Menu

Suomalaisella sisulla

vuokatti
Vuokatti, sunnuntai-iltapäivä

Makaan sohvalla reporankana. Posket punoittavat ja hymyilyttää, vaikka lihaksia särkee niin, etten kärsi juuri liikahtaa. Takana on kahden päivän rääkki hiihtoladulla sekä hetki ilman somea ja sähköpostitulvaa.

Savonlinna, perjantaiaamu

Perjantaiaamuna säntäilen vielä kotona kuin syyskesän ampiainen. Sähköposti tulvii imperatiivilla höystettyjä viestejä. Kun johonkin viestiin en ole reagoinut viikossa, saan äkäisen muistutuksen. Olen jo valmis perumaan viikonlopun matkan. Mutta kun lyhyen kahvituokioni keskeyttävä puhelimen pirinä saa vereni kuohahtamaan, tulen toisiin ajatuksiin. Nyt todellakin on tauon paikka.

Vuokatti, lauantai

Lauantaiaamupäivänä olen vihdoin, talven ensimmäistä kertaa, ladulla. Lipsuvilla suksilla vastatuulessa tuntuu, että menen enemmän taaksepäin kuin eteenpäin. Seitsenkymppinen äitini sivakoi rennon näköisesti. Minä puuskutan ja kiroan.

Kymmenen kilometrin jälkeen päätän pitää tuumaustauon. Palaan mökille, otan kupin höyryävää kahvia ja kermavaahtoa pursuavan laskiaispullan. En tietenkään ole valmis vielä luovuttamaan. Niinpä päätän ottaa kamerani ja lähden uudelle kierrokselle. Hiihdän ja kuvaan valoa. Pilvet juoksevat taivaalla ja luovat hangelle tanssivia, sinisiä varjoja. Ylimmällä harjulla seisovat kuuset näyttävät metsän morsiamilta hohtavan valkeissa asuissaan. Luonnon kauneus saa minut unohtamaan arjen kiireet enkä enää edes huomaa suksieni lipsuvan. Ilmassa on selvästi jo ripaus kevättä.

Vuokatti-5

Katinkulta Vuokatti

Vuokatti Katinkulta

Vuokatti

Vuokatti
Vuokatti, sunnuntaiaamupäivä

Sunnuntaina keväästä ei ole enää tietoakaan. Lunta tulee vaakaasuoraan – välillä jättimäisiä rättejä, välillä jäätäviä rakeita. Tuuli tuivertaa ladun umpeen ja suksien pohjiin tarttuu märkää lunta. Aurinko on paksun pilvimassan alla, joten kameran olen jättänyt suosiolla mökille. Tänään ei haltioiduta kevään valosta eikä vauhdin hurmasta, tänään hiihdetään sisulla. Mukana on nyt äitini lisäksi seitsenkymppinen isäni, joka talvisin sivakoi kolmisentuhatta kilometriä ja kesäisin polkee saman verran. Miehelläni on taas sellaiset urheilijan geenit, että tänään on turha unelmoida leppoisasta hiihtolenkistä. Jo ensimmäisen kympin jälkeen olen valmis painumaan sohvalle makaamaan, mutta kun seurueestamme kukaan muu ei näytä väsymyksen merkkejä, lähden minäkin – hammasta purren – toiselle kierrokselle.

Vuokatti
Vaikka useampaan kertaan suksien pohjia putsatessa kiroan, ettei lumituiskussa rämpimisessä ole mitään tolkkua, saan kummallista tyydytystä tästä välillä kidutukselta tuntuvasta hiihtolenkistä.

Työkiireiden aiheuttama ärtymys on ainakin hetkeksi kadonnut ja voin taas kuulla omat ajatukseni.

Ei siis hullumpi viikonloppu tämäkään.

9 Comments

  • Annika Ruohonen
    31.1.2016 at 19:53

    Huh. Nostan hattua. Ei olis minusta tuohon.

    Reply
    • maailmanaarella
      31.1.2016 at 20:00

      Ja ensi viikonloppuna lisää 😀. Itsensä kiduttamiseenkin voi jäädä koukkuun…

      Reply
  • Outi
    31.1.2016 at 20:09

    Sisulla vaan pakko sutia eteenpäin. Suksilla meno on kuin elämä. Välillä luistaa hiton hyvin ja välillä juuttuu kiinni kakkaan 😀
    Ihanaa alkavaa helmikuuta.

    Reply
    • maailmanaarella
      1.2.2016 at 09:19

      Heh! No näinpä juuri! Toivottavasti tällä viikolla on tiedossa enemmän luistoa kuin kakkaa :D. Ihanaa aurinkoista helmikuuta myös sinulle Outi!

      Reply
  • Rouva Sana
    1.2.2016 at 12:14

    Sinä olet sitkeä sissi <3!

    Reply
  • Huli
    2.2.2016 at 23:40

    Mun isä on iso eikä liiemmin liikuntaa harrasta. Mutta kun talvi tulee, kuusikymppinen isäni sivakoi valtavia kilometrejä ihan hassuissa vaatteissta kovaa vauhtia. Pari keraa on Finlandia-hiihdonkin vetäissyt, ihan vain sisulla! Itse rämmin hiihtoasussa aloitteleviakin lapsia hitaammin. On se väärin. 😉

    Reply
  • souliina
    6.2.2016 at 20:34

    Upeat maisemat, mutta ei minua silti saisi suksille! Täytyy kyllä nostaa pipoa sinulle 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      6.2.2016 at 20:37

      Heh, tänään olin taas suksilla ja nyt ihan poikki… Mutta rääkin jälkeen on mukava nauttia kuohuvaa takkatulen äärellä😊. Mukavaa lauantai-iltaa sinulle Souliina.

      Reply

Leave a Reply