Muutin aikoinani Jyväskylään kahdesta syystä: kuvittelin, että siellä olisi komeita, urheilullisia nuoria miehiä ja hallitsin hyvin suomen kieliopin. Tai nyt kun tarkemmin asiaa muistelen, se taisi olla äitini, joka niitä komeita liikuntalaisia minulle havitteli, mutta kieliopin minä hallitsin (olinhan jo ala-asteella luetellut sanaluokat, sijamuodot ja lauseenjäsenet ulkoa vaikka unissani [koulu, koulun, koulua, kouluna, kouluksi, koulussa, koulusta… ; nominatiivi, genetiivi, partitiivi, essiivi, translatiivi, inessiivi, elatiivi…]. Muistatko nämä ihanat rimpsut?) ja tarvittaessa vaikka nurin päin, ja se oli pääsylippuni opiskelijaelämän pyörteisiin.
Viiden railakkaan (ja tietysti myös aherruksentäyteisen) opiskeluvuoden jälkeen muutin pois Jyväskylästä Amsterdamiin todettuani, että ne urheilulliset jyväskyläläiset nuoret miehet olivat aivan liian yliarvostettuja ja koska pääsin opettamaan sitä hallitsemaani suomen kielioppia (rimpsujen opettelu ei siis ollut mennyt ala-asteella hukkaan).
Nyt, vuosia myöhemmin, kun Suomi-matkailukin on alkanut näin keski-iän kynnyksellä kiinnostaa, tajusin, etten Jyväskylä-vuosieni aikana ollut oppinut Jyväskylästä tuntemaan juuri muuta kuin Seminaarimäen kampusalueen ja kaupungin baarit ja yökerhot. Oli aika tehdä asialle jotain. Niinpä pyysin jyväskyläläisiä ystäviäni Niinaa ja Liisaa suunnittelemaan minulle oman kaupunkikierroksen läpi Jyväskylän kiinnostavimpien kohteiden.
Aloitimme kierroksen Vesilinnasta, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Urheilullisesti kapusimme portaat 34 metrin korkeuteen näköalatasanteelle, mistä avautui hienot maisemat kaupungin yli Jyväsjärvelle ja Kuokkalaan asti (missä muuten vietin ensimmäiset opiskeluvuoteni).
Tornilta jatkoimme matkaa Harjun city-lenkkipolulle ja sieltä kohti Neron portaita. Vastaan tuli muutamia urheilullisesti pukeutuneita nuorukaisia – eikä ihme, sillä onhan Harjun puistoalue pururatoineen, kävelyteineen ja portaineen jyväskyläläisten rakastama ulkoilualue.
Harju oli tietenkin minulle ennestään tuttu, sillä Harjun portailla (tai niin kuin yliopistolaiset sanovat Tiedon portailla) suoritimme fuksivuonna erinäisiä kastajaisriittejä. Muistan myös erään vapun, jolloin kesäisen vappupiknikin sijaan kompastelimme Harjulla lumisohjossa ja leikimme lumisotaa.
Seminaarimäen kampusalue on yksi Suomen kauneimpia

Kiseleffin suunnitteleman Historica-rakennuksen seiniä koristavat nykyään villiviinit. Sisällissodan aikana Historica-rakennus toimi sotasairaalana.
Harjun puistoalueelta matkamme jatkui Seminaarimäelle: pitihän meidän päästä sukeltamaan opiskeluajan muistoihin aivan paikan päällä.

Vuonna 1883 valmistunut Seminariun (tuttavallisemmin S-rakennus) sijaitsee Seminaarimäen korkeimmalla kohdalla.
Koska oli sunnuntai, emme päässeet kurkistamaan ovien taakse tuttuihin luentosaleihin, mutta jo kierros kampusalueella herätti monia muistoja. Osoittelimme rakennuksia toisillemme muistojen ryöppyessä mieliimme: täällä kuuntelimme Teivas Oksalan luentoa Eino Leinosta, tuolla Fennicumissa taas vertailimme muinaista suomen ja unkarin kieltä ja tuolla me istuimme seminaareissa, tuonne Philologican rakennukseen menimme pänttäämään muinaiskreikan akkusatiiveja ja kuuntelemaan Santiagon soljuvaa espanjaa.
Jyväskylän kampusalue sijaitsee kauniin, vehreän luonnon keskellä, mutta erityisen kiinnostavan kampusalueesta mielestäni tekee sen arkkitehtuuri. Erityisesti Alvar Aallon suunnittelemat rakennukset sykäyttävät. Täällä Seminaarimäen kampusalueella Aalto jatkoi Säynätsalon Kunnantalossa aloittamaansa punatiiliarkkitehtuurin sarjaa. Merkittävin kampusalueen rakennuksista lienee Yliopiston Capitolium eli päärakennus, joka valmistui vuonna 1955. Nyt rakennus oli remontissa enkä päässyt ottamaan siitä kuvia, mutta Aallon punatiiliarkkitehtuuria edustavat myös muun muassa kuvaamani harjoituskoulu Proxima ja urheiluhalli. Myös valkeaksi rapattu Liikunta-rakennus on arkkitehtuuriltaan näyttävä kokonaisuus.

Valkeaksi rapattu Liikunnan rakennus (1968 – 70) poikkeaa muista kampuksen punatiilisistä rakennuksista.
Seminaarimäeltä jatkoimme matkaa Mattilanniemeen, jossa aikoinaan kuuntelimme muun muassa Veijo Hietalan luentoja mediatutkimuksesta, ja sieltä Ylistön sillalle ihailemaan järvimaisemia.
Ylistön sillalta matkamme jatkui rantaraitille, joka on 12,76 kilometrin mittainen Jyväsjärven kiertävä kevyen liikenteen väylä. Kesällä rantaraitin hienoissa maisemissa juostaan Finlandia Marathon, talviaikaan rantaraitilta taas pääsee järven jäälle hiihtämään ja luistelemaan.
Me emme kuitenkaan tällä kertaa lähteneet kiertämään koko rantaraittia, vaan puikahdimme rannasta takaisin Seminaaririnteelle ihailemaan toisen merkittävän Jyväskylässä vaikuttaneen arkkitehdin tuotantoa. Seminaaririnteellä on nimittäin jopa toistakymmentä Wivi Lönnin suunnittelemaa rakennusta.

Jyväskylän vanhin kivitalo, vuonna 1851 rakennettu viljamaksiini, muutettiin Wivi Lönnin suunnitelmien mukaisesti tieteelliseksi kirjastoksi vuonna 1916.
Sitten olikin jo kahviaika. Oppaillani oli kaksi suositusta: keskustan tuntumassa Cygnaeuksenkatu 2:ssa sijaitseva Toivolan Vanha Piha, jossa pääsee sukeltamaan 1800-luvun lopun tunnelmaan, ja Lutakon kaupunginosassa sijaitseva Teeleidi, joka pitää majaa Yrjö Blomstedin suunnittelemassa kauniissa talovanhuksessa. Teeleidi on kuitenkin näin sunnuntaisin kiinni, joten valinnasta tuli tällä kertaa helppo.

Toivolan vanha piha koostuu seitsemästä 1800-luvun lopun rakennuksesta, muun muassa näistä Makasiineista.
Herkkuhetken jälkeen oppaani kuljettivat minut Jyväskylän satamaan, missä sadekuuro yllätti meidät ja pakotti etsimään suojaa.

Jyväskylän Lutakon satamassa matkailija voi hypätä risteilijän kyytiin tai vain nautiskella sataman tunnelmasta.
Löysimme sopivan pysähdyspaikan tervan tuoksuisesta ravintolalaiva Gaiasta.
Kuohuviinilasin mittaisen pysähdyksen jälkeen kierroksemme jatkui läpi Lutakon ja ohi Teeleidin ja Schaumanin linnan kohti Jyväskylän Veturitalleja.

Uusbarokkia ja renessanssia edustavan linnan on rakennuttanut Schaumanin tehtaan johtaja Bruno Krook vuonna 1924.
Harmi että linna on edelleen yksityiskäytössä eikä sinne pääse uteliaat kurkistamaan. Olisi nimittäin ollut kiinnostavaa päästä seikkailemaan linnan salakäytäviin.
Yksi Jyväskylän kiinnostavimmista taidekohteista on Veturitalleissa sijaitseva Grafiikka- ja valokuvakeskus Ratamo. Nyt Ratamossa oli esillä sekä Heikki Humbergin että Anne Tammisen valokuvanäyttely. Minä ihastuin erityisesti Humbergin kaksoisvalotustekniikkaa hyödyntävään Human Nature -valokuvasarjaan.

Heikki Humbergin Human Nature -sarjan valokuvat kuvastavat nyky-yhteiskunnan ja luonnon ristiriitaa.
Jyväskylän kierroksemme päättyi, kuinkas muuten, herkulliseen päivälliseen, jonka nautimme jugendhenkisessä ravintola Harmoonissa, joka on perustettu vanhaan Halosen harmoonitehtaaseen. Toinen kokeilemisen arvoinen paikka (erinomaisten oppaideni mukaan) olisi ollut ravintola Figaro & Winebistro, jonka Lonely Planet on valinnut Suomen viiden parhaan ravintolan joukkoon. Sinne sitten ensi kerralla!
Paluu vanhaan opiskelukaupunkiini näin vuosien jälkeen herätti lukematomia muistoja, mutta toi kaupungista esiin myös monia minulle uusia puolia. Tähän kierrokseen ei sisältynyt opiskeluaikojen baareja ja yökerhoja vaan kierros koostui hyvästä seurasta, herkullisesta ruoasta, taivaallisista leivoksista historiallisessa miljöössä, pienestä annoksesta kuohuvaa, kauniista maisemista, taiteesta ja arkkitehtuurista ja hieman urheilustakin – aika täydellinen kaupunkikierros siis. Kiitos tästä erinomaisille oppailleni Niinalle ja Liisalle!
7 Comments
Sari.
8.8.2015 at 09:59Mulla on Jyväskylästä paljon ihania muistoja lapsuusajalta, mutta täytyy sanoa että viimeisin vierailu taitaa sijoittua ainakin yli 10 vuoden päähän… 😀 12-vuotiaana ostin Jyväskylästä elämäni ensimmäisen farkkutakin (johon rakastuin aivan täysin), ja jotenkin se aina nousee muistona pintaan kun Jyväskylää miettii! :’)
maailmanaarella
8.8.2015 at 10:00Voi miten ihanan liikuttava muisto! ❤️
Inari Savola
8.8.2015 at 10:45Ah, kiitos tästä <3 Sainpahan kokea opiskeluaikaani Jyväskylässä uudestaan. Ps: heti alkoi soida päässä: inessiivi, elatiivi, allatiivi, adessiivi…..:)
maailmanaarella
8.8.2015 at 11:00Eipä kestä, Inari! ?
Annika Ruohonen
3.9.2015 at 20:57Jyväskylä on mun lemppari ja erityisesti kampus. Ihania kuvia ja tuleepas muistoja mieleen! If I could turn back the time… 🙂
maailmanaarella
3.9.2015 at 21:01Jyväskylä oli ihana opiskelukaupunki, mutta osa minun muistoista on kyllä sellaisia, että ei haittaisi, vaikka en muistaisikaan … ?
Annika Ruohonen
3.9.2015 at 20:58Ja piti sanoa, että muistan kyllä minäkin jokuisen lumisen vapun…