Roadtrip Länsi-Norjassa tarjoaa hulppeita maisemia ja ruuhkattomia patikkapolkuja

Roadtrip Länsi-Norjassa on täynnä toinen toistaan komeampia maisemaelämyksiä. Yhden päivän aikana täällä voi helposti matkata lumen ja jään keskeltä ja lumihuippuisilta vuorilta seesteisenä lepäävän turkoosin ja sinisen eri sävyissä hohtavan vuonon rantaan siemailemaan viiniä ja ihailemaan auringonlaskua.

ROADTRIP LÄNSI-NORJASSA. Kun roadtripillä hyppää välillä maastokenkiin, pääsee myös helposti ihailemaan ryöppyäviä vesiputouksia tai ihmettelemään surullisen nopealla tahdilla vetäytyviä jäätiköitä. Vastapainoksi jäätiköiden aiheuttamalle melankolialle matkaajaa ilahduttavat lukemattomat vuorten yli ja uskomattomien maisemien läpi luikertelevat mutkatiet ja uteliaana tuijottavat söpöäkin söpömmät lampaat. Ja mikä ihaninta, näin kesäkuun alkupuolella meille rauhaisia luontoelämyksiä kaipaaville on tarjolla myös hiljaisuutta huokuvia patikkapolkuja ja maisemia, joista saamme nauttia ihan vain keskenämme.

On jo meidän viides kertamme Norjassa enkä edelleenkään lakkaa ihmettelemästä, miten kaunis ja monipuolinen tämä maa on. Tällä kertaa me aloitamme roadtrip-seikkailumme Bergenistä.

Roadtrip Länsi-Norjassa
Ensimmäinen päivä: Bergen – Sogndal (230 km)

Jo aamulento Helsingistä Bergeniin on todellinen maisemaelämys – ainakin lennon viimeinen osuus, jolloin koneemme alkaa laskeutua ja pääsemme ihailemaan allamme levittäytyvää komeutta: lumivaippaan kietoutuneita vuoria ja vuorten välissä mutkittelevia jyrkkäreunaisia vuonoja.

En voi olla hihkumatta ihastuksissani tätä maisemaa katsellessani!

Lennon laskeuduttua suuntaamme ensimmäisenä autovuokraamoon, mistä noudamme varaamamme pikku Toyota Yariksen ja lähdemme ajamaan kohti Sogndalia ja ensimmäistä majapaikkaamme.

Matkan varrella pysähdymme Flåmissa lounaalla, mutta turistinen Flåm ei houkuta pidempään pysähdykseen, joten jatkamme pikaisesti Aurlandiin, josta lähtee Snøvegeniksi eli Lumitieksi kutsuttu vuonojen välissä ja vuorten yli mutkitteleva maisematie (Gamle Aurlandsvegen), joka vie muun muassa tunnetun Stegasteinin näköalatasanteen kautta Lærdaliin.

Stegasteinin näköalatasanteelle asti maisematie on auki ympäri vuoden, vaikka muuten tämä mutkainen Lumitie onkin talvisin suljettu. Näköalatasanteelta on upeat näkymät Aurlandinvuonolle ja ympäröiville vuorille, mutta totta puhuakseni minua näköalapaikalle tullut väkijoukko alkaa ahdistaa ja lyhyen kuvauspysähdyksen jälkeen jätämmekin tyytyväisinä turistiruuhkat taaksemme ja jatkamme matkaa erämaisempiin maisemiin.

Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin täällä halunnut tehdä päiväpatikan Prestille. Outdooractiven mukaan tähän keskivaikeaan patikkaan olisi pitänyt varata aikaa 4,5 tuntia. Ehkäpä seuraavalla kerralla…

Pian Stegasteinin jälkeen maisemat todella muuttavat lumisiksi – eikä ruuhkista enää ole tietoakaan.

Ensimmäisen matkapäivämme päätämme Sogndaliin, mistä olemme varanneet etukäteen modernin mökin, Sogndal Fjordpanoraman. Mökin terassilta on hulppeat maisemat niin vuonolle kuin läheisille vuorillekin. Täällä on hyvä hetkeksi pysähtyä.

Roadtrip Länsi-Norjassa
Toinen päivä: Nigardsbreen jäätikkö

Olen ennen Norjan-matkaamme kysellyt reissuvinkkejä Facebookin ryhmästä Matkalla: Koko Norja – Hele Norge ja saanut yhdeksi vinkiksi Nigarsbreen jäätikön. Matkaa jäätikölle on Googlen mukaan mökiltämme 69 kilometriä ja ajoaikaa noin tunti. Helteisenä päivänä jäätikköpatikka kuulostaa paljon miellyttävämmältä vaihtoehdolta kuin vuorten valloittaminen, joten retkipäätös on tällä kertaa helppo.

Patikkaretki Nigardsbreen jäätikölle

Nigardsbreen on yksi helpoimmin saavutettavista jäätiköistä Norjassa, ja täällä voi osallistua opastetuille jäätikkövaelluksille, mutta vaikkei varsinaiselle jäätikkövaellukselle osallistuisikaan, on Nigardsbreen ehdottomasti vierailun arvoinen kohde.

Nigardbreenin jäätikköjärvelle johtaa kolmen kilometrin mittainen maksullinen tie (tiemaksu kesäkuussa 2023 on 90 kr ja se maksetaan pankkikortilla) ja jäätikköjärvellä liikennöi kesä-syyskuussa maksullinen vene, jonka kyydissä pääsee lähemmäksi jäätikön reunaa. Me kuitenkin päätämme patikoida jäätikön näköalapaikalle jäätikköjärveä myötäilevää polkua pitkin. Kävellen matkaa kertyy edes-takaisin yhteensä 5,5 km ja aikaa taukoineen kuluu 2 tuntia 45 minuutttia.

Polku jäätikön reunalle on niin kaunis, eikä erityisen vaativa – vaikkakin muutamia purojen ylityksiä joudummekin tekemään – joten ratkaisu tuntuu oikealta.

Omatoimisella patikkaretkellä täällä on mahdollista kävellä aina jäätikön reunalla sijaitsevalle näköalapaikalle saakka, mutta jäätikölle matkaa voi jatkaa ainoastaan opastetulla retkellä asianmukaisten varusteiden kera.

Täälläkin jäätikön vetäytymisen tahti on ollut surullisen kiivas, sillä kuulemamme mukaan vain 30 vuotta sitten jäätikkö oli ulottunut aina jäätikköjärven rantaan asti, kun taas nyt rannasta kävelymatkaa jäätikön reunaan kertyy noin kilometrin verran.

Kolmannen päivän aamu ja aamuöinen patikka Moldenille: 9 km ja 4,5 tuntia

Vuorokausi on vasta ehtinyt vaihtua, kun herätyskellomme herättää meidät uuteen päivään. Koska edelleen luvassa on hellettä, olemme päättäneet lähteä vuorenvalloitusretkelle hyvissä ajoin. Niinpä kello 01.00 hyppäämme Toyotaamme ja kello 01.30 maastokenkiimme ja alamme kavuta kohti Moldenin huippua.

Olen löytänyt majoitustamme lähellä (23 kilometrin päässä) sijaitsevan Moldenin patikan puhelimeen lataamastani UT-sovelluksesta, joka on jo aiemmilla Norjan-matkoillani osoittautunut korvaamattomaksi avuksi päiväpatikoita suunniteltaessa. UT:ista on myös verkkoversio. UT:in mukaan patikka Moldenille on Lusterin alueen suosituin ja huipulta on seudun upeimmat maisemat.

Reitti Moldenille on luokiteltu keskivaativaksi. Tällä kertaa se tarkoittaa paljon nousua (634 nousumetriä), mutta polku on kuitenkin käveltävä ja teknisesti varsin helppokulkuinen.

Huipulla 1116 metrin korkeudessa me olemme 4,5 kilometrin ja parin tunnin ylämäkipatikan kuluttua. Ja kieltämättä, maisemat täältä ylhäältä ovat ehdottomasti pienen hikoilun arvoiset – ja näitä maisemia me saamme ihailla uskomattomassa hiljaisuudessa.

Koko retken aikana emme näe ketään muita!

Roadtrip Länsi-Norjassa
Kolmas päivä: Sogndal – Tindevegen – Sørheim (113 km)

Patikkaretken ja pienten voimaannuttavien päiväunien jälkeen on aika jatkaa roadtripiä ja matkaa seuraavalle majoituksellemme.

Tindevegenin kautta kohti unelmien majoitusta

Suorin reitti Sogndalista Sørheimiin, missä meidän seuraava majoituksemme sijaitsee, olisi vain 40 kilometriä Sognevuonoon kuuluvan Lustrafjorden-sivuvuonon rantaa seuraillen, mutta olen saanut vinkin, että kannattaisi ajaa Øvre Årdaliin ja sieltä Tindevegeniä pitkin tielle 55.

Niinpä suuntaamme Øvre Årdaliin, josta löydämme kivan kahvilan taukopaikaksi.

Øvre Årdalista jatkamme tälle Tindevegenin maisematielle, josta on ainakin näin kesäkuussa vielä ihanan lumiset maisemat Jotunheimenin vuorten huipuille.

Perillä Sørheimissä odottaa roadtripin ihanin majoitus

Perillä Sørheimissä meitä on vastassa Thomas, nuori lammastilallinen ja omena- ja vadelmatarhuri, joka vie meidät maastoautollaan monttuista kärrytietä pitkin seuraavan majoituksemme – ihastuttavan modernin maisemamökin – pihaan.

Mökin pihalla meitä ovat vastassa Thomasin valoittavat lampaat.

Sørheim Fjordpanorama on niin ihana, että täällä kaikki kiire loppuu. Maastokengät vaihtuvat kesämekkoon ja repussa ruttaantuneet eväsleivät raikkaan Sauvignon Blancin siemailuun aurinkoisella terassilla.

Emme me kuitenkaan koko seuraavaa päivää malta laiskotella. Niinpä päätämme lähteä kokeilemaan, jaksaisimmeko kavuta Thomasin meille vinkkaamaan Bergheimsnosin huipulle, jonne johtaa polku vain parinkymmenen metrin päästä meidän mökkiämme.

Löydämme Bergheimsnosin reittikuvauksen myös UT:sta. Sen mukaan reitti on krevende fottur eli vaativa vaellus, joka on merkitty karttaan punaisella.

Meidän helpotus ja onni on, että alkumatka lyhenee pari kilometriä, sillä virallinen reitti alkaa sieltä, minne me olemme edellispäivänä jättäneet automme ja mistä Thomas on meidät tuonut mökille maastoautollaan. Niinpä reitin helpoin ja tylsin osuus jää kokematta ja pääsemme suoraan pujahtamaan polulle, joka vie läpi ihanan vehreyden – ja lammaskatraan.

Alkumatka on varsin leppoista ja helppokulkuista ylämäkeä, mutta reitin vaativuus selviää viimeisellä kilometrillä, joka on pelkästään tiukkaa nousua – jopa niin, että jyrkimmissä kohdissa mäkeä noustaan ylös köysien avulla.

Maisemat huipulla ovat niin satumaiset, että reitin rasitukset kuitenkin unohtuvat nopeasti! Tälläkään reitillä emme muuten tapaa ketään muita!

Roadtrip Länsi-Norjassa
Viides päivä: Sørheim – Spiterstulen – Vågå (198 km)

Seuraavana aamuna hyvästelemme hieman haikein mielin ihanan Sørheim Fjordpanorama -mökkimme ja jatkamme matkaamme kohti seuraavaa, Vågåssa sijaitsevaa majoitustamme.

Tämänkin päivän reitille matkallemme osuu kaunis maisematie, Sognefjellet Scenic Route, joka on 108 kilometriä pitkä ja johtaa Gaupnesta Lomiin.

Alun perin aikeenamme oli tehdä Sognefjelletin maisematien varrella jokin pieni patikka, mutta koska näyttää siltä, että ainakin useimmat polut ovat vielä lumen peitossa, päätämme tehdä maisemareitiltä vielä koukkauksen Spiterstuleniin, jota mm. Thomasin veli Hjalmar on meille suositellut.

Spiterstulen sijaitsee Jotunheimenin kansallispuistossa, 1111 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevassa vehreässä Visdalenin laaksossa. Tämä on muun muassa yksi vaihtoehtoinen lähtöpiste Norjan korkeimman vuoren – Galdhøpiggenin – valloitukseen.

Meillä ei ole tällä kertaa aikeena lähteä valloittamaan vuoria vaan päätämme summan mutikassa valita yhden Spiterstulenin majatalon vierestä lähtevistä poluista ja lähteä selvittämään, millaisia maisemia vastaan tulisi.

Teemme täällä Visdalenin laakson kauniissa vuori- ja jokimaisemissa noin 10 kilometrin mittaisen edes-takaisen patikkaretken. Reitillä vastaan tulee Nordkappiin matkalla oleva hollantilainen nuoripari koiransa kanssa. He ovat vaeltaneet tänne Hollannista asti, parin kuukauden ja reilun 1000 kävelykilometrin verran! Ovat kuulemma häämatkallaan. En voi kuin ihastella heidän rohkeuttaan ja sitkeyttään.

Retken ja lounastauon jälkeen jatkamme Spiterstulenista Lomin kautta Vågåån, seuraavaan majoitukseemme, boutique-hotelli SOV Lodgeen.

Roadtrip Länsi-Norjassa
Kuudes päivä: Vågå – Gamle Strynefjellsvegen – Dalsnibba – Olden (263 km)

Olimme varanneet Vågåstä majoituksen sillä ajatuksella, että voisimme halutessamme ja sään salliessa jatkaa seuraavana aamuna kohti Gjendesheimiä ja Besseggenin kuuluisaa patikkaa. Lopulta – hieman haikein mielin – päätämme kuitenkin luopua Besseggenin valloituksesta ja jatkaa seuraavana aamuna matkaamme kohti Oldenia, missä seuraava majoituksemme sijaitsee.

Tälläkin kertaa olemme suunnitelleet reittimme niin, että pääsemme ajamaan pitkin yhtä Norjan kauneimmista maisemateistä. Gamle Strynefjellsvegen on 27 kilometrin mittainen kapea soratie Grotlista Videsæteriin läpi uskomattoman kauniiden maisemien: lumihuippuisten vuorten, turkoosien järvien ja villinä pauhaavien vesiputousten ja jokien.

Reittiä suunnitellessa kannattaa huomioida, että Gamle Strynefjellsvegen on talvisin kiinni ja se aukeaa aina vasta kesäkuussa. Tällä kertaa meillä on erityisesti onnea, sillä tie avataan juuri meidän matkapäivänämme eli kesäkuun 15. päivä klo 12.00. Me joudumme odottamaan tien avaamista läheisessä tienvarsiravintolassa vain kahvikupillisen verran.

Gamle Strynefjellsvegeniltä teemme vielä ylimääräisen ketunlenkin Dalsnibballe, 1500 metrin korkeuteen. Sinne johtaa maksullinen tie, Nibbevegen. Myös Nibbevegen on talvisin suljettu.

Maisemat ylhäältä Dalsnibbalta ovat majesteettiset niin Geirangerin vuonolle kuin lumisiin vuoristomaisemiinkin – ehdottomasti pienen ylimääräisen ajolenkin arvoiset.

Dalsnibbalta matkamme jatkuu Oldevatnetille, aivan toisenlaisiin maisemiin.

Päiväpatikka Briksdalsbreen jäätikölle

Majoituttuamme Oldenissa sijaitsevaan Nesset Fjordcampingiin päätämme lähteä vielä maastokenkäilemään.

Lähellä majapaikkaamme sijaitsee useampiakin patikkamahdollisuuksia. Me valitsemme kohteeksemme Mountain Lodgelta Briksdalin jäätikölle johtavan, noin 3 kilometrin mittaisen polun, joka on alueen jäätikköreiteistä suosituin.

Enkä ihmettele, miksi reitti on niin suosittu: polku on erittäin helppokulkuinen ja vie läpi kauniiden vuori- ja jokimaisemien jäätikköjärvelle saakka.

Roadtrip Länsi-Norjassa
Seitsemäs päivä: Lovatnet ja Loenin skyliftillä korkeuksiin

Seitsemännen roadtrip-päivämme aloitamme ajamalla Lovatnetin maisemiin. Tuntuu, kuin koko muu maailma vielä nukkuisi. Niin hiljaista täällä on. Saamme ajella kaikessa rauhassa kapeaa, järveä myötäilevää tietä pitkin aina sen päästä päähän asti.

Loenin skylift vie hetkessä hulppeisiin vuorimaisemiin

Päivän kohokohta kuitenkin on, kun nousemme Loenin skyliftillä ylös viidessä minuutissa Hovenin huipulle 1011 metrin korkeuteen – aivan satumaisiin vuorimaisemiin. Meno-paluu-hissilippu ylös Hovenille maksaa noin 50€. Vaihtoehtona olisi kävellä ylös rinteen toiselta laidalta, jolloin jo hissin ylätasanteelle tulisi aikamoisen pitkä kävelymatka. Rohkeimmat toki tulevat ylös Loenin jännittävää Via Ferrataa pitkin – ja lentelevät pelottomasti alas liitovarjolla. Mutta mukavuudenhaluinen lomailija maksaa siitä, että pääsee nopeasti ja leppoisasti hissillä ylös näihin satumaisiin maisemiin.

Kun energiaa ei kulu Hovenille kapuamiseen, jaksaa täällä ylhäällä tehdä useammankin huiputuksen. Me päätämme patikoida sekä Staurinibban (1397m) että Skredfjelletin (1155m) huipuille.

Reiteistä ehdottomasti kauniimpi ja jännittävämpi – sillä matkalla on vielä hyvinkin lumisia osuuksia – on reitti Staurinibballe.

Patikointia meille kertyy retkemme aikana yhteensä 8 kilometriä ja aikaa vierähtää reilu kolme tuntia.

Illalla teemme vielä pienen patikan, jonka olen löytänyt UT-sovelluksesta. Raksetra i Loen on helppokulkuinen (sovelluksella sinisellä merkitty) reitti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi leppoisa iltakävely, sillä koko menomatka, noin 40 minuuttia, on pelkkää ylämäkeä. Maisemat ovat kuitenkin täältäkin henkeäsalpaavan kauniit.

Ja onhan täällä näitä suloisia lampaitakin meitä vastassa.

Roadtrip Länsi-Norjassa
Kahdeksas päivä: Olden – Bjørkedal (117km)

Kahdeksantena päivänä me jatkamme matkaamme kohti Fordea ja Bjørkedalia – meidän viimeistä maisemamajoitustamme.

Matkan varrella on taas pysähdeltävä näiden satumaisten maisemien äärellä.

Pidämme kahvitauon muun muassa komean, terävähuippuisen Eggenippan juurella. Eggenippa voisi olla myös kiinnostava päiväpatikkakohde. Edestakainen reitti huipulle on noin 11 kilometriä ja arvioitu patikointiaika 6 tuntia. Nousumetrejä kertyy 951 metriä, joten kyseessä on varsin vaativa vaellus.

Meiltä Eggenippa jää valloittamatta. Sen sijaan ajamme ohi Forden (joka osoittautuu varsin rumaksi kaupungiksi) kohti merenrantaa aina Askvoliin saakka lounaalle.

Varsinainen päivän kohteemme on kuitenkin Bjørkedalissa sijaitseva Birdbox.

Ennen tätä Norjan-matkaani en ole koskaan kuullutkaan näistä “linnunpöntöistä” eli birdboxeista, joita Norjassa on useampiakin – kaikki varmasti hulppeissa maisemissa. Tämä meidän lintukotomme ainakin sijaitsee todellisessa paratiisimaisemassa.

Totta puhuakseni birdboxing on vain törkyhintaista luksuscampingia. Birdboxissa on iso mukava sänky, josta voi katsella maisemia. Juuri muuta linnunpönttöön ei mahdukaan. Esimerkiksi jääkaappia eväille ei ole saatavilla. Vesivessa meillä on erillisessä ulkorakennuksessa, jossa tuoksuu lehmä. Suihkua ei ole, tosin sellaiseen on mahdollista pyynnöstä päästä muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan maalaistaloon.

Mutta mukavuuksiksi minulle täällä oikeasti riittääkin tämä maisema, lasissa helmeilevä viini ja lampaiden kellojen kalke, joka kantautuu läheiseltä niityltä pikku mökkiimme saakka.
En minä muuta kaipaakaan.

Roadtrip Länsi-Norjassa
Yhdeksäs päivä: Bjørkedal – Gaularfjelletin maisematie – Bergen (280 km)

Yhdeksäntenä päivänä on aika suunnata kohti Bergenin lentokenttää. Tälläkin kertaa olemme suunnitelleet reittimme niin, että pääsemme ajamaan vielä yhtä Norjan kauneimmista maisemateistä: Gaularfjelletin maisematietä.

Gaularfjelletin maisematie seurailee ensin vuonon rantoja ja jatkaa sitten yhä jyrkemmin mutkitellen kohti vuorenhuippua. Matkalla kannattaa pysähdellä ihastelemaan villinä pauhaavia koskia ja vesiputouksia, joista tunnetuin lienee Likholefossen. Siellä mekin pysähdymme.

Tunnetumpien pysähdyspaikkojen lisäksi matkan varrelle osuu kauniita suvantopaikkoja, joissa pääsee ihmettelemään, miten kauniisti vuoret peilautuvat tyynen veden pinnasta.

Viimeinen pysähdyksemme ennen Bergeniä on Vikissä sijaitseva Hopperstadin sauvakirkko. Norjassa sauvakirkkoja rakennettiin kristinuskon leviämisen aikaan yli tuhanteen kylään, mutta kirkoista vain 28 on säilynyt. Yksi näistä, itse asiassa kirkoista vanhin (yhdessä Urnesin kirkon kanssa) on juuri Hopperstadin kirkko, joka rakennettiin vuonna 1130.

Hopperstadin kirkko on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde. Tässä maisemassa se on kuin suoraan satukirjan sivulta!

Roadtripin kymmenes päivä: on aika palata kotiin

Kymmenentenä matkapäivänä on aika sanoa hyvästit Norjalle. Roadtrip Länsi-Norjassa on tarjonnut paljon enemmän kuin olen uskaltanut etukäteen edes toivoa. Tuntuu, että olemme ehtineet yhdeksässä päivässä nähdä niin yltäkylläisen paljon kauneutta, että on jo hyvä aika palata kotiin sulattelemaan tätä kaikkea kokemaamme. Norja-rakkauteni on kuitenkin tämänkin reissun aikana kasvanut niin paljon, että heti kotiin palattua on taas otettava Norjan kartta esille ja ruvettava suunnittelemaan seuraavaa Norjan roadtripiä.

Roadtrip-terveisin Heidi ♡

Roadtrip-reittimme ja -kohteemme kartalla

Jos kaipaat lisää ideoita roadtripeille, joiden varrella hypätään myös maastokenkiin, kannattaa kurkata blogini roadtrip-arkistot. Tai jos haluat lukea yhdestä Norjan Lofoottien salaisesta helmestä, niin kurkkaapa tänne.

---

Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Follow my blog with Bloglovin

Tervetuloa mukaan matkoilleni♡.