siedettävänä.

    Tämän jälkeen päätin, että en aio stressata mistään työjutusta (psoriaksen aiheuttamaan stressiin oli tosin muitakin tekijöitä kuin työ). Jos parikin yöunta jää peräkkäin stressin takia vajaaksi, niin sitten kannattaa olla tekemättä hommaa tavalla tai toisella. Tai sitten mikäli työstressi jatkuvaa niin vaihtaa työpaikkaa. No tähän tarvittaisiin nyt muutama aanelonen, mutta jos joku ymmärtää pointin niin hyvä. Jää vaikka sairaslomalle, jos ei muuta voi. Olen muuten nähnyt kolmen läheisen työkaverin jäävän pidemmäksi aikaa burn outin takia pitkälle sairaslomalle, joten ne on hyviä varoittavia esimerkkejä mitä jatkuva stressaava työ aiheuttaa. itse en ole ollut kuin keskimäärin pari päivää vuodessa työvuosieni aikana sairaslomalla ja nekin aina jonkun urheiluvamman jäljiltä, joten stressaavat työjutut siirretään nykyään tavalla tai toisella ei stressaaviksi. Psoriasis muistuttaa kyllä jos stressitaso nousee…

    Stressiä saa paljon muustakin kuin työstä, niin kuin esim. kaikki parisuhteessa elävät tietävät 😀 Eli paras tapa itselle on ihan mihin tahansa stressitilanteen pikahoitoon se, että lähtee urheilemaan ja mieluiten hiostavaa pallopeliä. Siinä kun on pidettävä se 1 – 1,5 h ajatukset pelkästään pelissä, niin pääkoppa saa tarvittavaa lepoa. Itselle urheilu on paras lääke ja matkailun kanssa rakkain harrastus. Urheilu on kuitenkin jokaviikkoista vielä kilpailutasolla, matkailu sitten on toinen stressiä laukaiseva tekijä. Tosin kun rakastan matkailua, niin välillä tulee stressi siitä että ei ole tiedossa lähiajalle matkaa 😀 Sitten on mentävä urheilemaan… 😉

    Reply
    • maailmanaarella
      18.8.2015 at 12:07

      Onpa ikävä kuulla, että stressin takia olet saanut itsellesi loppuiän riesan. Minulla viime talvi oli niin hektinen, että kevättalvella menetin kykyni nukahtaa. Valvoin kolme kuukautta, nukkumatta kunnon yöunia, ennen kuin tajusin, ettei se ohi mene ilman lääkärin apua. Kesän aikana olen onneksi taas saanut nukuttua kunnolla ja olen varmasti ihan eri ihminen nyt kuin keväällä. Toivon oppineeni tästä jotain ja yritän nyt pitää parempaa huolta hyvinvoinnistani ja tehdä mahdollisimman paljon asioita, joista oikeasti nautin ja saan energiaa. Luonnossa urheilu on ihan parasta. Tanssi itse asiassa myös. Joo, matkailu aiheuttaa minullekin positiivista stressiä 😊. Nyt pähkäilen, onko Barbados varmasti kohde, joka sopisi minulle, ja pitäisikö olla osa aika saaren länsi- ja osa aika saaren itäpuolella. Entä varaanko hotellin vai asunnon, selviääkö auton kanssa vasemmanpuoleisesta liikenteestä… Kauheasti kysymyksiä, jotka vaivaavat… 😊. Mutta sentäs minulla jo useampikin matka tiedossa, ettei tarvitse stressata sitä, ettei pian pääsisi matkaan😊.

      Reply
  • Pirkko / Meriharakka
    18.8.2015 at 18:15

    Yritän pitää tekemiset hallinnassa siten, että Wunderlist -sovellukseni listaa kaiken mitä suunnittelen tekeväni, mutta aina sunnuntaisin teen sille realitycheckin ja siirrän eteenpäin tai karsin juttuja niin, että jäljelle jää mahdollinen kokonaisuus 🙂
    Tietysti myös liikunta, tähän aikaan vuodesta pitkälti ulkona, ja rentoutuminen vaikka kirjan parissa ja riittävä uni ovat tärkeitä.

    Reply
    • maailmanaarella
      20.8.2015 at 19:40

      Vau miten järjestelmällinen osaat olla! Minäkin välillä yritän ihan perinteisesti paperille raapustaa listoja asioista, mitä saatava aikaiseksi. Joskus on kyllä käynyt niin, että nukkumaan mennessä nämä listat vaan pyörii päässä eikä sitten saa millään unta.

      Reply
  • Anna
    18.8.2015 at 19:12

    Blogissasi on todella mielenkiintoisia reissujuttuja! Blogissani on Liebster Award-tunnustus blogillesi. 🙂 http://vitadimorbidalana.blogspot.fi/2015/08/liebster-award-tunnustus.html

    Reply
  • Reetta / Matkasto
    18.8.2015 at 22:04

    Tätä lukiessa istuskelen mökillä juurikin vastaavien maisemien äärellä vailla stressin häivääkään. 😀 En taida oikein edes muistaa, miltä stressi tuntuu… Taidan olla siitä onnekkaassa asemassa, että nautin työstäni, enkä koe sitä stressaavaksi, joten sen puitteissa harvemmin joutuu mihinkään tuntojaan purkamaan. Tampereen keskustassa asuessakin luonnon ja järvimaiseman helmaan pääsee vartin kävelyllä, joten sekin puoli on harvinaisen hyvin käytettävissä. Metsässä kävely ja järven tuijottelu on kyllä niin rauhoittavaa! Jonkun yllättävän stressitilanteen sattuessa tietenkin ystävien kanssa juttelu (mieluiten metsässä samoilun yhteydessä) on minulle paras keino purkaa ahdistusta aiheuttavia tunteita. Toisaalta saan tiettyjä hommia parhaiten aikaiseksi pienen stressin alaisena – ehkä siksi jätänkin usein tärkeitä juttuja viime tippaan… 😉

    Reply
    • maailmanaarella
      20.8.2015 at 19:43

      Sama juttu kotikaupungissani Savonlinnassa, ja itse asiassa eipä täällä paljon muuta olekaan kuin järviä ja metsää, minne tahansa katseensa suuntaa😊. Ja mulla on kyllä ihan sama, että viime tipassa olen aina kaikkein tehokkain!

      Reply
  • Arja / Haavematkoja
    18.8.2015 at 23:00

    Minäkin rentoudun parhaiten luonnossa – sen olen monta kertaa saanut kokea tämänkin kesän aikana, kun on ollut vähän rankempaa. Ja sitten pyöräillen. Oikeastaan kaikista parhaiten luonnossa pyöräillen 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      20.8.2015 at 19:49

      Pyöräily luonnossa ei tosiaan kuulosta yhtään hullummalta tavalta purkaa stressiä!

      Reply
  • Arna / Cocoa etsimässä
    20.8.2015 at 16:18

    Mä en stressaannu kovinkaan herkästi töistä, mutta jos muuten vaan kaikenlaista hoidettavaa ja tehtävää kasaantuu liikaa (ja kasaantuukin – olen nimittäin suorastaan erittäin taitava haalimaan itselleni uusia projekteja), stressinpoikasta alkaa pukata. Siihen auttaa tehtävien kartoittaminen, järjestäminen ja ei-välttämättien poistaminen päiväjärjestyksestä, priorisoinniksikin sitä kai sanotaan. Mä olen autottomana keskusta-asujana vähän turhan kaukana luonnosta, mutta stressaantuneeseen oloon auttaa mullakin liikunta (erityisesti joku rauhallinen kuten pilates), kesäpaikalla oleskelu, läheisten ihmisten kanssa ajan viettäminen ja pienten juhlahetkien järjestäminen arjen keskelle (ulkona syöminen, lasillisella käyminen). Olis kyllä mahtavaa, jos stressaantuneena pääsis just nimenomaan metsään samoilemaan, uskon että tekee mielelle ja keholle hyvää.

    Reply
    • maailmanaarella
      20.8.2015 at 19:51

      Ihan sama täällä: jotenkin niitä projekteja ja hommia tulee aina haalittua. Viime vuosina olen kyllä opetellut myös ei-sanan sanomista!

      Reply
  • Sari.
    20.8.2015 at 16:56

    Mä olen sellainen, joka pahan stressin iskiessä väsähtää niin täysin, ettei todellakaan jaksa lähteä mihinkään luontoon tai liikkumaan vaikka apuahan siitä olisi tietysti. Minua auttaisi noissa tilanteissa kuitenkin kaikkein parhaiten oikeasti kiireettömät vaikka ihan vain pari viikkoa poissa kotoa. Saisin vain valokuvata, nukkua, syödä, juoda viiniä, lukea kirjoja ja kirjoittaa blogia. Se olisi ihanaa muutenkin, eikä vain stressin iskiessä. 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      20.8.2015 at 19:53

      No niinpä, kyllä mullekin tuollainen elämä kelpaisi. Välillä voisi ottaa jonkin muun kivan projektin rinnalle. Vaikka kovasti työstäni tykkään, voisi ainakin yksi sapattivuosi tehdä tosi hyvää!

      Reply
  • Annika Ruohonen
    3.9.2015 at 20:52

    Hiljainen mökkiviikonloppu olisi nyt poikaa. Kiitos ihanasta postauksesta! <3

    Reply
    • maailmanaarella
      3.9.2015 at 21:58

      Tekisi minunkin mieleni pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata mökille hakemaan energiaa!

      Reply

Leave a Reply