Kun lumi ei riitä – apukinoksia kolaamassa

Kun sunnuntaina saan Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskelalta viestin, jossa hän kysyy, haluanko lähteä Saimaalle kinoksia kolaamaan, minun ei tarvitse kauan miettiä.
Tällaisista tilaisuuksista ei yksinkertaisesti kieltäydytä.
Sillä kun vähälumiset talvet uhkaavat norpan pesintää, on jotain tehtävä.

Niinpä minä lupaan lähteä kolaamaan apukinoksia, vaikka kolaustaitoni taitavatkin olla hieman ruosteessa.

Lago Gray
Jäätikkö sulaa.

Joulun aikaan ihmettelin Chilen Patagoniassa jäätikön valtavaa sulamisvauhtia, mutta valitettavasti ilmastonmuutoksen merkit näkyvät selvästi myös täällä Saimaalla. Olen jo monena talvena surrut, kun hiihtokausi on jäänyt olemattoman lyhyeksi.

Mutta ei ilmastonmuutos pelkästään meitä murtomaahiihtäjiä täällä Saimaalla uhkaa. Suuressa vaarassa ovat myös saimaannorpat. Kun lunta ja pakkasta ei ole tarpeeksi, norppa ei pysty tekemään kunnnollista pesää, ja jos norppa joutuu synnyttämään paljaalle jäälle, kuutin elinmahdollisuudet kutistuvat. Radikaalisti.
Kunnollinen lumipesä kun suojaa kuuttia niin kylmyydeltä kuin pedoiltakin.

Norpparakas toivookin talvelta jäätä, lunta
ja kinoksia kasaavaa tuiskua.

Saimaa

Vaikka kinosten kolaaminen saattaa kuulostaa jonkun korvaan hullun hommalta, on apukinoksista oikeasti hyötyä. Viime vuonna vapaaehtoiset kolasivat yhteensä 211 kinosta, ja näistä noin 75% oli toiminut norpilla joko poikaspesinä tai makuupesinä ja lähes puolet (47%) havaituista kuuteista syntyi näihin apukinoksiin.

Saimaalla
Klo 9 ja pakkasta 24 astetta. Yksi talven kauneimmista aamuista.

Apukinoksia kolaamaan

Tiistaiaamuna ennen kello yhdeksää olen Metsähallituksen pihassa. On yksi talven kauneimmista aamuista.  Ja kylmimmistä.
Kun Jouni on tarkastanut, että tarvittavat kolat ovat kyydissä, me suuntaamme kohti Pihlajavettä.

Saimaa

Ajellessamme kohti Pihlajavedellä sijaitsevaa Laukansaarta kuulen Jounilta viime talvena syntyneestä kuutista, joka oli joutunut ketturepolaisen uhriksi. Jos riittäviä kinoksia norppien pesäpuuhiin ei olisi, tällaisia petojen raatelemia kuutteja todennäköisesti löytyisi jäältä vielä useammin.

Saimaa

Saimaa

Vaikka olenkin päässyt tänä talvena hiihtämään, ei lunta ole niin kuin ennen. Nopea mittaus osoittaa, että jäällä sitä on vajaa kymmenen senttiä.

Saimaa
Jouni mittaa oikeaoppisesti lumikerroksen paksuuden 10 metrin päästä kolauspaikasta.

Eikä rannassakaan juuri sen enempää. 14 senttimetrin rantakinokseen ei norpalla ole mitään mahdollisuutta pesää rakentaa. Lunta saisi olla kinoksessa mielellään lähes metri. Mutta muuten paikka on oiva apukinokselle: Se on sopivasti varjoisalla pohjoisrannalla, joten kinos ei pääse sulamaan liian aikaisin maaliskuun auringon alkaessa lämmittää. Vettäkin on jään alla tuplasti yli tarvittavan,  siis ainakin 150 cm. Ja 30 sentin paksuisen jääpeitteen  pitäisi hyvin kestää kasattavan lumen kuorma.

Ja onneksi jäällä on edes se 10 cm lunta, sen verran sopivasti, että kolausurakka onnistuu helposti. Tulevaisuudessa kun voi olla talvia, jolloin lunta on niin vähän, ettei edes apukinosten kasaaminen ole mahdollista.

Saimaa
Apukinokset kolataan varjoisille pohjoisrannoille.

Sitten ruvetaan kolaamaan.
Miehet epäilevät joutuvansa tekemään kaiken työn minun keskittyessä kuvaamiseen. Mutta kyllä minäkin olen tänne oikeasti hommiin tullut. Enkä vain ihmettelemään.
Kola käteen siis.

Saimaa
Jouni Koskela ja Matti Määttä jatkavat työskentelyä, kun minä nappaan kuvatodisteen urakoinnista.

Ihanteellinen apukinos on mahdollisimman iso ja tiivis.
Vähintään metrin korkuinen. Ja se sijaitsee pohjois- tai koillispuolen kallio- tai kivikkorannalla.

Kun Jouni 50 minuutin urakan jälkeen toteaa apukinoksen olevan tarpeeksi suuri, minä pyyhin otsalta hikeä. Edellisviikolla pieni eläkeläisporukka on kuulemma kolannut neljä apukinosta.
Minä olen uupunut jo yhdestä.

Kun urakka on valmis ja tarpeelliset kuvatodisteet on otettu, minua enää mietityttää, miten norppa tämän kasaamamme kinoksen voi löytää. Jounilla on tietysti siihenkin vastaus:

Näköaistin avulla norppa näkee jään pinnalla olevat lumikinokset ympäristöä tummempana. Tämän avulla se tietää, mihin kannattaa kaivaa reikä jäähän.

Jos apukinoksen kolaaminen oli minulle hikinen urakka, niin aikamoiselta urakalta kuulostaa sekin, että norppa kynsillään kaivaa reiän 30 sentin paksuiseen jäähän.

Saimaa
Siinä se meidän kolaamamme apukinos nyt on. Odottamassa tulevia asukkeja ♥.

Vaikka apukinosten kolaaminen on mukavaa puuhaa ja vaikka kolatessa tietää oikeasti tekevänsä hyvää, pitää muistaa, ettei kinoksia passaa lähteä kolailemaan ihan omin luvin: jokaisessa talkooporukassa on oltava mukana aina vähintään yksi ammattilainen.

saimaannorppa
Norppien bongailu on helpointa Saimaalla järjestettävillä norppasafareilla.

Tämän talven kolausurakat on nyt suoritettu, ja tänään torstaina 9.2. WWF  on julistanut norpalle pesärauhan, jo 25:nnettä kertaa.

Minä ja se pieni eläkeläisporukka emme muuten olleet suinkaan ainuita talkoolaisia. Tänä vuonna kolaamisiin osallistui taas yli sata vapaaehtoista ja apukinoksia saatiin kasattua yli 250.

Toivottavasti kevään pesänlaskennassa saadaan taas hyviä uutisia.
Viime keväänä myös minä pääsin mukaan pesänlaskentaan. Voit lukea kokemuksistani täältä.
Jos taas haluaisit päästä näkemää norpan, suosittelen osallistumaan norppasafarille. Minun norppasafarikokemuksista voit lukea täältä.

Norppaterveisin Heidi ♥


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2017 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

 

20 Comments

Add yours →

  1. Juuri viikonloppuna katsoin Yle Areenasta dokumentin norpista ja siinä oli mm. tästä pesän kolaus urakasta kerrottu. Heti tuli mieleen että pitäisikö ilmoittautua kolaamaan, ensi vuonna sitten. Norppa safarikin kiinnostaisi, pitää varmaan perehtyä tarkemmin ja käydä ensi kesänä 😊 Toivottavasti norppa kanta siitä vielä jatkaisi kasvuaan, ihanaa että ihmiset ponnistelevat näin eläinten hyväksi!

    Liked by 1 henkilö

    • Jos norppien apukinosten kolaaminen kiinnostaa, niin otat vaan Metsähallituksen Jouniin yhteyttä, niin pääset vapaaehtoisten listalle ja saat sitten s.postia kolauksista jne. Ja voin kyllä suositella norppasafaria. Itse olen ihan omilla retkillänikin (joka kävelylenkillä!) nähnyt norppia, mutta oli safari silti elämys. Toivotaan tosiaan, että keväällä saataisiin taas hyviä uutisia kuuttitilanteesta <3.

      Tykkää

  2. Katsoin että Heidiltä on tullut uusi postaus. Mutta että nyt en lue, pitäisi kirjoittaa itse.

    …Sitten avaan meilin ja luen ensimmäiset rivit. Norpille apukinoksia. Iho kananlihalla. Pakko lukea.

    Kiitos että menit. Ja kiitos että kirjoitit. Auttaminen ja tiedottaminen on tärkeää, jotta ihmiset ymmärtävät että meidän on pakko auttaa noita kaikkein heikoimpia, joilla ei ole sanoja käytössään joilla pyytää apua. Norppakummi kiittää ❤

    Liked by 1 henkilö

  3. Onhan tuollainen tilaisuus käytettävä. Niin kaunista kyllä.
    Norpat ❤

    Liked by 1 henkilö

  4. Enpä tuollaisesta ollut kuullutkaan! Ihanaa, että on ihmisiä, jotka lähtevät tällaiseen mukaan.

    Liked by 1 henkilö

  5. Kunto kasvaa ja Norppa kiittää… mikäs sen mukavampaa!

    Liked by 1 henkilö

  6. Arvaa kuinka monta kertaa olen meinannut lähteä mukaan… Yhdyn Leon sanoihin 🙂

    Liked by 1 henkilö

  7. Ihanaa, että pääsit mukaan. Olen seuraillut WWF Suomen pesänkolaustviittejä ahkerasti, tosi hienoa, että vapaaehtoisia riittää. Lapsena kävin tosi usein Saimaalla mökkeilemässä, mutten koskaan onnistunut näkemään norppaa livenä. Paitsi omassa mielikuvituksessani! 🙂 Nämä on näitä tosielämän sankaritarinoita, well done Heidi!

    Liked by 1 henkilö

  8. Heh, en ole taaskaan yhtään yllättynyt, että meillä on samat mielenkiinnon kohteet 🙂 Apukinosten teko on suurinpiirtein ainoa asia, mitä seuraan uutisista. Ihanaa, kun ihmiset tekevät hyvää!Saimaannorpparetki on ollut suunnitelmissani jo monta vuotta.Itse liityin WWF:n eläinkummiksi Intian matkamme myötä ja kuulun myös WWF:n öljyntorjuntajoukkoihin. Kiitos tästä jutusta!

    Liked by 1 henkilö

Jättämällä kommentin piristät päivääni.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: