Kaupungissa on vielä hiljaista, kun kuljen mukulakivirinnettä ylös mäelle Toompeaan. Vain askelten kopina kaikuu katukiveyksellä. Rinteen yläpäässä puisto (Tanskan kuninkaan puutarha) on vielä autio ja penkit ovat sateen jäljiltä kosteat. Edellispäivän myrskypuhuri on vaimennut lempeäksi syystuuleksi, joka nostaa oranssiksi värjäytyneen vaahteranlehden ilmaan. Askel on kepeä. Tänään ei ole kiire minnekään.
Kadunkulmassa nuori poika nostaa viulun rinnalleen ja surulliset sävelet täyttävät ilman. Muutama turisti on levittänyt kartan eteensä ja ihailee Aleksanteri Nevskin katedraalia. Minäkin haluan tallentaa tämän ortodoksisen katedraalin sipulikupolit muistoiksi albumiini. Suomalainen miesjoukko tutkii aukion laidalla karttaa ja ihmettelee, miksei opastauluun ole kirjoitettu nimiä suomen kielellä.
Jatkan matkaani ohi Tallinnan tuomiokirkon pikkuruisille kaduille, missä aika on kuluttanut talojen maalipinnat rosoille. Hiljaisuuden rikkoo iloinen turistijoukko, joka on löytänyt kadun perältä perinteisen matkamuistomyymälän.
Pikku kaduilta poikkean Toompean näköalapaikalle. Sieltä avautuu punaisten kattojen meri. Siellä täällä törröttää goottilaisia ja barokkityylisiä kellotorneja. Talojen väleissä pikkuriikkisiksi kutistuneet hahmot vaeltavat kiireisen näköisinä kuka minnekin ja lopulta katoavat talojen varjoihin.
Muurien suojissa sijaitseva Toompean mäki eli Tallinnan yläkaupunki on alakaupunkia selvästi hiljaisempi. Mäellä sijaitsee tuttujen nähtävyyksien (kuten tuomiokirkon, ortodoksisen Aleksanteri Nevskin katedraalin, Toompean linnan, Pitkän Hermannin tornin, Kiek in de Kök -vartiotornin ja Neitsyttornin) lisäksi arvokkaissa talovanhuksissa muun muassa ministeriöitä ja suurlähetystöjä.
Täällä Toompean mäen rauhallisilla kujilla, jossa ennen astelivat aateliset ja kirkonmiehet, voisin kuljeskella tuntikausia tarkkailemassa verkkaista elämänmenoa ja ihailemassa pastellitaloja, joihin mennyt elämä on jättänyt jälkensä.
Päätän kuitenkin tehdä kierroksen myös alakaupungin mutkittelevilla kujilla. Alakapupunki oli ennen kauppaporvareiden ja käsityöläisten aluetta. Vaikka nyt näillä nupukivillä päällystetyillä kujilla hansakauppiaiden sijaan hyörivätkin turistit, aistin ripauksen menneen hansakaupungin tunnelmaa – se huokuu näistä kujia reunustavista kauniista taloista ja goottilaisista kirkoista.
Kierreltyäni Tallinnan vanhaakaupunkia jalkapohjat helliksi astun sisään kahvilaan. Kahvilan perältä löydän vapaan pöydän. Tämä viehättävä kaakaokahvila Chocolats de Pierre on tunnettu herkullisista kaakaoistaan.
Verhojen välistä siivilöityvä valo sekoittuu kahvilan hämärään. Lämmin rommirusinakaakao tuntuu tahmealta huulilla ja suklaatryffeleiden paksu maku kutittaa kitalakea. Kahvilan hämyisä tunnelma alkaa unettaa. Täytyy jatkaa matkaa. Sitä ennen sujautan kuitenkin muutaman puoliksi syödyn tryffelin kassiini.
Ulkona on jo pimeää. Neitsyttornin kahvilan sisäpihalla vain muutamat soihdut valaisevat muuria, joihin varjot piirtävät kuvioita. Maahan käpristyneet lehdet kahisevat kengänpohjien alla. Istahdan hetkeksi muurille lepuuttamaan uupuneita jalkojani. Yläkaupunki on hiljainen. Ihmiset ovat toisaalla. Siellä toisaalla, alakaupungissa, juhlivat nuoret jonottavat suosittuun baariin, juopunut turistijoukko hälisee kadunkulmassa ja tammen varjossa rakastunut pari suutelee.
Seuraavassa Tallinna-postauksessani tunnelmapalojen sijaan on vinkkejä Tallinnaan hemmottelulomalle mielivälle <3.
Vinkkipostaukseen pääset täältä.
42 Comments
Ansku BCN
25.9.2015 at 20:28<3. Saitpa Tallinnan kuulostamaan romanttiselta! Voisipa melkein seuraavalla Suomilomalla käydä Tallinnankin puolella, ihan ajan ja kameran kanssa, näyttää kivalta!
maailmanaarella
25.9.2015 at 20:44Tallinnassa oli tosiaan ihanaa rosoista romantiikkaa ja ihanan kuvauksellinen kaupunki se on! Kannattaa tosiaan yhdistää Suomen reissuun! Minä olisin viihtynyt siellä paljon pitempäänkin?.
Hemmottelulomalla Tallinnassa | Maailman äärellä matkablogi
27.9.2015 at 12:14[…] Lauantaiaamuna, kun kaupunki on vielä hiljainen, lähdemme kameroinemme liikkeelle. Kiertelemme ensin Tallinnan yläkaupungissa eli Toompeassa ja sitten laskeudumme alakaupungin kujille. (Enemmän vanhankaupungin tunnelmista voit lukea aiemmasta kuva- ja tunnelmapostauksestani Tunnelmallinen Tallinna.) […]
Annika Ruohonen
27.9.2015 at 14:23Kirjoitat niin hyvin että tunnen ihan sen Tallinnan viileän iltailman poskilla kun luen tätä postausta. 🙂 Ihana muisto. <3
maailmanaarella
27.9.2015 at 14:27Kiitos Annika ihan parhaasta matkaseurasta ❤️.
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
27.9.2015 at 22:13Tallinna on kyllä hieno kaupunki, ja se on niin monipuolinenkin vielä – ja mikä parasta, lähellä Suomea. 🙂
Ihana tunnelma postauksessa!
– Gia
maailmanaarella
28.9.2015 at 09:02Kiitos Gia?. Tallinna on yllättävän ihana. Minä olen pikkukaupunki-ihminen, ja Tallinna on juuri sopivankokoinen, että siellä on mukava kävellä katuja ristiin rastiin ilman karttaa. Ehkäpä ensi kesänä uudestaan…
mikkonuba
28.9.2015 at 09:17Tallinna on kyllä upea! Kesällä kävin lasten ja saksalaisten kavereiden kanssa ja poikettiin vähän pääkatujen ulkopuolelle myös ja löytyi jälleen uutta kaunista nähtävää.
maailmanaarella
28.9.2015 at 09:48Olisin tosiaan viihtynyt paljon pitempäänkin ja mielelläni kolunnut katuja enemmänkin, mutta välillä piti istuskella ja nautiskella niissä ihanissa kahviloissa ja ravintoloissa. Onneksi Tallinna on aika lähellä, niin sinne voi mennä pian uudestaan ?.
Anna Koskela
28.9.2015 at 12:55Tallinna on kyllä mielenkiintoinen ja kaunis kaupunki. Se on ehkäpä hieman liian lähellä, jotta sitä osaisi arvostaa oikein.
Terhi / Muru Mou
28.9.2015 at 15:34Ihana tunnelma tässä postauksessa! Olen samaa mieltä Annan kanssa, että Tallinna vaan taitaa olla liian lähellä että sitä osaisi arvostaa riittävästi…
maailmanaarella
28.9.2015 at 15:44Ihan oikeassa Terhi ja Anna olette! Itsekin olen aina vähän väheksynyt Tallinnaa. Tällä kertaa päätin ottaa erilaisen asenteen ja antaa Tallinnan hurmata minut. Ja hurmasihan se ❤️.
Tiia/ReiseReise
29.9.2015 at 22:50Pystyin hyvin eläytymään tekstiin, koska siitä ei ole kauheasti aikaa, kun olin Tallinnassa myös ja juurikin vanhassakaupungissa. Toki myös hyvin kirjoitettu teksti. Ja ihanat kuvat! 🙂
maailmanaarella
30.9.2015 at 11:03Kiitos Tiia! Tallinnan vanhakaupunki on niin sympaattinen, että siellä voisi vaellella pitempäänkin.
AnnKat
30.9.2015 at 11:00Sait nostatettua mulle jonkunlaisen “Tallinna-kaipuun”. Täytyykin varata matkat vielä tälle vuodelle. 🙂
maailmanaarella
30.9.2015 at 11:01Ihana kuulla! Ja mukavaa Tallinnan matkan odotusta?.
Laura
30.9.2015 at 11:33Tallinna on kyllä juurikin niin mahtava ja tunnelmallinen paikka mitä kuvasit. Kävin kaupungissa elokuussa ensimmäistä kertaa sitten lapsuusvuosien ja tuli hirveä hinku päästä käymään useamminkin – onneksi se on niin lähellä! Jotenkin kyllä hieman naurattaa tuo suomalaisten ihmettely miksi ei ole suomeksi nimiä, vastaa aika vahvasti sitä stereotypistä suomituristi-kuvaa jota olen monesta Tallinnan vierailijasta muodostanut vuosien varrella 🙂
maailmanaarella
30.9.2015 at 11:54Ihan sama tuli minulle! Haaveilen uudesta reissusta Tallinnaan! En tiedä, halusivatko nämä suomalaismiehet olla vitsikkäitä vai olivatko he yksinkertaisesti typeriä – molemmissa tapauksessa he päätyivät vaikuttamaan typeriltä.
Henna
30.9.2015 at 11:41Tosi kauniita kuvia ja hienosti luotu tunnelma tekstissä! ♥ Näitä Tallinna-postauksia on nyt matkablogeissa näkynyt enemmänkin ja joka kerta tulen epämiellyttävän tietoiseksi siitä, että on tainnut kulua noin 15 vuotta siitä, kun olen noita katuja fiilistellyt paikan päällä. Asia on korjattava pian!
maailmanaarella
30.9.2015 at 11:57Kiitos Henna. Vaikka Tallinna oli toki minullekin entuudestaan tuttu, teki se silti ihastuttavan vaikutuksen. En muistanut, että Tallinna on niin tunnelmallinen❤️.
Annika | Travelloverblogi
30.9.2015 at 19:20Tallinna on helsinkiläiselle jotenkin liian lähellä, ja toisaalta tuntuu, että siellä on kaupungilla enemmän suomalaisia kuin täällä kotona. Ehkä pitäisi liikkua vain aamulla, kun kadut ovat vielä hiljaiset. 🙂
maailmanaarella
30.9.2015 at 19:38Yläkaupunki eli Toompean alue oli tosi rauhallinen, melkein kaikki turistit pyörivät siellä Raatihuoneen torilla ja terasseilla, joten yllättävän rauhassa saatiin kierrellä.
Mia / Elämää ja Matkoja
1.10.2015 at 10:51Ihanan tunnelmallinen postaus! Olemme kerran aamun hiljaisina tunteina kierrelleet viehättävässä vanhassa kaupungissa, mutta vähitellen lisääntyvä (suomalaisten) känniurpojen ilmestyminen kaupunkikuvaan latisti tunnelman. Pitäisi vielä antaa Tallinnalle uusi mahdollisuus!
maailmanaarella
1.10.2015 at 10:57Kiitos Mia! Joo, känniurpoturistit pitäs kieltää lailla – tulevat pilaamaan ihanat viihtyisät kaupunkimiljööt örinöillään! ? Mutta haluan silti takaisin Tallinnaan ja kesällä syömään merenrantaravintola Noaan, josta toisessa postauksessa kirjoitin.
Venla
1.10.2015 at 19:06Oi, nyt rupes harmittaa että kesäks suunniteltu Tallinnan reissu hotelliöineen kaikkineen jäi tekemättä – ehkä ens kesänä sitten.. Ihanalta kuulosti päiväsi!
maailmanaarella
1.10.2015 at 19:57Oli kyllä ihana päivä ja mene ihmeessä ens kesänä, jos tulee tilaisuus?.
Arja / Haavematkoja
1.10.2015 at 22:45Tallinna on kyllä aina niin ihana, eikä tuohon näköalapaikkaankaan kyllästy koskaan! Tosi kiva tunnelma tekstissä ja kuvissa 🙂
Pirkko / Meriharakka
2.10.2015 at 20:51Kaupungissa ei sinänsä ole mitään suurempaa vikaa, mutta matka Helsingistä Tallinnaan on jotenkin liian massakokemus, että sellaiseen tulisi ryhdyttyä …
maailmanaarella
2.10.2015 at 21:16Siirtyminen paikasta A paikkaan B on usein matkustamisen tylsin puoli, mutta meillä oli kyllä ihan hauskaa Tallinnan laivalla, kun ravintolassa siemailtiin kuohuviiniä ja puhuttiin rakkaudesta❤️.
Lotta Watia | Unagidon
3.10.2015 at 13:00Aivan ihania kuvia kattojen yllä! Tallinna on kaunis kaupunki, jolle on antanut aivan liian vähän aikaa, vaikka se niin lähellä onkin. Tai ehkä juuri siksi, kun se on liian lähellä.
maailmanaarella
3.10.2015 at 19:59Niinhän se on – kaikkea lähellä olevaa kauneutta ei aina oikein huomaa eikä osaa arvostaa.
Jenni / Globe Called Home
3.10.2015 at 15:41Toompea on munkin lempparipaikkoja kaupungissa. Vaikka sielläkin on enemmän turisteja nyt kuin vuonna 1992, kun kävin ensimmäisen kerran, niin kuitenkin jokseenkin rauhallisena pysynyt – ja voi että ne rakennukset on kauniita!
maailmanaarella
3.10.2015 at 19:57Joo, rakennukset on kyllä niin valokuvauksellisia ja Toompeassa ihan eri tunnelma kuin alakaupungissa.
Sari.
3.10.2015 at 19:53Hauska värimaailma kuvissa, kun yleensä Tallinna on niin kirkkaan värinen kaikkialla, ja kuvat aina vaan niistä samoista paikoista. Tallinnassa parasta on kuitenkin ehdottomasti korkeatasoinen ruoka, joka on vieläpä aika edullista. 😀
maailmanaarella
3.10.2015 at 19:55Ihan totta, ruoka oli kyllä niin hyvää! Toisessa postauksessa kirjoitin super ihanista ravintoloista Noa ja Pegasus! Aivan upeita kokemuksia molemmat.
Kohteena maailma
3.10.2015 at 23:38Tallinna on kyllä kiva, jos ilmat sattuu olemaan hyvät! “Toopemäki” on kyllä oma suosikkini, eikä siihen väsy koskaan. Itsellä jäi tänä vuonna Tallinna käymättä, vaikka tietysti sinne vielä ehtisi. Ehkä ensi vuonna taas ainakin yksi hotelliyö siellä 🙂
maailmanaarella
3.10.2015 at 23:50Minäkin suunnittelin, että kesällä uudestaan Tallinnaan ja Noaan syömään, oli niin upea elämys.
Virpi /Täynnä tie on tarinoita
4.10.2015 at 08:51Tallinna on todella hieno kaupunki, joka pitäisi päästä joskus tutkimaan oikein ajan kanssa! 🙂
Jenna / Journey Diary -matkablogi
4.10.2015 at 12:26Itselläkin tulossa parin viikon päästä reissu Tallinnaan, kiva fiilistellä sitä tämän kautta 🙂
maailmanaarella
4.10.2015 at 12:33Ihanaa Tallinnan matkaa sulle Jenna! Nauti ❤️.
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
4.10.2015 at 12:56Just ennen muun maailman heräämistä on ihan parasta kierrellä tyhjuä katuja ja saada se ihan itselleen<3
maailmanaarella
4.10.2015 at 12:57Joo, se on nykyään mun lempparipuuhaa❤️.