Ruka-Kuusamon kauneimmat talviretkeilykohteet

Ruka-Kuusamon kauneimmat talviretkeilykohteet ovat onnistuneet hurmaamaan minut kerta toisensa jälkeen. Mitä useammin olen tänne Koillismaalle palannut, sitä palavammin olen talveen rakastunut. Talvi todellakin on kauneimmillaan juuri täällä! Täällä lumoavan kauniit valkeana hohtavat tykkymetsät ovat kuin suoraan satukirjasta. Pakkasen paukkuessa ja kipristellessä punaisena hehkuvia poskipäivä täällä voi ihastella virtaavia vesiä ja koskia, joiden rannoilla koskikarat sukeltelevat. Tunturit ja vaarat – toinen toistaan vaikuttavammat – kutsuvat talviretkeilijöitä valloitusretkille. Ja niillä retkillä ei voi olla törmäämättä houkutteleviin laavuihin ja kotiin, joiden tulen lämpöön on ihana istahtaa kesken lumisen vaelluksen.

Olenkin ruvennut pitämän Koillismaata vaarallisen ihana talvimatkailukohteena, sillä jokaisen matkani jälkeen olen päätynyt haaveilemaan omasta pienestä kelomökistä tämän ympäröivän kauneuden keskellä ja Instagramini on täyttynyt hattarapuumetsistä ja tähtitaivaan alla lepäävistä tuntureista – kuvista, jotka saavat minut kaipaamaan takaisin ja kadehtimaan niitä, jotka saavat elää ja hengittää tätä kuusamolaista kauneutta päivästä toiseen.

Jotta ymmärtäisit rakkauteni Koillismaahan, ajattelin näyttää sinulle kauneimpia lempipaikkojani Ruka-Kuusamon seudulla.

Ruka-Kuusamon kauneimmat talviretkeilykohteet – TOP 7

1. Juhannuskallio – helppo koko perheen retkikohde Rukatunturin kainalossa

Talviretkeilijän kannattaa Rukalla suunnata ensimmäisenä Juhannuskalliolle, ainakin jos haluaa aloittaa helposti lyhyellä mutta sitäkin kauniimmalla reitillä talviseen tykkyparatiisiin. Juhannuskallio sijaitsee näppärästi aivan Rukatunturin kainalossa, ja auton saa helposti Juhannuskalliontien päässä sijaitsevaan parkkiin. Heti parkkipaikan luota lähtee polku luikertelemaan kohti lumipeitteistä Juhannuskallion jyrkännettä.

Matkaa huipulle kertyy vain noin kolmisensataa metriä, mutta nousu Juhannuskalliolle tuntuu paikoin yllättävänkin jyrkältä, niin että lumikengissäni joudun kieli keskellä suuta taiteilemaan pitääkseni tasapainoni. Hengitys muuttuu puuskutukseksi, kun kiirehdin huipulle ehtiäkseni paraatipaikalle, ennen kuin aurinko valahtaa piiloon horisontissa häämöttävien tuntureiden taa.

Juhannuskallio kuuluu Valtavaara-Pyhävaaran luonnosuojelualueeseen, ja vaikka Rukan rinteet, boutique-hotelli Chalet Ruka Peak ja mahtailevat luksusmökit ovat ihan siinä kivenheiton päässä Juhanuskalliosta, pääsee täällä helposti erämaiseen tunturitunnelmaan.

Vaikka talviaikaankin Juhannuskalliolle johtaa usein selkeä polku, jolla voi pärjätä ihan tavallisissa talvikengissä, suosittelen hyppäämään lumikenkiin, ettei retki menisi uppuroinniksi, sillä varsinkin lumituiskun jälkeen polku saattaa peittyä upottavaan lumeen.

Maisemat Juhannuskallion huipulta ovat todellakin satumaiset! Ehdottomasti uppuroinnin ja puuskutuksen arvoiset.

Vaikka maisemat Juhannuskalliolta ovat kauneimmillaan kirkkaalla säällä: auringonnousun tai -laskun aikaan, on Juhannuskallio vierailun arvoinen lumituiskussakin. Silloin täällä saa kävellä ihan rauhassa, uskomattoman hiljaisen valkeuden keskellä.

Mutta jos suinkin mahdollista, tule tänne pakkaspäivänä auringonlaskun aikaan. Saat silloin palkkioksi upeat värit, jotka pikku hiljaa muuttuvat hehkuvasta oranssista heleään ja itäisessä horisontissa, missä Maan varjo sulautuu vastaruskoon, pinkiksi, purppuraksi ja lumoavaksi sineksi.

Jos maltat viipyä pimeään, pääset ihastelemaan näitä lumen koristamia jättiläisiä kuun ja tähtien valossa.

Kirkkaana kuutamoyönä saatat pärjätä täällä jopa ilman otsalamppua, mutta varuilta se kannattaa aina ottaa mukaan iltaretkille.

2. Konttainen – hurmaavan helppo talvireitti

Toinen lyhyt mutta helppo talviretkikohde Ruka-Kuusamon seudulla on Konttainen. Konttaisen komealle vaaralle johdattaa parin kilometrin mittainen kehäreitti Konttaisen kuhaus. Noin 400 metrin korkeuteen kapuavan polun reipas retkeilijä kävelee puolessa tunnissa, mutta parasta tällekin reitille on saapua kiireettä, reppu selässä nautiskellen niin lumivalkoisista maisemista kuin retkieväistäkin!

Ensimmäinen pysähdys tehdään heti parin metrin päässä Konttaisen parkkipaikalta (jonne Rukan keskustasta on ajomatkaa vain kymmenisen minuuttia), sillä täällä on Kuusamon lintuseuran talviruokintapaikka, jossa vierailevat muun muassa minun suosikkilintuni eli uteliaat ja rohkeat kuukkelit, joita sielulinnuiksi kutsutaan. Nimittäin saamelaisen mytologian mukaan metsästäjän sielu siirtyy kuoleman jälkeen kuukkeliin, ja uskomuksen mukaan, se joka tämän pyhän sielulinnun surmaa, menettää metsästysonnensa ikuisiksi ajoiksi.

Konttaisen reitti on niin suosittu, että jos valmis polku kelpaa, pärjää täällä usein ihan talvikengissä. Huipulle vievä polku on kuitenkin sen verran jyrkkä ja talven aikana usein tamppaantunut niin liukkaaksi, että hyvä idea voi olla lähteä matkaan nastakengissä. Minun valintani on kuitenkin tännekin aina lumikengät, sillä niiden ansiosta voin tehdä omat polkuni ja etsiä sen rauhaisimman sopukan, mihin jäädä ihastelemaan ympärilläni levittäytyviä vitivalkoisia kumpuilevia tunturimaisemia ja nauttimaan kuksallisen höyryävän lämpöistä kaakaota.

Lue lisää Konttaisen talvireitistä aiemmin kirjoittamastani artikkelista Konttainen – Kuusamon helpoin ja hurmaavin talvireitti lumoaa lumikenkäilijän.

3. Myllykoski – Kuusamon kuvauksellisin klassikko

Myllykoski on Kuusamon yksi kuvauksellisimmista klassikkokohteista, joka pakkaspäivänä lumipeitteeseen kietoutuneena on kuin suoraan satukirjan sivuilta. Myllykosken kuohuille on matkaa lähimmältä Basecamp Oulangan parkkipaikalta vain noin puoli kilometriä. Toinen vaihtoehto on kävellä Myllykoskelle Juuman parkkipaikalta, mistä matkaa tulee puolisentoista kilometriä.

Myllykoski on jo itsessään päiväretken arvoinen, mutta jos sinulla on aikaa koko päivä, mikset kiertäisi samalla koko Pikku Karhua? Varaa Pienen Karhun, noin 10 kilometrin mittaiseen matkaan, talviaikaan ainakin 5 – 6 tuntia ja hyvät retkieväät.

Nastakengät toimivat paremmin kuin lumikengät koviksi ja paikoin liukkaiksi tamppaantuneilla poluilla. Pieni karhunkierros kannattaa muuten kiertää talviaikaan vastapäivään, sillä erityisesti Kallioportilta laskeutuvat portaat saattavat olla todella liukkaat.

Myllykoskella voit piipahtaa myös sisällä tässä 1930-luvulla rakennetussa myllyssä tai keittää vaikka nuotiokahvit myllyn pihapiirissä sijaitsevalla grillipaikalla.

4. Riisitunturi tarjoaa talviretkeilijälle taianomaisia elämyksiä

Ehkäpä minulle se rakkain paikka täällä on kuitenkin Riisitunturi, joka itse asiassa sijaitsee Posiolla, Etelä-Lapissa, mutta jonne ajelee Rukan keskustasta vain noin 40 minuutissa. Riisitunturin kansallispuisto on siis oivallinen päiväretkikohde Rukalta käsin.

Ja katso, miten kaunista täällä onkaan!

Riisitunturin suosituin talvireitti lienee 4,3 kilometriä pitkä Riisin rääpäisyn rengasreitti, joka vie kulkijan 465 metrin korkeuteen Ison Riisitunturin huipulle. Alaspäin huipulta lasketeltaessa vastaan tulee Riisitunturin autiotupa ja katettu nuotiopaikka, joka on täydellinen paikka pysähtyä tulistelemaan ja nauttimaan retkieväistä.

Tällä reitillä kannattaa varata runsaasti aikaa maisemista nautiskeluun. Unohda siis kiire ja anna Riisin lumota!

Vinkki!
Joko tulo- tai menomatkalla Riisitunturille kannattaa koukata Käylänkoskella ihastelemassa tämän pienen, mutta sitäkin viehättävämmän kosken kuuraisia kuohuja.

Öinen Riisitunturi – miljoonia tähtiä ja unelma revontulista

Talvinen Riisitunturi on satumaisen kaunis auringonnousun ja -laskun aikaan, mutta jos haluaa kokea jotain vieläkin taianomaisempaa, kannattaa Riisitunturille saapua silloin, kun tähdet ja kuu ovat vaihtaneet paikkaa auringon kanssa.

Kirkkaana kuutamoyönä, kun tunturin hanki hohtaa loistavaa valoa ja kun silmät ovat pikku hiljaa tottuneet yön hämärään, huomaa, että vaellus läpi öisen tunturin onnistuu jopa ilman otsalamppua.

Mutta tunturissa sää voi muuttua ihan yhtäkkiä. Se pitää muistaa! Voi käydä niin, että hetkessä tuuli nostaa taivaalle pilvet, jotka peittävät kuun, ja kun tuuli yltyy, saattaa tuttukin polku yhtäkisti hävitä tuuleen.

Mutta joskus taas voi käydä niin, että ihan odottamatta, juuri kun on saanut nuotioon tulet, tuuli puhaltaa pilvet pois tähtien edestä ja siinä samassa taivas on täynnä reposten tanssia.

Lue lisää talvisesta Riisitunturista aiemmin kirjoittamastani artikkelista Lumikenkäilyä Riisitunturin valkeassa talviparatiisissa.

5. Valtavaara – sielulintuja ja lumivalkoista kauneutta

Ensi alkuun Valtavaara osoittautuu yllättävän oikukkaaksi. Vasta kun kolmannen kerran kipuan Valtavaaralle, saan kokea sen kaikessa komeudessaan. Sitä ennen aina saavuttuani tänne taivas on ollut pilvien peittämä ja harmaa ja huipulla sumu on kätkenyt viittansa sisään kaiken ympärillä levittäytyvän kauneuden.

Tällä kertaa kaikki on kuitenkin toisin ja minä rakastun tähän Valtavaaran todelliseen tykkytaivaaseen, jonka yllä pakkaspäivän valo viipyilee!

Kaamoksen jälkeinen talvipäivän valo on jotain uskomatonta. Tuntuu, että sitä on kaikkialla. Valo kimpoilee hangelta ja lumikuorrutteisista kuusista, enkä voi olla rakastumatta tähän vitivalkoiseen kauneuteen.

Eivätkä maisematkaan reitin varrella ole yhtään hullummat.

Noin tunnin ja vartin lumikenkävaelluksen jälkeen saavumme Valtavaaran kodalle, missä on ihana pysähtyä nautiskelemaan kuumaa kaakaota ja retkieväitä. Voisi täällä laavussa tulistellakin, tehdä vaikka kunnollisen gourmee-aterian. Tällä kertaa me kuitenkin tyydymme valmiisiin eväsleipiin ja suklaakakkuun.

Täällä on muuten niitä sielulintujakin. Jos ei olisi niin onnekas, että saisi kokea Valtavaaran tykkytaivaan kaikessa komeudessaan auringon paisteessa, olisi eväsretki kuukkeleiden seurassa kuitenkin jotain ikimuistettavaa.

Valtavaaran kodalta on enää lyhyt nousu vaaran laella sijaitsevalle palovartijan majalle. Mutta millainen maisemanousu se onkaan! Nämä maisemat saavat minut vielä vuosienkin päästä muistelemaan ja kaipaamaan pakkaspäivää Valtavaaralla.

Tuntuu, että Valtavaaran huipulla tuulee aina. Niin tälläkin kertaa. Kohmettunein sormin otan muutaman räpsyn maisemasta, joka tuntuu jatkuvan valkoisen eri sävyissä aina äärettömyyksiin asti. Sitten, posket viimasta punertuneina, jatkamme rinnettä alas kohti Valtavaaran lampea.

Entisen suloisen pikku laavun tilalle tänne lammen rantaan on ilmestynyt hulppea taukokatos, josta kantautuu lasten nauru ja savun tuoksu.

Pikaisen pysähdyksen jälkeen me jatkamme matkaa. Lammen rannasta reitin alkupisteeseen meiltä kuluu aikaa vielä puolisen tuntia. Yhteensä koko Valtavaaran rengasreitille kertyy mittaa 5, 5 kilometriä ja 2,5 tuntia. Koko matka yhtä hymyä ja autuutta!

6. Pyhävaaran luminen hurmos

Pyhävaaraa voisi kutsua Valtavaaran pikkuveljeksi tai -siskoksi, sillä jotain samaa näissä on, mutta Pyhävaaran reitti tuntuu maastollisesti hieman kevyemmältä kulkea. Talviaikaan Pyyhävaaraa pääsee ihailemaan kiertämällä Pyhän jyssäyksen lumikenkäreitin, jolla on mittaa 6 kilometriä. Itse asiassa Pyhän jyssäys ei vie Pyhävaaran huipulle vaan sen viereisen Pikku Pyhävaaran laelle. Mutta maisemat ovat täälläkin aivan uskomattoman kauniit – ainakin aurinkoisena pakkaspäivänä, kun lumi hohtaa timantteja ja kuuset ovat kääriytyneet lumipukuun.

Pyhän jyssäyksen ympyräreitti lähtee Petäjäkujan pysäköintipaikalta, ihan siitä Rukalta mökkien luota. Polku johdattaa kuitenkin nopeasti kulkijan kauniisiin tunturi- ja vaaramaisemiin, keskelle tykkypuiden lumoa.

Suurin piirtein reitin puolessa välissä, vaaran korkeimmalla kohdalla, sijaitsee Pyhävaaran kota ja nuotiopaikka, ja tämä onkin täydellinen paikka pitää evästelytauko maisemien ihailun ohessa.

Pyhävääran reitti on tehty ympyräreitiksi, ja niin mekin sen ympyränä kuljemme, mutta itse asiassa loppumatka osoittautuu aika tylsäksi metsäreitiksi, joten jos haluat saada maksimaalisen maisemaelämyksen, suosittelen, että käyt kodan jälkeen vain kurkistamassa muutaman pari sataa metriä polkua eteenpäin ja käännyt sitten takaisin ja palaat lähtöpisteeseen samaa reittiä kuin tulitkin.

7. Korouoman kanjoni ja ikiaikaiset jääputoukset

Kuulen Korouoman kanjonista elämäni ensimmäisen kerran vasta tänä talvena. Ja kun saan tietää, että Korouomassa kulkee Suomen ainoa jääputousreitti, haluan ehdottomasti nähdä sen. Kurkistus karttaan paljastaa, että Korouoma sijaitsee Posiolla, noin sadan kilometrin päässä Rukalta. Se sopii siis loistavasti päiväretkikohteeksi Rukan seudulla majoittuvalle.

Korouoma on noin 30 kilometriä pitkä rotkolaakso, joka sai alkunsa jo satoja miljoonia vuosia sitten kallioperän laattojen revetessä. Uskon, että Korouoman rotkolaakso on upea kesän vehreydessä, kun kaikkialla solisee ja vihertää, mutta talvi tekee paikasta vieläkin uniikimman! Silloin nämä kesäaikaan kalliojyrkänteitä pitkin valuvat purot ovat jähmettyneet paikoilleen hämmästyttäviksi jääputouksiksi, jotka ovat kuin taideteoksia – joka vuosi erilaisia!

Talviretkeilijää hemmotellaan täällä 5,5 kilometriä pitkällä Koronjää-reitillä, joka johdattaa kulkijan Korouoman upeimmille jääputouksille: Jaska Jokuselle, Mammutille ja Ruskealle virralle.

Me lähdemme kiertämään Koronjää-reittiä nastakengissä, mikä osoittautuukin erinomaiseksi ideaksi. Polku on nimittäin paikoin tamppaantunut niin kovaksi ja liukkaaksi, että tavallisilla talvikengillä saattaisin joutua muutamissa alamäissä hyppäämään pyllymäkeen, vaikka jyrkimpiin paikkoihin onkin asennettu köysikaiteet.

Koronjää-reitti on ympyräreitti, jonka varsinaiseen aloituspisteeseen on Saukkovaaran parkkipaikalta matkaa puoli kilometriä. Reittisuositus on myötäpäivään, joten niinpä mekin lähdemme kulkemaan reittiä myötäpäivään kohti Hannunkallion näköalapaikkaa.

Alkumatka kulkee läpi kauniin lumen kuorruttaman mäntymetsän. Siten polku jatkaa matkaa vanhaa hevostietä pitkin kohti kynttiläkuusikkoa, missä metsän menninkäiset ovat käyneet koristelemassa kuusten oksat kauniilla riippunaavoilla ja lupoilla.

Eikä enää ole pitkälti, kun saavumme Hannunkallion näköalapaikalle. Täällä eteemme avautuu maisema kohti uskomattoman jylhiä jääputouksia. Suoraan edessä on yksi reitin suurimmista jääputouksista: Jaska Jokunen. Meidän vasemmalle puolella taas jäävät Revontuliputous ja Tuulen tie.

Etukäteen olen kuullut, että putouksista kaikkein kaunein olisi turkoosina hohtava Mammutti. Kaunis se onkin, vaikka minä sittenkin taidan lumoutua kaikkein eniten putouksista suurimman eli Ruskean virran luona.

Kun seison täällä Jylhän kauniin Ruskean virran alla, tuntuu kuin olisin astunut jonnekin pyhään. On aivan hiljaista. Vain tuuli vienosti rapisuttaa puiden oksia. On hämästyttävää, ettei täällä ole ketään muita. Jaska Jokusella ja Mammutilla olen ihmetellyt taitavia jääkiipeilijöitä, jotka ovat rohkeasti kivunneet yhä ylemmäksi pitkin jäistä putousta, mutta täällä ei ole edes kiipeilijöitä. On vain uskomaton rauha ja nämä ikiaikaiset jyrkät kalliot, maisema, joka syntyi miljoonia vuosia sitten ja jota jääkausi muokkasi nykyisenlaiseksi.

Jääputouksilta meidän matkamme jatkuu kohti Kanjonilaavua. Täällä on hyvä istahtaa tulen ääreen nauttimaan retkieväitä ennen viimeistä tiukkaa nousua ja pysähtyä hetkeksi ihmettelemään kaikkea päivän aikana koettua – kauneutta, jollaista vain luontoäiti pystyy meille tarjoamaan.

Ruka-Kuusamon ihanimmat talviretkeilijän kahvilat

Ruka-Kuusamon ihanimmat talviretkeilykohteet eivät suinkaan ole pelkkiä luontokohteita, vaan lisäksi täällä talviretkeilijää hemmotellaan toinen toistaan viehättävimmillä kahviloilla. Käy retkien lomassa rakastumassa ainakin Korpikahvilan, Lammintuvan ja Korpihillan herkkuihin.

Korpikahvilan ja Lammintuvan pihassa pääset kohtaamaan myös suloisia poroja ♡.

Retkiterveisin Heidi

---

Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Follow my blog with Bloglovin

Tervetuloa mukaan matkoilleni♡.

Copyright © 2022 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.