Maailman äärellä matkablogi

Tarinen toinen päivä: Lumoutuminen.

Cabo Busto

Ajamme Villademorosin pikkuriikkisestä kylästä aamuauringon noustua  pitkin pohjoisrannikkoa länteen. Puristan kädessäni pitkältä komealta espanjalaiselta saamaani karttaa. Se on minun aarrekarttani. Karttaan raapustettu lähin rasti on Cabo Buston kohdalla. Eikä suotta. Cabo Buston tyrskyisä rantaviiva saa minut melkein sanattomaksi.

Seison rannalla ja katson tyrskyäviä aaltoja. Aamun sumu sekoittuu aaltoihin ja näköala on vielä utuinen, mutta niin kaunis. Jyrkänteen vierustalla kulkee polku, joka johdattaa meidät Cabo Buston majakalle. Koko ranta on autio. Turistisesonki on päättynyt aikoja siten.

Tiedän, että me olemme onnekkaita: joulukuussa Asturias saattaisi olla ihan toisen näköinen. Mutta vaikka sade piiskaisikin maisemaa, niin kuin se vehreydestäkin päätellen tekee täällä aika usein, uskon, että siltikin ihastuisin tähän maisemaan. Mutta tänään meitä hellii aurinko. On käsittämätöntä, että on jo joulukuu ja Suomessa televisioiden äärellä valmistaudutaan itsenäisyyspäivän vastaanottoon.

Koko parin kilometrin kävelykierroksen aikana vastaamme tulee vain yksi koiranulkoiluttaja ja yksi maastopyöräilijä. Muuten saamme olla ihan kaksin – me kaksi ja tämä maisema.

Puerto de Vega

Cabo Bustolta jatkamme matkaamme Puerto de Vegaan. Kartassa Luarcan kohdallakin olisi rasti ja muutama ravintolasuositus, mutta kaikkeen ei millään ole aikaa. Myöhemmin luen opaskirjasesta, että Luarca, toiselta nimeltään Villa Blanca, olisi pohjoisrannikon kauneimpia kaupunkeja, ja minua tietysti harmittaa. Sama opaskirja ei sano sanaakaan Puerto de Vegasta, joka osoittautuu oikein viehättäväksi kalastajakyläksi, jota hallitsee pieni kalasatama sekä rinteelle rakennetut värikkäät talot. Sataman vieressä on muutama ravintola, joissa tarjoillaan erityisesti tuoretta kalaa ja mereneläviä. Puerto de Vegan kupeesta lähtee polku, joka mutkittelee pitkin jylhää rantaviivaa.

Tälläkin kertaa saamme ihastella maisemia kaikessa rauhassa. Luontopolulla näemme vain yhden iäkkään pariskunnan ja yhden ratsastajan. En melkein voi uskoa todeksi tätä kaikkea kauneutta! Rantaviiva jatkuu silmän kantamattomiin yhtä jylhänä ja koskemattomana. Vain tämä polku muistuttaa siitä, että me emme ole ainoita, jotka ovat vuosien varrella tulleet tänne ihailemaan meren tyrskyjä.

Kartan mukaan polkua pitkin pitäisi päästä Puerto de Vegan majakalle, mutta koska majakkaa ei ala ilmaantua, päätämme kääntyä takaisin, onhan jo lounasaika. Löydämme karttaan kirjoitetut ravintolat (La Marina ja Casa Jorge) helposti. Casa Jorgen aurinkoinen terassi näyttää kutsuvalta. Kun kysyn tarjoilijalta, mikä mahtaa olla menussa mainittu päivän kala, tarjoilija luettelee ainakin kymmenen eri kalalajia, joista tunnistan ehkä kaksi. Päätämme kuitenkin ottaa mustekalaa.

Viavélez

Puerto de Vegasta jatkamme matkaa Viavéleziin. Kylä on kummallisen hiljainen, melkein autio. Kesäaikaan Viavélezin kalasatama on kuitenkin suosittu kesänviettopaikka.

Figuera

Reittimme läntisin pysähdyspaikka on aivan Asturiasin ja Galician rajalla. Täällä Río Eo erottaa Galician ja Asturiasin toisistaan ja tänne Asturiasin vihreä rannikko Costa Verde päättyy.  Täällä rantahiekka on pehmeää ja auringossa välkkyvä meri melkein houkuttelee pulahtamaan Atlantin aaltoihin.

Playa del Silencio

Asturiasin läntisimmältä reunalta lähdemme ajamaan takaisin kohti hotellia. Koska joulukuussa aurinko laskee Espanjassakin jo ennen kuutta, ei yhden päivän aikana ehdi mahdottomasti. Ehdimme kuitenkin vielä ennen hämärää etsiä Playa del Silencion (=Hiljaisuuden rannan), yhden Asturiasin kauneimmista rannoista, jonne menemme ihailemaan auringonlaskua. Kesäaikaan auringonlasku olisi täällä vielä upeampi, sillä silloin aurinko laskee suoraan mereen. Nyt aurinko ehtii tipahtaa vuorten päälle.

On täällä silti kaunista.
Auringon viimeiset säteet punaavat kevyesti taivaan ja aallot pirstoutuvat rantakallioihin.

Olen lumoutunut.

Hämärän laskeuduttua on aika palata hotellille, sinne ihanaan salaiseen paikkaan, jossa takkatuli ja herkullinen illallinen jo odottavat.

*****
Seuravaana päivänä, tarinan kolmentena päivänä, matka jatkuu kohti itää ja kohtaan lisää kauneutta mutta myös valtavan pettymyksen…

Seuraamalla Maailman äärellä -matkablogia Facebookissa, saat uusimmat matkajutut suoraan uutisvirtaasi.