Menu

Koukuttava talviretkeily – vinkkejä talvitelttailuun ja talviretkeilyyn

Kaupallisessa yhteistyössä Partioaitta

Mokailemalla mestariksi

Yksi tapa oppia on opiskella kirjoista ja lukea ohjeita. Minun tapani on kuitenkin useimmiten kokeilu – ja mokailu. Ihan varmasti olisin elämäni aikana välttynyt monelta mokalta, jos olisin ollut kärsivällisempi ja jaksanut lukea ohjeita huolellisemmin. Luultavasti talvitelttailukin olisi alkanut opaskirjoja lukemalla paljon kivuttomammin – mutta ehkei niin ikimuistoisesti.

En voi vielä väittää olevani talviretkeilyn tai -telttailun mestari, en sinne päinkään, olenhan vasta tieni alussa, mutta aika monta retkimokaa olen silti ehtinyt tekemään. En tiedä, haluaisitko sinä mieluiten oppia tekemällä itse omat mokasi, mutta jos sinulla on ripaus kärsivällisyyttä, ainakin tämän blogitekstin verran, voit ehkä välttyä näiltä minun erheiltäni.

Minun tapani oppia on kokeilu – ja mokailu!

Unelma pakkasyöstä tähtitaivaan alla

Ei minusta koskaan pitänyt tulla talvitelttailijaa. En todellakaan uskonut, että minä – mukavuudenhaluinen vilukissa – kykenisin viettämään yhtäkään pakkasyötä teltassa. Ajatus kuulosti suorastaan kammottavalta ja absurdilta.

Talvella 2018, rakastuttuani Riisitunturin tykkytaivaaseen, kirjoitinkin tuntemuksistani blogiartikkelissani Lumikenkäilyä Riisitunturin lumivalkeassa talviparatiisissa näin:

Olisi ihana ajatus viettää Riisitunturin autiotuvalla koko yö. Ihailla hiljalleen pimenevää iltaa, tummuvaa yötä ja tuhansia loistavia tähtiä, ja jos olisi onnekas – taivaalla tanssivia reposia. Mutta tiedän, ettei minusta siihen olisi. Ajatuskin paleltaa. Haluan päästä yöksi lämpimään mökkiin, pehmeiden vällyjen väliin. Nukkumaan mukavasti.

Lopulta haave yöstä tähtitaivaan alla kuitenkin kaihersi niin kiivaasti mielessäni, että tunne peittosi pelon kylmästä ja epämukavasta yöstä. Niinpä päätin uskaltaa!

Huomasin kyllä jo ihka ensimmäisellä talvisella telttaretkelläni, etteivät telttaretket ole pelkästään lumoavan kauniita tähtiöitä ja satumaisia auringonnousuja villin luonnon keskellä – niin kuin Instagramissa. Joskus tähtiyö saattaa hyvinkin vaihtua tuuleksi ja tuiskuksi. Mutta toisaalta, yö tuulta ja tuiverrusta kuunnellen lämpimässä makuupussissa voi olla vähintään yhtä ikimuistoinen kuin tähtiyökin.

Talvi voi usein olla retkeilijälle arvaamaton ystävä, joten varsinkin yön yli kestäviin talviretkiin on hyvä varautua ja valmistautua huolella etukäteen – oli sitten lähdössä ihailemaan tähtiä tai kuuntelemaan tuulen tuiverrusta.

Jotta sinä voisit välttyä minun jo tekemiltäni retkimokilta, ajattelin laatia listan opeista, jotka olen tämän lyhyen talviretkimatkani varrella ehtinyt oppia – osan kantapään kautta. Mutta vaikka toisten mokista onkin helppo ottaa opiksi ja ahkera opaskirjojen lukeminen palkitaan, tuskin kukaan täysin voi välttyä erehdyksiltä talvitelttailua aloittaessaan. Niinpä talvitelttailu – ja mokailu – on turvallista aloittaa pienesti ja tutussa ympäristössä – vaikka tuntemattomat erämaat ja avarat tähtitaivaat kuinka viettelevästi kutsuisivatkin.

Vinkkejä talviretkeilyyn

Vinkki 1: Aloita läheltä ja testaa ensin varusteet

Minun ensimmäinen talvinen yön yli -retkeni suuntautuu ystäväni Pauliinan lasitetulle terassille.

Ja minua jännittää!

Jo puolenpäivän aikaan olen alkanut tuntea epämääräistä levottomuutta. On vaikea keskittyä työntekoon. Viestittely ystäväni kanssa kiihtyy päivän mittaa.

Kello 11.04

– Ideoita retkieväiksi? Mitä voin hankkia?
– Pitäskö termariin ottaa lämmintä juomaa, kaakaota?
– Olikos teillä siinä vessa, jos yöllä tulee vessahätä ?? Mitenkähän musta voi ikinä tulla talviretkeilijä…

Viestittely jatkuu…

Kello 15.02

– Ei meillä ollut routamattoa. Löysin yhden perus telttapatjan. Laitetaan mattoja ja villaviltti patjan alle.
– Ok, mie kävin hakee meille laskiaispullat, niin on ainakin energiaa. Ja ostin uudet merinokalsarit.

– Mie ostin macaronsseja. Ja nyt teen poromoussen. Ei tarvii meijän nälässä palella. Taidan ottaa kans tulpakalsarit.

Vihdoin tulee ilta. Kassillinen retkieväitä ja rinkallinen varusteita mukanani hipsin Pauliinan terassille.

Ulkona pakkanen on kiristynyt pitkin iltaa. Lattia on jääkylmä ja hengitys höyryää. Onneksi Pauliina on levittänyt kylmälle kivilattialle maton, jonka päällä rupeamme ilmatäytteisiä makuualustojamme täyttämään. Jo muutaman rivakan painalluksen jälkeen omani alkaa mukavasti pullistua, mutta Pauliinan alusta on kuin kuollut. Painelemme ja kuulostelemme sitä molemmat vuorotellen. Ei tapahdu mitään. Lopulta on pakko uskoa, että alustassa on jokin vika. Ehkä siihen on tullut reikä.

Luojan kiitos olemme omalla terassilla ja sisälle kotiin on lyhyt matka hakemaan lainaan miehen alusta.

Mutta entäpä jos olisimme tunturissa?!

Muistutus: Ennen talviretkelle lähtöä on syytä testata, että varusteet varmasti toimivat. Lisäksi ilmatäytteisen alustan kaverina on hyvä olla puhkeamaton umpisolumuovinen makuualusta.

Koska minulla ei ole vielä oikeaa talvimakuupussia, olen ottanut mukaani oman kolmen vuodenajan pussin ja mieheni kesäpussin. Ne toimivat ihan hyvin yhdessä – tai ainakin toimisivat, jos muistaisi tarkistaa ennen nukkumaan menoa, että molempien pussien vetoketjut ovat kunnossa ja kunnolla kiinni!

Yön aikana ihmettelen, kun lantionseutua kummallisesti paleltaa. Aamulla selviää, että toisen pussin vetoketju on ollut lantion kohdalta auki ja kylmä on sieltä päässyt pujahtamaan sisään pussiin.

Ensimmäisen retken aikana huomaan myös, että tarvitsen kunnollisen termospullon. Sellaisen, josta on helppo juoda kesken yöunien. Olen kuvitellut, että termosmuki olisi yöllä toimiva ratkaisu.

No, ei ole.

Puolet vedestä onnistun jo illalla kaatamaan lattialle (en sentään makuupussiani kastele, mikä olisi jo katastrofi), ja loput puolet jäätyvät yön aikana kalikaksi termosmukiin. Ei jatkoon!

Muuten yö sujuu kommelluksitta. Pakkanen kiristyy yön aikana -20 asteeseen, mutta me selviämme paleltumatta!

Vinkki 2: Talvitelttailu vaatii kunnon varusteet – älä kuvittele pärjääväsi kevyillä kesävarusteilla!

Muutama vuosi sitten loppusyksystä, kun mittari jo painui kevyesti pakkasen puolelle, halusin kokeilla yöpymistä ulkona – turvallisesti kesämökin pihassa. Minulla oli silloin samat varusteet kuin kesäretkillänikin: kesäteltta, yksi makuualusta ja kolmen vuodenajan makuupussini. Periaatteessa minun olisi pitänyt pikku pakkasessa pärjätä näillä varusteilla vallan mainiosti, mutta muistan kuitenkin nolona luikkineeni sisälle mökkiin muutaman tunnin teltassa värjöttelyn jälkeen. Silloin ajattelin, että ei ikinä, talvitelttailusta ei ikinä tulisi minun harrastusta.

Niinpä minulle olikin yllätys, kun ensimmäiset oikeat pakkasyön retkikokeiluni eivät päättyneetkään nolosti sisätiloihin pakenemiseen. Ja mikä yllättävintä: huomasin, että makuupussissa voi pakkasyönä olla jopa aivan liian kuuma!

Millaisilla varusteilla olen siis pärjännyt pakkaskeleissä?

Ensimmäisen terassiyön jälkeen päätin, että vaikka kaksi makuupussia ei ihan toivoton yhdistelmä ollutkaan, haluaisin oikean talvimakuupussin. Talvimakuupussikseni valikoitui Rab Ascent 1100 wmns – untuvamakuupussi, joka on osoittautunut unelman pehmoiseksi ja ihanan lämpimäksi. Plussaa on sekin, että pussissa on mukavasti tilaa tällaiselle kääntyilevälle nukkujalle.

Hyväkään talvimakuupussi ei kuitenkaan takaa lämpimiä öitä, vaan ainakin yhtä tärkeä on kunnollinen makuualusta: mielellään kaksi! Minulla onkin nyt käytössä sekä ilmatäytteinen makuualusta Exped Synmat 7 LW Unisex, jonka valmistajan ilmoittama alin käyttölämpötila on -17 °C. Tämä on täydellinen niin kesä- kuin talvikäyttöönkin. Unenlaatu parani jo kesäkäytössä huomattavasti, kun vaihdoin perinteisen solumuovipatjan ilmatäytteiseen makuualustaan. Talviaikaan – jo turvallisuussyistä – lisäksi on hyvä olla mukana puhkeamaton solumuovialusta. Tämä antaa myös lisälämpöä ja -mukavuutta! Minun nykyinen solumuovialustani on Kairan Ohto ev-30 4-season.

Lisäksi talviaikaan lisämukavuutta tuo – niin teltassa kuin laavussakin oleiluun – koko teltanpohjan kokoinen umpisolumuovimatto. Näitä saa ihan metritavarana rakennustarvikeliikkeistä.

Lisäksi retkivarusteisiimme kuuluu avaruuspeite Trekmates thermal blanket. Sen voi laittaa joko teltan alle maahan, jolloin se suojaa myös teltan pohjaa, tai makuualustan alle. Avaruuspeite antaa lisäeristystä maaperän kylmyyttä vastaan. Tarvittaessa avaruuspeitettä voi käyttää myös hätäpeitteenä.

Talviteltaksi halusin tarpeeksi tilavan teltan, niinpä valitsin teltakseni kevyen ja säänkestävän kolmelle hengelle tarkoitetun tunneliteltan Hilleberg Kaitum 3 GT . Kaitum-teltta on helppo pystyttää ja siinä on hyvä ilmanvaihto, joten sen pitäisi toimia hyvin pitemmälläkin talvivaelluksella.

vinkkejä talviretkeilyyn
Punainen teltta on kaunis, mutta myös turvallinen väri, sillä sen erottaa tarvittaessa jo kaukaa!

Lisäluksusta talvitelttayöpymiseen tuo silkkinen makuupussilakanaFriluts silk mummy liner – sekä villaviltti, jota olen nyt retkilläni kuljettanut mukana. Silkkinen makuupussilakana antaa talvella lisälämpöä ja on aivan ihanan tuntuinen paljasta ihoa vasten. Kuumina kesäöinä se taas toimii ihan sellaisenaan, ilman makuupussia. Makuupussilakana pitää myös pussin puhtaana pidempään.

Muistutus! Talvimakuupussin lisäksi tarvitset talviretkelle kunnollisen makuualustan. Paras kombo on ilmatäytteinen makuualusta + perinteinen umpisolumuovialusta.

Vinkki 3: Laadi oma pakkauslistasi

Yön yli -talviretkelle pitää pakata vaikka sun minkälaista varustetta, joten helposti käy – niin kuin minulle – että jotain aina unohtuu. Jo lyhyillä päiväretkilläni olen milloin unohtanut tulitikut, milloin veden, kahvinporot, kuksan tai kahvipannun (siis lähtiessäni luontoon nuotiokahville!). Pakkauslista onkin siis oivallinen apuväline onnistuneen retken suunnitteluun.

vinkkejä talviretkeilyyn
Ahkiossa retkivarusteet kulkevat näppärästi mukana.

Kurkistus talviretkeilijän varustereppuun

Oma pakkauslistani on vasta muotoutumassa ja muuttaa tietysti aina vähän muotoaan retken pituuden ja tarkoituksen mukaan, mutta tässä yksi versio listastani:

Yöpymisvarusteet
– teltta
– makuualustat (ilmatäytteinen ja solumuovinen)
– makuupussi
– avaruuslakana
– makuupussilakana
– (villaviltti)

Vaatteet
(ks. Vinkki 7!)

Ruokailuvälineet + tulentekotarpeet
– retkikeitin + kattila / paistinpannu
– kahvipannu
– kuksa, lautanen, lusikka & haarukka ja puukko
– puulasta
– (kirves)
– tulitikut, sytykkeet ja tarvittaessa polttopuut
– termospullo(t), jo(i)ssa valmiiksi keitettyä vettä

Muut varusteet
– solumuovinen istuma-alusta
– kädenlämmittimet
– käsidesi
– talouspaperia ja vessapaperia
– pieni ensiapulaukku
– otsalamppu ja telttavalo
– kännykkä & varavirtalähde
– kamera + vara-akku ja varamuistikortti
– retkipyyhe
– hammasharja ja -tahna + huulirasva (Olen huomannut, että huulet rohtuvat pakkasöinä, mutta kunnon huulirasva auttaa!)
– muut henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet + lääkkeet
– korvatulpat
– nappikuulokkeet (sillä joskus, kun en saa teltassa millään unta, on rauhoittavaa kuunnella äänikirjaa)
– pussi roskia varten

Ruoat + vettä !!!

Last but not least: ensiaputaidot – eivät paina mitään, mutta voivat osoittautua retken tärkeimmäksi varusteeksi! Niinpä minäkin ilmoittauduin ensiapukurssille kertaamaan taitojani!

Tämä listani on testattu vasta yhden yön retkillä, tutuilla reiteillä, joten esim. karttaa ja kompassia en ole vielä tarvinnut. Pitempiä retkiä varten minun on hankittava vielä suunnistustaidot!

vinkkejä talviretkeilyyn

Vinkki 4: Harjoittele teltan kasaamista – ja kiinnitä teltta kunnolla!

Teltan kasaaminen pimeänä talvi-iltana pakkasessa ja viimassa on ihan eri asia kuin lämpimänä kesäiltana. Jos talvitelttasi on sinulle uusi, on varmasti hyvä idea oppia sen kasaus kunnolla, ennen kuin lähdet tuntureita valloittamaan!

vinkkejä talviretkeilyyn
Hilleberg Kaitum 3 GT -tunneliteltta on ihanan väljä kahdelle. Lisäksi edessä ja takana olevat eteisabsidit tuovat lisätilaa varusteille.

Huomasin, että tässäkin lajissa maltti olisi valttia. Kun ensimmäisellä telttaretkellä pystytimme uuden Kaitumin tunneliteltan ystäväni Pauliinan kanssa, maltoimme kyllä oikeaoppisesti tampata teltalla paikan, mutta emme hoksanneet, että tamppauksen jälkeen olisi hyvä antaa pohjan kovettua ennen teltan kasaamista. Näin välttyisi siltä, että telttaa kasatessa uppoaa hankeen reittä myöten! Ups.

Toinen, vielä paljon tärkeämpi asia muistaa on, että ankkuroi teltan kunnolla maahan maakiilojen avulla. Teltan kasaaminen kannattaa aloittaa ankkuroimalla ensin tuulen puoleinen pää kunnolla. Toistan, kunnolla!

Lyhyet kesäkiilat sinne päin aseteltuna EI ole oikea tapa!

Tämän jälkeen teltta rullataan auki ja teltan kaaret työnnetään tunneleihin paikoilleen. Sitten teltta vedetään napakasti auki. Tämän jälkeen loput kiilat kiinnitetään huolellisesti ja ainakin osa kiiloista kannattaa tampata reilusti lumen alle. Jos ei ole oikeita talvikiiloja, voi talvikiilojen sijaan käyttää esimerkiksi suksia, sauvoja, keppejä tai vaikka mitä tahansa pusseja, joiden sisään on pantu jonkinlaiset painot. Myös tukinarut pitää muistaa kiristää huolellisesti. Näin teltta kestää paikallaan tujakassakin tuulessa. Lisäksi teltan myrskyliepeiden päälle voi kasata lunta antamaan lisää tukevuutta.

Jos teet niin kuin minä, eli kiinnität teltan huolettomasti vähän sinne päin ja sen jälkeen avaat tyhjän teltan oven tuulen suunnan puolelta, voi käydä niin, että huomaat pian juoksevasi teltan perässä kiljuen kauhuissasi ja peläten, että olet menettänyt telttasi ikuisiksi ajoiksi!

Kokemuksestani voin sanoa, että huonosti kiinnitetty teltta todellakin voi lähteä lentoon kuin leija tai oikeammin kuin muovipussi, joka on täyttynyt ilmasta.

Luojan kiitos en ollut avotunturissa vaan oman kesämökkini rannassa! Rannan männyt pelastivat tilanteen tarttuessaan oksillaan pakenevaan telttaan, ja sain kuin sainkin kurittoman telttani lopulta kiinni ja selvisin tästäkin mokasta säikähdyksellä.

vinkkejä talviretkeilyyn

Oman telttakatastrofini jälkeen löysin Partioaitan sivulta tämän erittäin hyvin havainnollistavan videon siitä, miten teltta olisi pitänyt kiinnittää:

Muista siis: tamppaa teltalle paikka ja anna pohjan kovettua ennen teltan kasaamista ja ankkuroi teltta kunnolla maakiilojen avulla.

Vinkki 5: Muista hyvät retkieväät – talvitelttailu kuluttaa energiaa

Olin pitänyt ihan höpönhöpön puheena sitä, että kylmässä yöpyminen kuluttaisi paljon energiaa, mutta jo ensimmäisenä terassiyönäni sain kokea, että tämä väite tosiaan pitää paikkansa. Kun heräsin kesken unien vessahätään, huomasin mahani kurnivan, vaikka ennen nukkumaan käymistä olinkin ahminut saaristolaisleipää ja poromoussea sekä laskiaispullia.

Tämä sopii minulle, sillä rakastan hyvää ruokaa ja minusta retkien tärkein elementti onkin aina ollut hyvä ruoka!

Kannattaa siis panostaa herkulliseen – ja täyttävään – retkiruokaan! Kokkailu ystävien kanssa leirinuotiolla on sitä paitsi tosi hauskaa – ja opettavaista. Aina uudet kokkailukokeilut eivät onnistu (saattaa käydä esimerkiksi niin, että pannukakku palaa täysin pohjaan), mutta useimmiten jo yksinkertainenkin retkipöperö maistuu ulkoilmassa aivan taivaalliselta!

Esimerkiksi yhdellä talvisella päiväretkellä Saimaan saaristoon kokkailimme ystäväni kanssa tätä maukasta nachopannua, jonka reseptin löydät blogiartikkelistani Talvipyöräily Saimaalla – Savonlinnan saaristossa.

retkiruoka
Kupilkan luonnonkuitukomposiitista valmistettu kulho toimii täydellisesti retkilautasena, söi sitten puuroa, keittoa, pastaa tai pihviä.

Erityisesti minä retkillä rakastan aina aamuja ja sitä, kun saa kiireettä nauttia nuotion äärellä täydelliset nokipannukahvit. Ja onnistuupa avotulella myös leipominen. Kokeile vaikka tätä maailman helpointa mustikkapiirakkaa.

Mustikkapiirakkaa varten tarvitset

– valmiin pyöreän piirakkapohjan (makea), esim. kauramurotaikina sopii loistavasti
– mustikoita
– vaniljakastiketta

Hieman sulanut taikina taputellaan pannulle. (Tarvittaessa pannun pohjalle voi laittaa vähän rasvaa.)
Päälle levitetään reilusti mustikoita.
Lopuksi pannu vuorataan foliolla ja pannaan hiillokselle / miedolle tulelle paistumaan.
Paistoaika on noin puoli tuntia. Välillä kannattaa kurkata folion sisälle ja tarvittaessa käännellä piirakkaa.

Mustikkapiirakkaa maistuu parhaalta lämpimänä valniljakastikkeen ja nuotiokahvin kera – tietysti upeissa rerkimaisemissa!

Tämä mustikkapiirakan ohje ja muita herkullisia retkireseptejä löytyy täältä Partioaitan Retkeilijän resepteistä.

Vinkki 6: Ennen makuupussiin kääriytymistä jumppaa itsesi lämpimäksi

Vaikka makuupussi olisi kuinka lämmin, ei makuupussin sisään pidä kömpiä kylmissään. Makuupussi ei nimittäin tuota lämpöä vaan ainoastaan pitää nukkujan tuottaman lämmön sisällään.

Tämäkin on tullut testattua!

Koska rakastan tähtiä, tähtien tuijottelua ja Linnunradan kuvaamista, minulle käy helposti niin, etten malta lähteä tähtitaivaan alta nukkumaan, ennen kuin on aivan pakko – eli olen niin jäässä, etten yksinkertaisesti enää kykene kuvaamaan. Kylmästä palellen olen sitten syyspimeällä kömpinyt telttaan, missä mies on nukkunut jo sikeästi, ja toppatakki päällä saanut hytistä makuupussini sisällä seuraavat tunnit.

Nykyään tiedän paremmin. Jos ennen makuupussiin menoa yhtään paleltaa, on syytä pitää ensin pieni lämmittävä jumppatuokio. Niinpä olen metsän pimeydessä otsalampun valossa hypellyt haarahyppyjä, tehnyt jalkakyykkyjä ja spurttaillut harjua ylös alas, vaikka se keskellä yötä onkin tuntunut ihan pöljältä.

Mutta tässäkään ei kannata liioitella: hikisenä pussiin ei pidä mennä!

vinkkejä talviretkeilyyn

Vinkki 7: Sopivasti vaatteita makuuspussiin!

Ei liikaa eikä liian vähän.
Ei niin, että pussissa on ahdasta, muttei niinkään, että pitää palella.

Makuupussiin ei siis kannata mennä nukkumaan toppatakki päällä ja toppajousut jalassa. Kun olet lämmitellyt itsesi kunnolla ennen makuupussiin sujahtamista, ei ulkovaatteiden riisuminen tunnu yhtään pahalta ennen pussiin kääriytymistä.

vinkkejä talviretkeilyyn
Tuulelta ja sateelta suojaava Fjällrävenin lämmin NUUK PARKA on täydellinen takki talviretkille. Mutta se päällä ei kannata sulloutua makuupussin sisään nukkumaan.

Minun Rab Ascent 1100 wmns -untuvamakuupussini limit-arvo on -25°c.  Limit-arvolla tarkoitetaan lämpötilaa, jossa peruskuntoinen kokenut retkeilijä nukkuu yön yli heräämättä kylmyyteen.

Olen ehtinyt testata makuupussiani nyt teltassa muutaman kerran noin -5°c:ssa ja kerran laavussa -20°:ssa.

Joka kerta pussiin kömpiessäni minulla on ollut samat vaatteet päällä, eli
– merinovillakalsarit ja -paita
– alpakanvillapaita
– puolipitkät villahousut
toppahame – tänä talvena hankittu toppahame on ollut monen retken pelastus!
– merinovillasukat
– paksummat villasukat
– villakauluri
– pipo.

Ainoastaan laavuyönä, kun pakkanen kiristyi -20 asteeseen, minun ei tarvinnut kesken yön riisua vaatteita. Ei ollut lainkaan kylmä vaan juuri sopiva!

Sitä vastoin telttaöinä, kun pakkasta on ollut vain viitisen astetta, olen kesken yön herännyt siihen, että minulla on kauhea kuuma! Ja koska olen kuullut varoituksia siitä, miten vaarallista on hikoilla pussi märäksi, sillä sen jälkeen voi tulla tosi kylmä, olen pussin sisässä kiireen vilkkaa kuorinut itseni alusvaatteisilleni – ja sen jälkeen hartaasti toivonut, ettei loppuyöstä tulisi vessahätä!

vinkkejä talviretkeilyyn
The North Facen toppahame on täydellinen taukovaate, mutta mulle myös ehdoton kylmiin öihin makuupussin sisään.

Vinkki 8: Varaudu yllätyksiin

Mitä sitten jos?

Mitä sitten jos retkellä eksyy, mitä jos kirkas sää muuttuukin myrskyksi tai jos tulee välinerikko tai lyö kirveellä jalkaan? Entäs jos sairastuu tai muuten vaan alkaa ahdistaa? Tai jos kastuu ja paleltuu? Jos tulee ikävä kotiin?

Totta kai aina voi sattua jotain. Siksi on hyvä olla varautunut. Siksi on hyvä harjoitella retkitaitoja lähellä ja turvallisesti.

Mitä nyt ainakin kannattaa tehdä, jos aikoo retkelle?

– Aina kannattaa kertoa jollekulle retkisuunnitelmista.
– Kannattaa ladata puhelimeen 112-sovellus. Kun soittaa hätäpuhelun sovelluksen kautta, sijaintitiedot välittyvät hätäkeskukseen automaattisesti. 
– Ennen retkelle lähtöä on hyvä varmistaa, että puhelimessa varmasti on virtaa ja ladattu varavirtalähde on mukana.
– Kartasta ja kompassista ei ole apua, jos ei osaa suunnistustaitoja. Pitäisikö ne kerrata?
– Vaikka olisi lähdössä vain lyhyelle retkelle, aina voi sattua jotain ja retki voi venyä suunniteltua pitemmäksi. On siis fiksua aina ottaa mukaan tarpeeksi retkieväitä ja juomista. Esimerkiksi pähkinät ja suklaa vievät vähän tilaa, mutta niissä on hyvin energiaa.
– Ensiapuvälineet ja -taidot(!) on syytä ottaa matkaan. Jo pienikin ruhje tai vaikka vain rakko kantapäässä voi tehdä patikoinnista yhtä kidustusta. Laastari pienessä ensiapulaukassa voisi pelastaa tällöin päivän.
– Korjausvälineitä olisi hyvä olla mukana välinerikkoja varten, ainakin pidemmillä retkillä. Ehkäpä minäkin lisään retkilistalleni ainakin rullan eristysteippiä.
– Avaruuspeitto on myös hyvä vakiovaruste retkillä. Hätätilanteissa sitä käytetään loukkaantuneen lämpimänä pitämiseen. Lisäksi se toimii hyvin alustana tavaroiden alla. Minulla avaruuspeitto on käytössä teltan alla!

Vinkki 9: Pidä hyvää huolta varusteistasi

Jos panostaa kunnollisiin retkivarusteisiin, kannattaa niistä myös pitää hyvää huolta, jotta niistä olisi iloa vuosikausiksi eteenpäin.

Esimerkiksi telttayön jälkeen untuvamakuupussi on tuuletettava hyvin, ettei yön aikana pussiin kertynyt kosteus jää pitkäksi aikaa makuupussiin ja heikennä untuvan lämpöisyyttä. Kotiin tultua makuupussi, teltta ja ilmatäytteinen makuualusta kannattaa ripustaa kuivamaan. Kuivatuksen jälkeen makuupussia ja ilmatäytteistä makuualustaa on hyvä säilyttää ilmavasti kuivassa paikassa, esimerkiksi vaateripustimessa. Makuupussia voi säilyttää myös tilavassa säilytyspussissa, mutta sitä ei siis kannata sulloa ahtaaseen paukkauspussiinsa. Näin makuupussin täyte säilyy kuohkeana ja sen eristävyys säilyy.

Vinkki 10: Varaudu siihen, että talviretkeily koukuttaa!

Tämän talven aikana olen ehtinyt viettää ihka ensimmäisen terassiyöni jälkeen myrsky-yön metsässä tuulta kuunnellen, lumoavan kauniin tähtiyön Saimaan saaressa ja kirpeän pakkasyön laavussa. Tiedän, että tämä on vasta alkua talviretkeilijän urallani. Päähäni putkahtelee koko ajan yhä uusia retki-ideoita. Kuvittelen jo itseni milloin Saimaan saarille ja milloin pohjoisen tuntureille rinkka selässä ja ahkio perässä vaeltamaan.

vinkkejä talviretkeilyyn

Raapustan mielessäni haavelistaa:

  • Saarihyppely Saimaalla hiihtäen (norppia tietysti häiritsemättä!).
  • Lumikenkäretki Savonlinnan Laavujen kierrokselle – ja tietysti yöpyminen jollain näistä ihanista laavuista.
  • Hiihtovaellus pohjoisen tuntureille.
  • Revontuliretki Riisitunturiin – niin että samalla retkellä voin kokea myös auringonnousun.

On pakko välillä hihkua ja viestittää innostusta retkiystävälleni.

Hei, mehän päästään nyt talviaikaan Linnansaareen kiertämään Linnavuoren-kierros, kun ei tarvitse pelätä, ettemme ehtisi takaisin kotiin ennen pimeää. Voimme jäädä saareen telttaan yöksi!

Kasvoni alkavat punoittaa kiihtymyksestä, kun oivallan, mitä kaikkea uusia mahdollisuuksia talvitelttailu minulle tarjoaa. Ei enää mitään rajoitteita! Eikä tarvitse odottaa kesään asti telttaseikkailuita. Ja uutta opittavaa ja uusia haasteita riittää varmasti vuosikausiksi eteenpäin!

Olen jo pakkaamassa talvivarusteitani säilöön kesäajaksi, kun kevät ottaa takapakkia ja Pekka Pouta lupaa aurinkoisten kevätpäivien sijaan kiristyvää pakkasta ja lumituiskua. Minä myhäilen tyytyväisenä Pekan ennustuksille: ehkä ennen lumien sulamista ja jään heikkenemistä ehdin sittenkin vielä pienelle hiihtovaellukselle Saimaan saaristoon.

Kokkailemaan nuotiolle uusia retkiruokaherkkuja, ihailemaan tähtikirkasta yötä, heräämään teerten kukerrukseen ja varmasti mokailemaankin – eli oppimaan taas jotain uutta!

vinkkejä talviretkeilyyn

Retkiterveisin Heidi ♡

Haluatko lukea lisää talviretkeilystä?
Kurkkaa siinä tapauksessa Partioaitan oppaat talviretkeilyyn.

PS. Tuleeko sinulle mieleen muita vinkkejä talviretkeilyyn ja talvitelttailuun? Tai ehkä sinulla on jokin kiva talvikohdevinkki? Jaa omat vinkkisi blogijutun kommenteissa! Tai haluatko kertoa oman retkimokasi? Minua ainakin kiinnostaisi kuulla.


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Follow my blog with Bloglovin

Tervetuloa mukaan matkoilleni♡.

Copyright © 2022 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

6 Comments

  • Ulla-Maija
    29.3.2022 at 16:52

    Tosi hyvä ja kattava lista kaikkea.
    Itsellä on makuupussipipo, hieman ohkasempi merinopipo, kuin mitä pidän esim. Yöllä kuvatessa.

    Yleensä en ainakaan öisin jaksa syödä enää ennen nukkumaan menoa (tai siis jaksaisin syödä, mutten jaksa valmistaa sitä ruokaa) vaikka se on suositeltua, että söisi lämpimän aterian ennen nukkumista, niin kehokin pysyisi lämpösenä. Mutta juon joko lämpöisen kaakaon, tai ihan vain lämmintä vettä. Mulla siis termarissa kuuma vesi mukana.

    Terv. Ulmapulma ?

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      29.3.2022 at 21:31

      Kiitos tosi paljon Ulla-Maija! Hei, mäkin tartteisin tollaisen ohkasen makuupussipipon. Jotain ohuita on, mutta ne ei o merinovillaisia. Minä en taas uskalla juoda kauheasti ennen makuupussiin nukkumaan menoa, ku pelkään, et sit joutuu kesken unien lähtee “vessaan” eikä se pakkasella todellakaan o kovin houkuttelevaa – ainakaan, jos on pussissa tullut niin kuuma, että on pitänyt riisua kaikki vaatteet pois?. Mut jännä, miten pakkasella yöllä tuleekin helposti niin nälkä!

      Reply
  • Menninkäinen
    30.3.2022 at 21:52

    Oi miten mehevästi kirjoitettu juttu! Mä olen kaverin kanssa ala-asteikäisenä nukkunut lasittamattomalla parvekkeella, kun saimme ex-tempore-idean hiihtoloman yökyläreissulla. Kaverin vanhemmat ei olleet kotona, joten viritimme patjat, makuupussit, täkit ja tyynyt parvekkeelle ja nukuimme makoisasti heräten aamulla hiljaiseen lumisateeseen ja pikkupakkaseen.
    Mulla nyt on ollut haaveena nukkua kesällä yö laavulla, mutta mä oon saanut päähäni, että sinne kuitenkin tulee keskellä yötä a) karhu b) hullu sarjamuhaaja c) molemmat. Jos keksis sopivan paikan ja seuran, niin olis kyllä ihanaa!

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      31.3.2022 at 13:18

      Voi kiitos Menninkäinen kivasta kommentistasi! Minä taas olen lapsena viettänyt aika monta kesäyötä teltassa takapihalla. Joskus rakennettiin siskon kanssa mökillä kiikun katoksen alle maja, ja minua niin harmitti, kun kukaan ei suostunut minun kanssa siellä yötä viettämään. Yläasteiässä sitten ystäväni kanssa pyöräiltiin joka kesä parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle leirintäalueella, missä oltiin yö tai pari. Se oli aina kesän kohokohtia. Eli selvästi nyt vanhempana nämä lapsuuden harrastukset on uudestaan ruvennu kiinnostamaan?.

      Luultavasti hullut sarjamurhaajat ei viitsi metsissä pyöriä etsimässä laavuilta uhreja. Mutta sitä karhusta en oo ihan varma?. Itse meinasin joskus viettää mökin rannassa yön riipparissa, mutta sitten kuulin, että karhu oli nähty ihan lähellä. Tuli siinä riipparissa maatessa mieleen, että ehkä houkuttelen karhua siinä kuin jokin paisti. Mutta lopulta päädyin pakenemaan sisätiloihin itikoita, jotka eivät antaneet minun nukkua.

      Reply
  • Minusta on ihailtavaa, kun joku uskaltaa kertoa tekemästään ja oppimastaan rehellisesti virheineen. Usein olemme kovin vaativia itsellemme ja heti pitäisi osata lähestulkoon täydellisesti, vaikka eihän noviisina voi vielä osata. Ja tekemällä sitä oppii parhaiten. Talviretkeilysuunnitelmasi kuulostavat mahtavilta, olet rohkea kun lähdit epäilyksistäsi huolimatta toteuttamaan unelmaasi talviretkeilystä.

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      23.4.2022 at 18:07

      Kiitos Marika ihanasta kommentistasi! Näinhän se on, ettei koskaan voisi aloittaa mitään uutta, jos olisi liian vaativa itselleen ja jo heti alussa pitäisi kaikki tietää ja osata. Onneksi talviretkeilykin on laji, jonka voi aloittaa pienesti – ja turvallisesti – vaikka minun tyyliini kotiterassilta :). Tekemällä tosiaan oppii!

      En melkein malta odottaa ensi talvea ja uusia talviseikkailuja ;). Tai no, totta puhuen olen niin onnellinen, että kaikki ihanat kesäseikkailut ovat edessä ja retkelle pääsee paljon kevyemmin varustein.

      Reply

Leave a Reply