Menu

Unohtumaton luksussafari Botswanassa

Safariautomme ajaa pitkin Choben kansallispuiston  pölyistä tietä. En voi uskoa, että olen taas täällä – keskellä kauneinta savannia –  villiä luontoa ja kaikkia näitä eläimiä, joita minä niin rakastan!

Botswana_safari

Olemme puolen päivän aikaan saapuneet Zimbabwesta Botswanaan.
On joulukuu ja sadekausi, mutta sateesta ei ole tietoakaan. Kuulemma viimeiset kaksi vuotta ovat olleet tavanomaista kuivempia. Sateen sijaan meitä on vastassa tämä mieletön kuumuus, nauravat ja ystävälliset ihmiset ja lumoava savanni, joka jatkuu aina horisonttiin asti.

Jo ensimmäisellä safariajelullamme näemme valtavasti eläimiä. Tuntuu, että kirahveja olisi joka puolella. Ja seeproja! Niitä on tasankoalueella satoja. Ja totta kai impaloita. Niitä on aina ja kaikkialla.

Botswana_safari
Kirahvi, joka liikkuu jopa yli 50 yksilön ryhmissä, on maailman korkein eläin ja tavallinen näky Choben kansallispuistossa.
Botswana_safari
Seeproja  Choben kansallispuistossa näkee satoja.
Botswana_safari
Impala on savannien yleisin antilooppi. Ne elävät 30 – 120 yksilön ryhmissä.

On täällä norsujakin. Seuraavien päivien aikana huomaan, että Botswana todella on norsujen maa. Itse asiassa Afrikan maista juuri Botswanassa elää kaikkein eniten norsuja – yli 130 000 yksilöä. Ja suurin osa näistä asuu Choben kansallispuistossa.

Me näemmekin safareilla isoja norsuperheitä, pieniä norsuperheitä, yksinäisiä urosnorsuja, vauvanorsuja, uivia norsuja, mudassa leikkiviä norsuja, vettä ahnaasti juovia norsuja, juoksevia norsuja, teitä tukkivia norsuja… Mutta valitettavasti joudumme näkemään myös surullisia näkyjä, sydäntä riipaisevia: Pikku norsun, joka on eksynyt äidistään eikä ole selviytynyt yksin savannilla. Norsun, jonka elämä on päättynyt keskelle lampea ja jota leijonat nauttivat aamiaisekseen.

Olen saanut monta kertaa pidätellä kyyneleitä. Onneksi useimmiten kuitenkin onnen, ilon ja liikutuksen kyyneleitä.

Savannilla voikin jo muutaman tunnin aikana nähdä koko elämän kirjon ja kokea niin iloa, liikutusta, surua kuin järkytystäkin. Elämä savannilla koskettaa, vaikka itselle jääkin auttamatta vain ulkopuolisen tarkkailijan rooli. Eikä täällä savannilla, villin luonnon keskellä, yksikään päivä ole samanlainen kuin toinen.

Botswana_safari
Botswanalainen liikenneruuhka.
Botswana_safari
Choben kansallispuisto on maailmas paras paikka bongata afrikannorsuja.
Botswana_safari
Päivän leikit.
Botswana_safari
Norsut synnyttävät uusia poikasia eniten sadekauden aikaan, joten se on hyvää aikaa bongata vauvanorsuja. Sadekausi Botswanassa alkaa marraskuussa ja kestää maaliskuuhun.

Sundownereita ja villiä luontoa – luksusta botswanalaisittan

Muutaman tunnin safariajelun jälkeen pysähdymme tasangon reunalle ja hyppäämme ulos safariautosta. Ympärillä laiduntavat seeprat ja pensaiden takaa kurottelevat pitkät kaulat, kun kirahvit kääntyvät uteliaina katsomaan, keitä paikalle on saapunut.

Vähän matkan päässä marssii norsuperhe, johon kuuluu myös yksi ihan pikkuinen, joka välillä pyllähtää maahan niin, että äitinorsun pitää auttaa se takaisin ylös.

Vähän kauempana tasangolla laiduntavat sadat kafferipuhvelit. Niitä on silmän  kantamattomiin, aina Namibian puolelle saakka. Seassa seeproja ja antilooppeja.

Että tällaista voi olla!

Sillä aikaa kun minä ihmettelen ympäröivää luontoa, oppaamme MK on kattanut meille juomat ja pientä purtavaa. Minulle on juuri sitä oikeaa, ihanan raikasta ja juuri sopivan kuivaa Sauvignon Blancia. 

Kippistämme suomeksi ja botswanaksi.
Kippis!  MK toistaa perässämme.
Pula! 
Me sanomme kuorossa MK:n perässä.

Pula
on botswanaa ja tarkoittaa sadetta, ja sadetta täällä nyt totisesti kaivataankin.

Botswana_safari
Tuntuu ihan epätodelliselta nautiskella viiniä, kun ympärillä kirmaavat seeprat ja kirahvit.
Botswana_seepra
Seepra on Botswanan kansalliseläin. Sen värit musta ja valkoinen symboloivat sitä, miten eri ihmiset voivat elää täällä yhdessä, rauhassa ja tasa-arvoisina.
Botswana_safari

Kotimatkalla, kun aurinko on jo laskenut, kohtaamme kolme leijonaa – ihan lyhyen matkan päässä lodgeltamme. Niiden silmissä on määrätietoinen katse. Ne eivät välitä autostamme vaan jatkavat hiljaisina matkaansa. Suuntana meidän lodge – tai niin minä ainakin kuvittelen.

Ngoma Safari Lodge – paratiisi keskellä savannia

Meidän majapaikkamme Nogoma Safari Lodge on ehkä ihanin hotelli missä ikinä olen ollut. Tai ei tätä tietenkään hotelliksi voi kutsua. Parhaiten majapaikkaamme kuvannee sana paratiisi  – paratiisi keskellä savannia. Ngoma Safari Lodgeen kuuluu kahdeksan erillistä kahden hengen luksusmökkiä. Me saamme sen kaikkein kauimmaisen, sen josta on paras näköala.

Täällä me nautimme aurinkovarjon alla kylmää eteläafrikkalaista valkoviiniä, sitä Sauvignon Blancia, totta kai, ja seuraamme savannin elämää. Täältä vihreän ja keltaisen sävyissä lainehtiva ruohotasanko jatkuu aina Namibiaan ja edelleen taivaan rajaan asti. Ja se on täynnä elämää. Erityisesti seeprat ja impalat vaeltavat pihapiirissämme.

Botswana_safari
Ngoma Safari Lodge tarjoaa luksusta upeissa maisemissa.

Kuulen myös, että pari kuukautta aiemmin  kaksi leijonaa on käynyt päiväsaikaan juomassa meidän pulahdusaltaastamme. Mutta nyt ei kuulemma tarvitse olla huolissaan.

–  On liian kuuma, että leijonat tai elefantit viitsisivät tänne tulla.
Siis päiväsaikaan.
Niin meille kerrotaan.

Mutta pimeän aikaan meillä ei ole mitään asiaa ulos ilman vartijaa. Mutta kun vartijan saattelemana iltaisin pilkkopimeässä kävelemme takaisin omalle mökillemme, ja minä varovasti vilkuilen pimeään, jota vartija lampulla valaisee, etsien pensaikon suojassa piilottelevia kiiluvia silmiä, en voi olla miettimättä, mitä se minua tuskin kookkaampi mies ilman mitään asetta oikeasti pystyisi tekemään, jos vastaamme todellakin kävelisi nälkäinen leijona.

Botswana_safari
Kissaeläimistä Choben kansallispuistossa on helpoin bongata leijonia.

Parhaita ovat ne iltapäivät, jolloin  kokopäiväsafarin jälkeen mieli sekaisena – mutta niin onnellisena – kaikesta nähdystä ja koetusta sekä iho  pölyisenä ja hikisenä ja huulet kuivina polttavasta auringosta saavumme takaisin lodgellemme, pyydämme respasta mukaan pullon valkoviiniä, ja sitten pääsen huuhtomaan iholleni kerääntyneet hiekat ulkosuihkussa ja pulahtamaan viileään altaaseen.

Paitsi päivänä, jolloin allas on niin roskainen, että tiedän paviaanien pitäneen siinä pool partyjaan poissaollessamme. Sillä nekin, villit allasbileet, minä olen nähnyt. Olen joutunut pakenemaan sisätiloihin kesken kauniin lepohetken, kun ensin yksi, kaksi, kolme, neljä, sitten jo kymmenen, parikymmmentä  paviaania on vallannut altaamme ja koko terassimme. Yksi kaataa pöydän, toinen tiputtaa shampoopullon ulkosuihkun telineestä. Kolmas pitää lähipuussa vahtia, ja ne muut, ne juovat ahnaasti vettä altaastamme jokainen vuorollaan.

Ja kun yksi paviaanijengi poistuu, tilalle tulee toinen, ja sitten kolmas. Eivät ne meistä välitä. Eikä mieleeni edes tule, että lähtisin tällaista valtavaa huligaanijengiä hätyyttämään pihaltani. En halua joutua villipaviaanin puremaksi.

Botswana_safari
Huligaanijengin pieni ja viaton, joka kurkkii uteliaana sisään mökkiimme.

Aamu savannilla

Savannin aamuja –  niitäkin minä rakastan. Päivinä, joilla meillä on aamu- ja iltasafarin sijaan kokopäiväsafari, saan aamuisin nukkua herroiksi melkein seitsemään. Aamupala on vasta puoli kahdeksalta ja lähtö puoli yhdeksältä. Kun yhtenä tällaisena aamuna herään jo reilusti ennen herätyskellon soittoa,  hyppään heti ensimmäisenä sängystä katsomaan ulos ikkunasta.

Aurinko on jo noussut ja hämärässä piilottelevat möröt, leijonat ja hyeenat ovat jo kaukana. Niiden sijaan näen pihalla kirahveja, jotka kurkottelevat pitkiä kaulojaan kohti taivasta ja astelevat ylvään näköisinä eteenpäin. Silloin minulle tulee kiire.

Mies jatkaa moskiittoverkon alla rauhallista tuhinaansa, kun minä ryntään ulos kameroineni. Ensin vilkaisen ovesta, ihan varmuuden vuoksi, ettei terassilla varmasti ole vaan lymyilemässä leijona tai sitten niitä paviaaneja – mahdottomia kiusankappaleita. Kun reitti näyttää selvältä, uskaltaudun ulos Afrikan aamuun.

Aamun lempeässä valossa ei ole vielä liian kuuma. Aamulinnut pitävät konserttoaan, ja minä seuraan lumoutuneena, kun nämä mittasuhteiltaan vinksahtaneet ylväät pitkäkaulat askeltavat eteenpäin kuin hidastetussa elokuvassa.

Botswana_safari

Aamusafarilla kohtaan saalistajien kiiluvat silmät

Aamusafariaamuina nousemme, kun ulkona on vielä pimeää. Tasan klo 5.25 vartija tulee noutamaan meidät. Puoli kuudelta olemme safariautossa ja viiletämme jo kohti Choben kansallispuistoa. Hytisen iho kananlihalla ja harmittelen, etten tajunnut ottaa mitään pitkähihaista. On kummallista palella täällä – Afrikassa, missä mielikuvissani on aina niin kuumaa ja paahtavaa.

Botswana_safari
Myös matkalla kansallispuistoon on tavallista kohdata norsuja.

Kun päiväsafareilla kohtaamme lukemattomia seeproja ja norsuja, kymmeniä kirahveja, lukuisia antilooppeja ja lammikoista pilkistäviä virtahepojen silmiä, on aamu- ja iltasafareilla aivan oma tunnelmansa. Silloin on mahdollista nähdä saalistajat liikkeellä.

Ja niin me todellakin näemme.
Näemme jotain aivan ainutkertaista. Jollain tapaa karmivan puistattavaa, mutta niin luonnollista. Savannille ominaista. Sellaistahan se elämä täällä savannilla on.

Kun aamun ensimmäiset säteet alkavat pikku hiljaa jo lämmittää ja minä voin lopettaa hytisemisen, näemme kaksi leijonaa. Ne kiertävät lampea silmät kiiluen ja pysähtyvät sitten juomaan.

Kielet pitkinä ne lipovat vettä suuhunsa.

Botswana_safari

Samaan aikaan toisella puolella lampea luikkii hyeena. Antaa tietä näille savannien kuninkaille, jotka päästävät kidastaan kumeita kutsuhuutoja. Kutsuvat koolle laumaansa.

Botswana_safari
Leijonan ohella täplähyeena on melko yleinen petoeläin Choben kansallispuistossa.

Sitten, ilman mitään kiirettä, leijonat valloittavat saaliinsa. Voittajien lailla ne kiipeävät sen päälle ja alkavat silmät palaen repiä sitä ahnaasti kitoihinsa.

Botswana_safari
Leijonan kohtaaminen hätkähdyttää joka kerta.
Leijonia eli Afrikassa 1970-luvulla vielä 150 000 yksilöä. Nykyään enää alle 35 000.
Botswana_safari
Leijona on ainoa kissapeto, joka elää laumassa.

Ne ahmivat kerralla niin paljon, että seuraavat kolme päivää makaavat vain raukeina eebenpuun varjossa. Leijonien jälkeen on korppikotkien vuoro. Niitä on varmasti satoja. Ja viimeisenä paikalle saapuvat hyeenat.

Kohtalokkaan yhtäkkisesti – mutta luonnollisesti – päättynyt norsun elämä on täällä monen muun eläimen onni.

Sellaista se elämä täällä savannilla on.

Botswana_safari

Botswanan erikoisuus: venesafarit Chobe-joella

Botswana_safari
Venesafarilla Chobe-joella on tavallista nähdä norsuja, virtahepoja, erilaisia antilooppeja, pahkasikoja, krokotiileja, puhveleita ja lukuisia lintuja.

Botswanassa, Choben kansallispuistossa, on mahdollisuus perinteisten game drivejen eli jeeppisafarien lisäksi osallistua venesafarille Chobe-joella. Ngoma Safari Lodge järjestää  omia venesafareitaan, ja sellaiselle mekin osallistumme. Chobe-joen rehevä ympäristö houkuttelee paikalle erityisesti lukuisia norsulaumoja. Ja täällä me näemmekin ne kuuluisat Chobe-joen uivat norsut!

Botswana_safari
Choben uivat norsut on upea näky!

Täälläkin safaripäivät ovat aina niin erilaisia. Kun ensimmäisellä venesafarilla me pääsemme seuraamaan erityisesti maihin nousseita virtahepoja, vedessä vaanivia krokotiilejä, hassun näköisiä pahkasikoja ja erilaisia antilooppeja – impaloita, vesiantilooppeja, kuduja, pukuja ja puna-antilooppeja –  on seuraavalla venesafarilla koko Chobe-joen ympäristö täynnä norsuja. Niitä on ihan käsittämättömän paljon!

Ja lintuja, joilla on kummalliset, pitkät nimet, niitä täällä on tietysti satoja.
On afrikanmarabuja, afrikanrakonokkia, etelänkalkkunasarvekkaita, savannisininärhiä, töyhtöturakoja, akasiatokoja
Näitä nyt ainakin.

Botswana_safari
Useimmiten virtahepoja näkee päiväsaikaan vain vedessä, sillä niiden herkkä iho ei juuri siedä aurinkoa.
Botswana_safari
Savannisininärhi on helppo tunnistaa sen värikkään höyhenpuvun ansiosta.

Botswanalainen unelma

Reilun parin tunnin venesafarin jälkeen hyppäämme veneestä safariautoon. Ja noin yhden aikaan saavumme piknikpaikalle, missä oppaamme MK kattaa meille pikniklounaan  marulapuiden varjoon.

Täällä, marulapuun varjossa, mistä vihermarakatit meitä kurkkivat ja ne kaikkein röyhkeimmät käyvät varastamassa autostamme pussillisen pikkuleipiä ja pöydästämme kokonaisen wrapin, ja mieheni repun vetoketjunkin ne mokomat avaavat –  ruokaa toiveikkaana etsien – täällä MK kertoo meille unelmastaan.

Mutta Botswanassa unelmien toteuttaminen ei aina ole niin helppoa. Täällä perhe tulee aina ensin. Ei täällä ole sellaista kuin Suomessa, missä on helppoa ajatella vain itseään. MK kertoo, että perheen vanhimpana lapsena hänen on autettava nuorempia sisaruksiaan. Ei hän siis voi kaikkia rahojaan säästää vain omaa unelmaansa varten.

Mutta tarkka suunnitelma MK:lla on, ja minä ihailen häntä. Ja ehkä jonain päivänä me palaamme vielä Botswanaan ja osallistumme silloin MK:n järjestämälle mobile safarille eli liikkuvalle safarille, jossa leiri vaihtaa aina paikkaa ja jossa todellakin yövytään keskellä villeintä luontoa.

Botswana – safarimatkailijan rauhallinen paratiisi

Botswana_safari

Viisi safaripäivää Botswanassa on minulle unelmien täyttymys. Ja oikeastaan paljon enemmän. En minä kaikesta tällaisesta osannut edes unelmoida. Vaikka toki minä viime talven Etelä-Afrikan safarimatkan jälkeen jo jotain osasin odottaa. Jokainen safarimatka on kuitenkin aina omanlaisensa.

Botswanassa, Choben kansallispuistossa,  ei voi nähdä samalla tavalla big fivea eli leijonaa, leopardia, puhvelia, sarvikuonoa ja norsua kuin Etelä-Afrikan Krugerissa.  Täältä nimittäin sarvikuonot metsästettiin aikoinaan lähes kokonaan sukupuuttoon. Nykyään Botswanassa on vain parisenkymmentä sarvikuonoa, jotka elävät tarkoin suojellulla alueella.

Myöskään leopardia me emme tällä reissulla näe, vaikka bongaammekin puun, jonne leopardi on vienyt saaliinsa, impalan, turvaan muilta petoeläimiltä.

Vaikka leopardi ja sarvikuono jäävät meiltä näkemättä, matkaamme mahtuu lukemattomia ainutkertaisia elämyksiä, sellaisia, joita vain täällä savannilla voi kokea. Choben kansallispuisto on täynnä elämää, villiä alkuperäistä luontoa, mutta safarituristeja täällä on onneksi vielä niin vähän, että usein safarilla saattaa mennä pitkiä aikoja, ettemme näe lainkaan muita safariautoja, ja leijonienkin aamuisia touhuja meidän auton lisäksi paikalle tulee seuraamaan vain kaksi muuta autoa.

Hyvä uutinen on myös se, että Botswanassa salametsästys on saatu kuriin.  Toki valtion toimenpiteet kuulostavat tiukilta: salametsästäjät uhataan ampua. Mutta näin sen minusta pitääkin mennä. Savanni on tarkoitettu eläimille. Meidän rooli on jäädä sivustaseuraajiksi.

Botswana_safari

Jo edellistalven Afrikan-lomalla ymmärsin, että safarimatkoihin voi koukuttua, ja nyt huomaan, että Afrikka-kuume on kuume, joka jokaisella reissulla vain pahenee. Tiedän, että palaan vielä Afrikkaan. Tiedän, että palaan savannille.

Enkä varmasti ole ainut, joka tuntee näin. Tapaamme lodgellamme ranskalaista syntyperää olevan newyorkilaistuneen miehen, joka parikymmentä vuotta sitten oli ensimmäistä kertaa käynyt Afrikassa safarilla. Siitä asti hän oli haaveillut uudesta matkasta Afrikkaan. Ja nyt vihdoin, kun hänen lapset olivat tarpeeksi vanhoja mukaan otettaviksi, hän oli päässyt takaisin toteuttamaan suurta Afrikka-unelmaansa.

Botswana_safari

Viimeisenä yönä herään  jylisevään ukkoseen, mutta käännän vain kylkeä ja jatkan uniani. Mies sitä vastoin seuraa ikkunasta salamoita, jotka valaisevat savannin sysimustan yön. Sade tulee kuitenkin vain pienenä ryöpsähdyksenä, josta aamulla ei ole enää jälkeäkään.

Pula, minä silloin mielessäni sanon ja kohotan kuvitteellisen maljan Botswanalle sadetta toivoen.

Botswana_safari

Aamulla on viimeisen safarin vuoro. Olo on haikea. Safariajelun aikana hyvästelen kaiken tämän: maisemat, eläimet, auringon, valon, kuumuuden, meidän oppaamme MK:n,  savannin.

Sitten on aika palata kotiin.

Safariterveisin Heidi 

◊◊◊◊◊

Kiinnostuitko safarimatkoista?

Lue myös aiemmin Etelä-Afrikasta kirjoittamani safaritarinat:
Terveiset Etelä-Afrikasta – leijonien mailta
Kun norsut tulevat
Kyyneleitä ja jännitystä savannilla
Tavallinen päivä luksussafarilla

Safarimatkoista muissa blogeissa:

Vaihda Vapaalle: Krugerin kansallispuiston majoitukset ja leirit
Vaihda Vapaalle: Safarille Etelä-Afrikkaan sadekaudella vai kuivalla kaudella?
Irtiottoja: Safari Krugerissa – yksityisen game reserven ja omatoimisen safarin erot
Adalmina’s Adventures: Kenia – safari Masai Marassa
Merkintöjä maailmasta: Masai Mara – Avaraa luontoa livenä
Boarding Time: Safarilla Tansaniassa – Great Migration ja upea Mwiba River Lodge
Suunnaton: Kuinka valita sopiva safarimatka?


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.

Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2019 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

38 Comments

  • Elämänmakuisia matkoja
    5.1.2020 at 17:59

    Voi kuinka upea safari teillä on ollut! Nuo kaikki eläimet… aivan sydämeenkäyvän ihania! On ollut mukava seurata matkaa myös Instassa, kiitos hurmaavista kuvista!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      6.1.2020 at 10:16

      Kiitos paljon kauniista sanoistasi <3. Meillä tosiaan oli niin ihana matka. Sitä on vaikea edes saada sanoiksi. Kaikissa näissä eläinkohtaamissa on sellaista mieletöntä taikaa, jonka kyllä muistaa pitkään. Olen loman jälkeen vaan haaveillut uusista safareista ja etsinyt uusia safarikohteita. Lukenut Afrikka-kirjoja ja katsonut Afrikka-elokuvia.

      Reply
  • Pilvi | Suunnaton
    5.1.2020 at 21:10

    Voi että, olisipa ihana palata safarille. Botswana ja Chobe ovat toiveissani muutaman muun Afrikan kohteen ohella.
    Savannilla saa tosiaan varautua viileisiin aamuihin. Muistan Serengetissä ja Ngorongorossa käärineeni aamusafarilla tiukasti takin ympärilleni.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      6.1.2020 at 10:22

      Botswana ja Chobe oli kyllä niin ihanat! Pitkähihainen olisi tosiaan ollut ennen auringon lämmittämiä tunteja ihan kiva :). Seuraavalle safarille muistan sen ottaa. Tai oli minulla sadetta pitävä takki kyllä mökillä, mutta kun ei satanut, ei sitä aina tullut otettua mukaan. Meidän seuraava safarimatka vie mm. Ngorongoroon ja olen katsellut sen säätietoja, että siellähän onkin oikeasti kylmä!

      Reply
  • Maijuc
    5.1.2020 at 21:18

    Kirjoitat ihanan mukaansatempaavasti! Tulee ihan puskista safarikuume kun näitä laadukkaita kuvia ja miellyttävää kerrontaa seuraa. Ja miksikäs sitä ei ihminen matkustaisi Botswanaan. 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      6.1.2020 at 10:23

      Voi kiitos Maiju! Kiva kuulla jos tykkäät :). Botswana on kyllä niin ihana. Ja safariloma siellä täydellinen <3,

      Reply
  • Merja / Merjan matkassa
    6.1.2020 at 15:04

    Tuli ikävä Afrikan safareille tätä lukiessa <3 Jouluna juuri surffailin Botswanan matkoja netistä. Valmismatkat todella kalliita, varsinkin kun yksin matkaavaa rokotetaan n. 1000 € lisämaksulla. Onneksi sinne pääsee myös omatoimisesti. Teillä ilmeisesti oma reissu? Botswanassa kiinnostaisi safarin lisäksi myös Ogavangon suistoalue. Kävittekö siellä?

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      7.1.2020 at 11:42

      Botswana on tosiaan suomalaisen matkanjärjestäjän kautta varmaan yksi kalleimmista safarikohteista. Minäkin mielenkiinnosta kysyin jonkin tarjouksen – ja kauhistuin. Me otettiin itse lennot. Yhdistettiin siis matkaan Zimbabwe ja Botswana. Ja afrikkalainen järjestäjä Livigstone Safaris hoiti majoitusten ja safarien ja sisäisten kuljetusten järjestelyt. Tätä matkanjärjestäjää voin kyllä tosi lämpimästi suositella! Kaikki toimi ihan täydellisesti ja saatiin kaikkea kivaa ylimääräistä, kun oltiin viettämässä hääpäivää siellä. Aion seuraavallakin kerralla, kun safaria suunnittelen, kysyä heiltä tarjouksen.

      Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      7.1.2020 at 11:44

      Unohtui vastata tohon toiseen kysymykseen. Ei siis käyty Okavangon suistoalueella. Namibiankin ois saanut tähän yhdisttetyä hyvin, jos ois ollut enemmän aikaa (ja rahaa :D).

      Reply
  • katri/Kotona ja kaupungilla
    6.1.2020 at 15:33

    Olipa mukava lukea savarireissustasi. Todella upeaa. Varmasti hienoa nähdä kaikki nuo eläimet oikeassa elinympäristössään.

    Itseäni Afrikka jotenkin pelottaa matkakohteena. Vaikka toki sielläkin monia erilaisia maita ja paikkoja.
    Varsinkin nuo safarit kiinnostaa.

    https://kotonajakaupungilla.blogspot.com/

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      7.1.2020 at 11:46

      Kiitos Katri! Safarilomat on kyllä niin mielettömiä!
      En minäkään ihan minne tahansa Afrikassa lähtisi ja suuret kaupungit ei kiinnosta siellä yhtään – paitsi Kapkaupungissa voisin käydä. Mutta safarilomalle aion taas pian palata uudestaan <3.

      Reply
  • Sini matkakuumeessa
    6.1.2020 at 20:09

    Ihania safarikuvia. Itse en ole päättänyt vielä kohdetta, mihin menisin, kun joskus safarille pääsen. Se kuulema riippuu myös matkustuskuukaudesta, mihin kannattaa mennä, kun nuo eläimet vaeltaa.
    Mukavaa matkavuotta sinulle.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      7.1.2020 at 11:57

      Ajankohta tosiaan vaikuttaa siihen, millaista safarilla on. Kuivalla kaudella on usein paljon helpompi nähdä paljon eläimiä, kun ne kerääntyvät laumoina juomapaikoille, missä pedot viihtyvät, ja ei ole rehevää kasvillisuutta edessä, joka estäisi näkyvyyden. Me ollaan oltu Etelä-Afrikassa ja nyt Botswanassa safarilla sadekauden aikaan (helmikuussa ja joulukuussa), mutta on kyllä silti nähty tosi paljon eläimiä, ja luonto on ollut kauniin vihreä. Myös seuraavalle safarilomalle – Tansaniaan – lähden sadekauden aikaan, helmikuussa. Silloin saattaa hyvällä onnella nähdä eläinten vaelluksen Serengetin tasangoilla. Petoeläimethän on paikkaeläimiä, ja ne ei kulje vaelluslaumojen mukana, niin kyllä eläimiä varmasti aina, kaudesta riippumatta näkee.
      Ihanaa metkailuvuotta myös sinulle Sini :):

      Reply
  • Safarimatkat ovat parhaita!
    Eikö sadekausi ollut vieläkään alkanut Chobessa? Se tarkoittaa kyllä sitten sitä, että eläimillä on ollut todella rankat ajat. Chobe on joka tapauksessa upea paikka. Me tykätään noista venesafareista kovasti. Kissapetoja niillä ei yleensä näe, mutta lintuja pääsee näkemään varsin läheltä.
    Hwangessa muuten näimme vastaavan tilanteen, jossa vauvanorsu oli eksynyt äidistään (tai äiti oli kuollut). Kukaan muuhan ei pienokaisesta huolehdi, ei edes oman lauman jäsenet. Näimme sen eräällä vesipisteellä iltapäiväsafarin aikana. Oppaamme totesi heti, että vauvanorsu ei tule selviämään. Surullisina me katselimme, kun se apaattisena tallusteli lammen ympärillä. Seuraavana päivänä näimme vauvanorsun jälleen samassa paikassa. Paikalla oli jälleen myös lukuisia muita norsuja, mutta kukaan ei kiinnittänyt vauvaan mitään huomiota. Kolmantenakin päivänä, me kohtasimme vauvanorsun, mutta silloin se oli kuolleena leijonien ruokana. 😦
    Hyvää Ngorongoron matkaa silloin, kun se eteen tulee. Voin vahvistaa, että kraatterilla tosiaan on kylmä Niin kylmä, että sen pitkähihaisen lisäksi tarvitsee takin. Vaikuttava paikka se kuitenkin on. Meidän tarinoita Ngorongorosta voit käydä vilkaisemassa täällä: https://www.matkallamissamilloinkin.com/ngorongoron-kraatteri/

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      7.1.2020 at 12:04

      Olen niin samaa mieltä siitä, että safarimatkat on parhaita!
      Ne todellakin koukuttaa.
      Kyllä sadekausi oli alkanut Chobessa ja siellä oli ihan vihreää, mutta satanut oli tosi paljon tavanomaista vähemmän. Meidän aikana ei tosiaankaan tullut kuin kerran yöllä muutama pisara, vaikka ukkosen jylinästä päätellen olisi voinut kuvitella suurempaakin sadetta.
      Venesafarit oli minulle ihan uusi kokemus, mutta tykkäsin kovasti. Ja yllätyin, miten erilaiset kaksi venesafaria keskenään olivatkaan.
      Voi ei, ihan kamala toi tarina vauvanorsusta. En olisi kestänyt. Ajatuskin itkettää. Erityiseti eläinvauvojen surulliset kohtalot on niin sydäntä riipaisevia. Me nähtiin pieni impala, joka oli hukannut äitinsä, ja itki niin surkeasti. SEkin oloi niin surullista katsottavaa.
      Kävin lukemassa sun kaikki postaukset Tansaniasta! Kiitos siis linkityksestä. Oli mielenkiintoista luettavaa. Pitääköhän sinne ottaa ihan kevytuntuvatuppatakki vai riittääköhän fleecen päälle kuoritakki. Luin tosiaan, että yöllä siellä voi olla jopa pakkasta! No, me majoitutaan kyllä ihan lodgessa, ei teltassa niin kuin te, joten kai siellä ainakin nukkua tarkenee ilman toppatakkia :D.

      Reply
      • No se on takin kanssa oikeasti siinä ja siinä. Lodgeissahan on toki aina lämpimät peitot ja kuumat vesipullot peiton alla, mutta eihän niissä mitään muuta lämmitystä ole. Kyllä aamuisin ja ltaisin on kylmä. Minulla ei ole kevytuntuvatoppatakkia, mutta jos olisi, niin itse ottaisin kyllä todennäköisesti mukaan sen. Joka tapauksessa uskaltaisin sanoa, että siellä on viileämpää kuin nyt matkallanne Chobessa. Nukutteko muuten kraatterin reunalla vai Karatussa ja minne muualla aiotte käydä? 🙂

        Reply
        • Maailman äärellä / Heidi
          8.1.2020 at 09:37

          Joo, pitää ehdottomasti lisätä kevytuntuvatoppis pakkauslistalle. Eihän se mitään paina ja menee pieneen tilaan, joten parempi varautua kuin palella. Villasukat onkin nykyään joka reissulla vakiovaruste, kun ne on niin näppärät lentokoneessa :). Meidän lodge on siinä kraaterin reunalla. Kuvien mukaan ainakin upeissa maisemissa. Aloitetaan Arushasta, siellä ei tosin käydä safarilla, ja käydään sitten Ngorongoron lisäksi Manyaralla ja Serengetissä. Tarangire jää välistä, muitta luinkin, että sinne olisikin parasta matkustaa elo-marraskuussa.

          Reply
  • Jenni
    8.1.2020 at 12:01

    Hei, voitko kertoa jotain safarien ja majoitusten hinnoista? Noin suunnilleen, millaista budjettia pitäisi alkaa säästämään 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      9.1.2020 at 10:05

      Hei, voin toki avata tätä, ja voin vielä yrittää kirjoittaa postauksen, jossa tarkemmin annan infoa meidän Zimbabwe + Botswana -loman käytännönasioista jne.
      Safarimatkojen hintahaitari on tietysti valtava. Edullisinta on varmaan tehdä safarimatka Etelä-Afrikan Kruugerin omatoimisesti. Sitä selviää reilulla tonnilla. Mutta valmiita safarimatkoja on sitten todella monenhintaisia. Tietysti majoituksen taso vaikuttaa. Me oltiin siis yhdistelmälomalla, ensin Zimbabwessa, missä käytiin mm. Victorian putouksilla, ja Zimbabwesta meillä oli kuljetus Botswanaan, missä oltiin 5 päivää (neljä yötä). Meillä kuului pakettiin (jonka otimme LIvingstone Safarisin kautta) kaikki kuljetuksen, kaikki ruoat, Botswanassa myös kaikki juomat, kaikki ohjelmat ja safarit (aamu-, -ilta ja kokopäoiväsafareita) ja majoitukset oli ihan luksusta! Erityisesti Botswanan Ngoma Safari Lodge oli ihan mieletön! Hinta paketille oli noin 3300 €/hlö. Lennot otettiin sitten itse, ne ei kuuluneet hintaan. Lennettiin ensin Johannesburgiin ja sieltä Victorian putouksille. Ja Johannesburgin kentällä meillä oli Livingstone Safarisin kautta saattaja mennen-tullen, joka vei meidät jonojen ohi :).
      Saatiin myös ihania häälahjoja meidän matkanjärjestäjältä. Että kaikki hoitui kyllä viimeisen päälle.
      Kysyttiin joltain suomalaiselta matkanjärjestäjältä Botswanan safaripakettia, ja se ois maksanu yli 8000€. Että on näissä valtavia eroja!

      Reply
      • Jenni
        9.1.2020 at 13:37

        Kiitos tästä, hintahaitari on varmasti ihan valtava. Vielä semmoinen, että sopiiko tuollainen safariloma lasten kanssa, näkyikö siellä lapsiperheitä? Meillä koululaiset olisivat varmasti innoissaan, mutta oliko siellä jotain hankalaa jota lapset eivät jaksaisi?

        Reply
        • Maailman äärellä / Heidi
          10.1.2020 at 14:42

          Pienille lapsille safariloma ei varmaan sovi, mutta kyllä varmaan jo kouluikäisille, jos malttavat istua paikallaan. Autossahan siellä joutuu istumaan aika paljon, ja olemaan aika hiljaa :). Ei saa hihkua nähdessää leijonan tms. Joissain lodgeissa saattaa olla rajoituksia, etteivät ota lapsia, joten kannattaa matkanjärjestäjältä kysellä suosituksia lapsiperheille sopivista paikoista. Esim. Etelä-Afrikan Sabi Sands missä oltiin edellisellä kerralla olisi varmasti aika hyvä lapsiperheen valinta. Jos on jokin aidattu lodge, se voisi olla turvallisempi. Meidän lodget eivät ole koskaan olleet aidattuja, joten siellä pitää hämärän ja pimeän aikaan todellakin liikkua vartijan kanssa. Aamusfareille lähdetään tosi aikaisin. En tiedä, olisiko se ongelma lapsille? Mutta muuten juuri tällaiset puolipäiväsafarit, siis aamu- ja iltasafarit, on varmaan parempia kuin pitkät kokopäiväsafarit. Sellainen saattaisi olla jo turhan väsyttävä.

          Reply
  • Martta / Martan matkassa
    9.1.2020 at 00:52

    Kiva postaus ja upeat kuvat. Safarit kyllä houkuttaa ja olisin myös kiinnostunut tietämään hinnoista? Samalla kysyisin vinkkejä mihin ensikertalaisen kannattaa suunnata?

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      9.1.2020 at 10:12

      Hei Martta, kommentoin hinnoista juuri pitkästi Jennille, joka kysyi samaa asiaa. Kopioin vastauksen tän kommentin loppuun. Mutta ensin niistä vinkeistä ensikertalaiselle. Me ollaan nyt oltu safarilla Etelä-Afrikassa ja Botswanassa. Etelä-Afrikassa oltiin siinä Kruugerin kansallispuiston kyljessä, yksityisellä Sabi Sandsin alueella. Omatoimisella safarilla ei olla oltu, se ei ole meidän juttu. Omatoimisesti jos haluaa safarille, niin ehdottomasti kannattaa lukemani perusteella mennä Kruugeriin. Mutta tällaiselle luksussafarille, jossa asutaan lodgessa ja on oma kuski/opas safareilla, ei mielestäni ole niin väliä, minne ensikertalainen suuntaa. Sekä Etelä-Afrikka että Botswana on olleet ihan mielettömiä. Etelä-Afrikassa nähtiin vähän enemmän kissaeläimiä. Botswanassa taas nähtiin enemmän suuria laumoja esim. seeproja ja kirahvejakin nähtiin paljon enemmän. Etelä-Afrikka oli edullisempi. Mutta tämä Botswanna majoitus Ngoma Safari Lodgella oli kyllä niin ihana, että jos kaipaat safariluksusta, niin suosittelen lämpimästi.
      Ja tähän vielä kopioituna edellisestä kommentistani asiaa hinnoista:
      Safarimatkojen hintahaitari on tietysti valtava. Edullisinta on varmaan tehdä safarimatka Etelä-Afrikan Kruugerin omatoimisesti. Sitä selviää reilulla tonnilla. Mutta valmiita safarimatkoja on sitten todella monenhintaisia. Tietysti majoituksen taso vaikuttaa. Me oltiin siis yhdistelmälomalla, ensin Zimbabwessa, missä käytiin mm. Victorian putouksilla, ja Zimbabwesta meillä oli kuljetus Botswanaan, missä oltiin 5 päivää (neljä yötä). Meillä kuului pakettiin (jonka otimme LIvingstone Safarisin kautta) kaikki kuljetukset, kaikki ruoat, Botswanassa myös kaikki juomat, kaikki ohjelmat ja safarit (aamu-, -ilta ja kokopäoiväsafareita) ja majoitukset oli ihan luksusta! Erityisesti Botswanan Ngoma Safari Lodge oli ihan mieletön! Hinta paketille oli noin 3300 €/hlö. Lennot otettiin sitten itse, ne ei kuuluneet hintaan. Lennettiin ensin Johannesburgiin ja sieltä Victorian putouksille. Ja Johannesburgin kentällä meillä oli Livingstone Safarisin kautta saattaja mennen-tullen, joka vei meidät jonojen ohi :).
      Saatiin myös ihania häälahjoja meidän matkanjärjestäjältä. Että kaikki hoitui kyllä viimeisen päälle.
      Kysyttiin joltain suomalaiselta matkanjärjestäjältä Botswanan safaripakettia, ja se ois maksanu yli 8000€. Että on näissä valtavia eroja!

      Reply
      • Martta / Martan matkassa
        9.1.2020 at 16:19

        Kiitos kommentista ja vinkeistä, tuo safari alkaa todella kutkuttamaan, sinne olisi kiva paeta. Näyttää todella olevan huimia hintaeroja, onneksi messut on tulossa 😉

        Reply
        • Maailman äärellä / Heidi
          10.1.2020 at 14:45

          Messuilla on ainakin Etelä-Afrikka ja Tansania, joten kannattaa tosiaan käydä kyselemässä sieltä lisää vinkkejä! Minä suuntaan ensimmäisenä Tansanian osastolle :): Safariloma on kyllä sellainen, että se jättää ikuiset jäljet <3. Ja pahimmassa tapauksessa tällaisen järkyttävän Afrikka-kuumeen, joka voi tulla kalliiksi :D.

          Reply
  • askoleppilampi
    9.1.2020 at 14:21

    Ai että tuli kaipaus Afrikkaan. Kiitos ansiokkaasta postauksesta. Oöemme olleet muutaman kerran Ruahassa Tansaniassa ja pari kertaa Krugerissa. Safarit ovat parhaita elämyksiä koskaan. Saanen laittaa tähän perään pari linkkiä. Ne saat kyllä mieluusti lisätä myös juttuusi. Voin tehdä saman, kun päivitän omiani. https://appamatkustaa.fi/?s=Ruaha

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      10.1.2020 at 14:47

      Kiitos Asko! Safarit todella on parhaita elämyksiä. Vaikka rakastan myös patikkalomia vuorilla, ei nekään voita safareiden jännitystä. Kiitos linkistä. Kävinkin jo lueskelemassa sinun safarijuttuja :). Tansania kiinnostaa, koska oma seuraava safari suuntautuu sitten sinne.

      Reply
  • Uskomattomia kuvia! <3 Wau! Tuo villipaviaani pienokainen! En kestä kuinka söpö! 😀 Joskus ehdottomasti haluan päästä käymään jollain safarilla.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      10.1.2020 at 14:49

      Kiitos Sandra! Tää pikkuinen villipaviaani tosiaan oli söpö – mutta ne isoimmat oli lähinnä pelottavia. Ne oli oikeesti ihan järkyttävän isoja! Mies sai napattua ikkunan läpi tän kuvan, joten kunnia tästä kuuluu mun parhaalle kuvausassistentille <3.

      Reply
  • Hanna / Parasta matkalla
    11.1.2020 at 13:21

    Olipas upeita kuvia ja mahtavan kuuloinen reissu! Afrikka kiinnostaisi kovasti, mutta pelkään että minuun iskisi niin kova Afrikka-kuume, etten pääsisi siitä yli… Tuo luonto ja eläimet, on varmasti sykähdyttävää nähdä ne omin silmin!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      12.1.2020 at 16:58

      Haha, niin siinä voisi käydä, että Afrikka-kuume iskisi. Eikä siihen taida olla parannuskeinoa ;). Minäkin vaan lasken päiviä seuraavaan Afrikka-lomaani. Mutta kyllä sun pitää mennä se itse kokemaan – kuumeen uhallakin.

      Reply
  • Elina | Vaihda vapaalle
    13.1.2020 at 10:35

    En kestä miten ihanan kuuloinen safarimatka teillä on taas ollut! <3 Upeita hetkiä ja tunnelmia. Botswana on kyllä mahtava! Kiitos myös linkkauksista. 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      13.1.2020 at 14:39

      No tää totisesti olikin niin ihana! Botswana todella on upea. Ja ei kestä, hyviin juttuihin on aina ilo linkata <3. Ja suahan mä oikeestaan saan syyttääkin tästä mun safari-innostuksesta! 😀

      Reply
  • virpis (@taynnatieontar1)
    19.1.2020 at 10:02

    Voi miten ihana matka teillä on ollut. Osaat niin hyvin pukea sanoiksi kaiken kokemasi ja kaikki nämä kuvat, melkein tuntuu kuin olisin ollut mukana safariautossa. Seurasin matkaa myös instassa.
    Safarikuume kyllä nousee tälläisten juttujen jälkeen. Ehkä se on se valmistujaislahja! 🙂

    Reply
  • Jenni | Boarding Time
    9.2.2020 at 16:36

    Eikä en kestä miten ihanan näköistä. Ja kiitos linkkauksesta.
    Me ollaan tosiaan nyt lähdössä sittenkin juuri tuonne eli Chobeen ja Lake Kariballe, osa 10 päivän safarista vietetään lodgeissa ja kolme päivää myös African Dream aluksella joki- ja järvisafarilla. Lopuksi kaksi päivää Victorian putouksilla ja siinä ympäristössä, majoitutaan Livingstonen omassa lodgessa taas. Emmie kestä, ja can’t wait!!!
    Mikä teidän seuraava safarikohde? Ymmärsin, että pian jo lähdette?

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      9.2.2020 at 17:03

      Teidän loma kuulostaa kyllä niin unelmalta! Ja toi kolmen päivän jokisafari on varmasti tosi mielenkiintoinen ja upea! Meilläkin loma jo puolentoista viikon päässä… IHANAAAAA! Mennään taas vuorostaan teidän jalanjäljissä Tansaniaan <3.

      Reply

Leave a Reply