Saarihyppely Kanarialla: Teneriffa & La Gomera

Yhdistetty saarihyppely ja roadtrip-matka Kanarialla näyttää suomalaisille niin tutuista saariklassikoista aivan uuden puolen. Ainakin intohimoisen luontomatkaajan ja patikoinnin ystävän saarikaksikko Tenerifa & La Gomera hurmaa täysin!

SAARIHYPPELY KANARIALLA. Saarihyppely Kanarialla mahdollistaa hämmästyttävän monipuolisen luontoloman luksusluokan maisemissa! Kukapa ei rakastuisi Kanariansaarten hiljaisiin vuoristopolkuihin, vehreisiin rotkolaaksoihin, mustarastaiden asuttamiin laakeripuumetsiin, lumikuorrutteisiin kuumaisemiin, kauniisiin merimaisimiin ja autenttisiin pikkukyliin.

Minne matkustaa talvella patikointilomalle?

Luontomatkaajana minä etsin aina uusia matkakohteita, joissa pääsisi nyörittämään maastokengät ja patikoimaan kauniissa maisemissa. Talviaikaan sopivat patikointikohteet tuntuvat kuitenkin olevan kiven alla. Madeirallekaan kun ei aina viitsisi matkustaa, vaikka siellä olenkin päässyt patikoimaan ehkä sen elämäni upeimman patikan, henkeäsalpaavan kauniin vuorireitin Pico de Arierolta Pico Ruivolle.

Tutkittuani pitemmän tovin mahdollisia patikointikohteita, jonne juuri joulukuussa voisi suunnata, saarihyppely Kanarialla alkaa vaikuttaa yhä potentiaalisemmalta vaihtoehdolta. Onhan Kanaria siedettävän lentomatkan päässä Suomesta, ja joulukuussa sääkin olisi Kanarialla todennäköisesti kelvollinen patikointiin. Ja mikä tärkeintä, Kanariansaarilla on useita merkittyjä patikointipolkuja odottamassa valloittamista.

Niinpä pienen harkinnan jälkeen päädyn varaamaan Finnairin lennot Teneriffalle ja Teneriffalta lauttaliput La Gomeran saarelle.

Saarihyppelijän La Gomera on vehreä paratiisi

Ensimmäisen Kanaria-yön vietämme Teneriffalla, Los Cristianosin kylässä. Vaikka Los Cristianosista ei olekaan kasvanut samanlaista massaturistmin runtelemaa turistikeskittymää kuin naapuristaan Playa de las Américasista, ei tässä kylässä juurikaan ole enää jäljellä vanhan kalastajakylän autenttista charmia. Niinpä olen tyytyväinen, kun heti yhden Los Cristianos -yön jälkeen saamme hypätä lauttaan, joka vie meidät vehreälle La Gomeran saarelle, saaren pääkaupunkiin San Sebastianiin, jonne Kristoffer Kolumbuskin saapui vuonna 1492 matkallaan kohti uutta mannerta.

Heti lautasta hypättyäni minulle tulee hyvä fiilis. Tiedän, että voisin ihastua tähän pieneen saareen, jossa on vähemmän asukkaita kuin kotikaupungissani Savonlinnassa, pääkaupungissa vain noin 9000. Pienuudestaan huolimatta San Sebastian sykkii elämää – paikallista elämää: pappoja rantakadulla torikokouksessa, naisia kuljeskelemassa kaduilla ja lapsia pelaamassa palloa. Ympärilläni kuulen puhuttavan vain espanjaa – en englantia, saati suomea.

Eniten kuitenkin ihastun meidän siirtomaatyyliseen Parador-hotelliin, joka huokuu vanhanajan eleganssia. Meidän huoneestamme on suora käynti valtavaan puutarhaan, missä on ihana istuskella viinilasin äärellä aaltojen pauhua kuunnellen. Ja uima-allasalueelta on lumoavat maisemat Teneriffan Teidelle. Kaikki on niin ihanaa, että melkein harmittaa seuraavana aamuna jättää päiväksi tämä paratiisi, hypätä pikku Fiatin kyytiin ja lähteä tutkimusmatkalle saaren mutkaisille teille.

Mutkateitä, maastokenkäilyä ja suloisia pikkukyliä La Gomeralla

Seuraavat päivät hurmaannumme La Gomeran hiljaisuudesta ja vehreydestä. Ajelemme pikku Fiatillamme pitkin saaren rauhallisia ja (hämmästyttävän hyväkuntoisia) mutkateitä, poikkeamme suloisiin pikkukyliin ja välillä nyöritämme jalkaamme maastokengät ja löydämme itsemme milloin saaren korkeimmalta Garajonay-vuoren huipulta (joka ei tosin ole kuin 1487 metriä korkea, joten la Gomeralla ei kunnon vuorivaelluksia pääse tekemään) ja milloin laakeripuumetsistä, joissa mustarastaat pitävät konserttojaan.

Parhaan lounaan nautimme viehättävässä Vallehermosan pikkukylässä. Pulpo gallego on täällä herkullista – melkein yhtä herkullista kuin Madridin parhaassa galiacialaisessa ravintolassa El Chacónissa.

Totta kai pysähdymme ihmettelemään myös tätä La Gomeran tunnetuinta maamerkkiä, Roque de Agandoa, 180 metrin korkuista kalliopaasia, josta on tullut matkailuesitteissä koko saaren symboli. Tämä komea monoliitti kohoaa saaren pääkaupungin San Sebastiánin ja Garajonayn kansallispuiston välisen päätien yläpuolelle, joten autoillessa pitkin saarta tätä vaikuttavaa maamerkkiä ei voi olla huomaamatta!

Huom. Roque de Agandon huipulle ei pääse kävellen. Aikoinaan huipulle perustettiin joitain kalliokiipeilyreittejä, mutta nykyään kiipeily on täällä kielletty eikä ihan vieressä kulje patikointireittejäkään! Tätä kuuluisaa maamerkkiä on siis tyydyttävä ihailemaan tienvarren levikkeeltä.

Auringon laskettua me päätämme retkemme ja palaamme takaisin Parador-hotelliimme. Istahdamme puutarhaan kuuntelemaan aaltoja, nauttimaan lasin viiniä ja tekemään tuttavuutta isosilmäisen kissan kanssa, joka suhtautuu hieman epäillen lepertelyyni. Ja jokaisen tällaisen lomapäivän jälkeen olen taas hieman enemmän lumoutunut tästä rauhallisesta luontoparatiisista.

Aivan liian pian lomamme tällä hurmaavalla, rauhallisella La Gomeran saarella päättyy, ja on aika jatkaa matkaa. Lupaan kuitenkin itselleni, että vielä jonain päivänä tulen takaisin. Silloin hieman pidemmäksi aikaa, niin että ehdin majoittua taas tässä La Gomeran pääkaupungissa sijaitsevassa Paradorissa (joka vie ajatukseni aina Karibialle saakka) mutta myös jossain toisessa pikkukylässä, saaren toisella laidalla.

Nyt on kuitenkin aika hypätä lauttaan ja palata takaisin Teneriffalle.

Saarihyppely Kanarialla: monipuolinen Teneriffa ihastuttaa

Olen ollut kerran aiemminkin Teneriffalla, juhlimassa millenniumia Playa de Las Américasissa. Nyt haluan kiertää Las Américasin ja kaikki sen tyyppiset turisti(hel-)keskittymät kaukaa. Niinpä kurvaamme vuokra-autollamme kohti Teneriffan syrjäistä kaakkoiskolkkaa, missä sijaitsee Anagan luonnonsuojelualue vuoristoisine ylänköineen ja syvine rotkoineen.

Olemme vuokranneet Chinamadan kylästä (joka autovuokraamon naisen mukaan ei ole mikään oikea kylä vaan pelkkä kadun nimi) perinteisen luolatalon, joka on louhittu kallion sisään.

Las Mercedesin kylä, 15 kilometrin päässä Chinamadasta, on viimeinen mahdollisuutemme tehdä kauppaostoksia. (Siellä herttainen kauppatäti antaa meille jopa joululahjan!) Las Mercedesin kylän jälkeen tie hiljenee, muuttuu yhä mutkaisemmaksi ja kapeammaksi. Olemme tosiaan tainneet löytää Teneriffan rauhallisimman kolkan.

Anagan luonnonsuojelualue on vehreä ja rauhallinen luontokeidas

Anagassa meitä odottavat patikkapolut, jotka lähtevät suoraan kotioveltamme.

Niinpä heti ensimmäisenä iltanamme, jouluaaton iltana, jolloin koko Chinamada vaikuttaa nukkuvan, meidän on pakko päästä pienelle tutkimusmatkalle. Heitämme päiväreput selkään, hyppäämme maastokenkiin ja kipaisemme polulle.

Eikä meidän tarvitse kävellä kuin viisitoista minuuttia, kun olemme jo ensimmäisellä näköalapaikalla Mirador de Aguaidella, josta on upeat näköalat rannikolle ja auringonlaskuun.

Seuraavana aamuna valitsemme polun, joka vie kohti Cruz del Carmenia. Päivän patikkaretkemme kestää yli kuusi tuntia ja kilometrejä kertyy yli 16, mutta reitti on kaiken vaivan arvoinen. Saamme nautiskella ihanista vuori- ja metsämaisemista kaikessa hiljaisuudessa. Vain Cruz del Carmenin seudulla kohtaamme muita patikoijia.

Anagan luonnonsuojelualue osoittautuu todellakin rauhaisaksi luontokeitaaksi – päiväpatikoijan paratiisiksi!

Viimeisenä yönä Anagassa saapuu sade. Ehkä taivaskin itkee, kun meidän on hyvästeltävä tämä vehreä paratiisi. Ikkunat huurtuvat kosteudesta, ja minä kaivan matkalaukusta villasukat.

Aamulla sade onneksi hiljalleen hiipuu, vaikka sääkartta on luvannut koko päivälle pelkkiä pisaroita. Anagan kapeita neulansilmämutkateitä ei olisi kiva ajella kaatosateessa.

Kohti Mascaa ja Teideä

Teemme matkalla kohti seuraavaa kohdettamme, Teiden kansallispuistoa, vielä muutamia pysähdyksiä. Ensin käymme ihmettelemässä Camino Viejoa, ja välillä on pakko pysähtyä kuvaamaan sumua, joka öisen sateen jälkeen viipyilee vielä laaksojen yllä.

Sitten jatkamme kohti Mascan kylää.

Mascan tie on aivan niin kiemurainen kuin olen pelännytkin, mutta onneksi menomatkalla ei ole vielä paljoa liikennettä ja perillä Mascan kylässä parkkipaikalla on hyvin tilaa. Lounaspaikkakin löytyy lyhyen jaloittelumatkan päästä.

Hieman Mascalta lähdettyämme alkavat kuitenkin ongelmat. Vaikka edellisyönä ensilumen saanut Teide näyttää kaukaa houkuttelevan kauniilta, tietää yöllä satanut lumi pelkkiä pulmia. Pahoja pulmia.

Matkamme seuraavalle hotellillemme Vilaflorin kylään nimittäin katkeaa. Tiepartio on sulkenut tien, ja univormupukuinen mies selittää, että tiet Teiden kansallispuistoon ovat lumessa ja jäässä, joten sinne ei ole mitään asiaa. Vilaflorin kylä – Teneriffan korkeimmalla sijaitseva kylä – on kuulemma myös suljettu.

–Ehkä seuraavana päivänä. Mañana. Quizas. Tai sitten ei, mies sanoo huolettomasti.

Mutta jonnekinhan meidän on päästävä yöksi! On siis pakko kääntyä takaisin ja suunnata kohti saaren etelärannikkoa punomaan uusia suunnitelmia.

Onneksi pahin pelkomme siitä, ettemme pääsisi edes Vilaflorin kylään, jossa hotellimme sijaitsee, ei kuitenkaan toteudu. Hotellin respan nainen, joka vastaa puhelimeen, neuvoo meille toisen reitin, jota kautta hotellille pääsee.

Kierrämme eteläisen rannikon kautta, ohitamme täpötäydet turistikylät ja mutkittelemme viimeiset kilometrit hotellille kapeaa, mutta hyväkuntoista tietä.

Hotellimme Spa Villalba on täydellinen rentoutumiseen. Pitkäksi venyneen iltalenkkimme jälkeen on ihana pulahtaa uima-altaaseen ja nauttia turkkilaisen saunan kosteasta lämmöstä. Suomalaisessa saunassa kyllä ihmettelemme sitä, ettei siellä ole edes kiuasta, johon heittää löylyä.

Pettymysten Paisaje Lunar

Vielä seuraavana aamuna tiet Teidelle pysyvät kiinni. Minua harmittaa, mutta huokaisen tyytyväisenä, ettemme sentään ole valinneet hotelliksemme kansallispuistossa sijaitsevaa Paradoria – ja onneksi Vilaflorin kylästäkin lähtee kivoja patikkapolkuja.

Tutkittuamme hetken patikkamahdollisuuksia päätämme valita aamupäivän reitiksemme polun kehutulle Paisaje Lunarille. Reitti on osittain rengasreitti, ja hotelliltamme matkaa kertyy yhteensä 16 kilometriä ja aikaa kuluu reilut 5 tuntia.

Reitti on melko helppokulkuinen. Polku johdattaa läpi kauniin mäntymetsän, ja maisemaa kaunistavat taustalla kohoavat lumihuippuiset vuoret.

Mutta totta puhuakseni itse päätepiste, kehuttu kuumaisema Paisaje Lunar, on minulle pettymys. Erityisesti siksi, kun sitä pääsee ihmettelemään vain kaukaa näköalatasanteelta.

Hotellille palatessa saamme sitten vihdoin hyviä uutisia: tie Teidelle on avattu!

Saarihyppely Kanarialla vie Teneriffan sydämeen: upeaan Teiden kansallispuistoon

Hyvän uutisen saatuamme meille tulee kiire! Meillä kun on enää muutama tunti aikaa ennen kuin on aika pakata matkalaukut ja lähteä ajamaan kohti lentokenttää. Patikoinnin kansallispuistossa saamme siis unohtaa, mutta pienelle ajelulle meillä on onneksi aikaa. Minun on P A K K O päästä kokemaan Teiden kansallispuisto!

Niinpä hyppäämme taas vuokra-autoomme ja kiirehdimme kohti Teiden kansallispuistoa.

Mitä lähemmäksi puistoa pääsemme, sitä leveämmäksi hymyni muuttuu.

-Miten kaunista täällä onkaan! En voi olla hihkumatta onneani, kun ajelemme kohti lumipeitteistä Teideä.

Kevyen lumipeitteen saanut Teide karun kauniissa maisemassa on suorastaan maagisen kaunis. Sydän ilosta hypähdellen yritän tallentaa tätä kokemaani kauneutta muistikortille. Ehkä sittenkin oli onni, että lumimyräkkä sattui tänne juuri meidän lomamme aikana.

3718 metriin kohoavan Pico del Teiden huiputus on varmasti monelle luontomatkaajalle Teneriffa-loman kohokohta, mutta Teiden kansallispuisto on paljon muutakin kuin itse tulivuori! Teiden kansallispuistossa, joka on valittu Unescon maailmanperintökohteeksikin, pääsee nimittäin ihailemaan aavikkomaisia kuumaisemia useilla eri poluilla. Täällä kun on jopa 41 erimittaista ja -tasoista patikkareittiä, joista lyhin on vain noin 600 metriä ja pisin yli 16 kilometriä pitkä.

Luontomatkaajan Kanariansaaret: vertailussa 4 eri saarta (maailmanaarella.com)

Meillä ei harmillisesti ole tällä kertaa aikaa lähteä tutkimaan näitä Teiden kansallispuiston lukuisia patikkareittejä, mutta jo pienet pyrähdykset näissä lumikuorrutteisissa tulivuorimaisemissa tekevät minut onnelliseksi.

Ehkäpä seuraavalla Teneriffa-lomallani pääsen tutkimaan tätä Unescon maailmanperintökohdetta hieman pintaa syvemmältä.

Saarihyppely Kanarialla osoittautuu täydelliseksi lomakonseptiksi levottomalle luontomatkaajalle

Saarihyppely Kanarialla osoittautuu täydelliseksi lomakonseptiksi tällaiselle levottomalle luontomatkaajalle, joka haluaa lyhyenkin loman aikana nähdä mahdollisimman paljon. Sekä La Gomera että Teneriffa ovat molemmat hämmästyttävän monipuolisia, rauhallisia ja kauniita luontokohteita, jotka tarjoavat ikimuistoisia luontoelämyksiä maastokenkäisille matkailijoille.

Lomaterveisin Heidi ♡

Oletko sinä kiinnostunut patikoinnista Kanariansaarilla? Lue siinä tapauksessa myös artikkelini, jossa vertailen neljää eri Kanariansaarta patikointikohteena: Luontomatkaajan Kanariansaaret: vertailussa 4 eri saarta

---

Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Follow my blog with Bloglovin

Tervetuloa mukaan matkoilleni♡.

Copyright © 2023 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.