Menu

Elämän alkuja etsimässä

Metsä

Hengitän metsää. Maa on kostea ja tuoksuu mullalle. Edellisyönä satanut lumi on unohtunut pisaroiksi sammalmättäille, ja tuntuu kuin metsä oikein kohisisi uutta elämää. Täällä päivän viimeisten auringonsäteiden valaisemassa metsässä onnellinen päivä saa onnellisen päätöksen.

Tämä on päivä, jolloin on syytä nostaa maljat. Eväsleipien sijaan repussa onkin mukana kuksat ja kuohuvaa.

metsä

Uunituore Mondo-lehti (4/2017) kertoo, että yhdysvaltalaisten Yalen ja Columbian yliopistojen EPI-indeksin (Environmental Performance Index) mukaan Suomi on koko maailman puhtain ja vihrein maa.

Meillä on täällä sellaista luontoluksusta, josta todella voimme olla ylpeitä ja onnellisia. Minä ainakin olen onnellinen täällä kevään tuoksuisessa metsässä. Hengitän syvään ja ihmettelen elämän uusia alkuja. Pieniä ihmeitä.

metsä

metsä

Aamupäivällä olen ollut ihmettelemässä toisenlaisia elämän alkuja.

On ollut yksi kevään jännittävimmistä päivistä: olen päässyt mukaan saimaannorpan pesälaskentaan. Pesälaskennassa kartoitamme, kuinka monta kuuttia lumipeitteiden suojissa on syntynyt.

Saimaa

Tämän pikku saaren kupeilta löydämme kaksi pesää, ja molemmista löytyy uuden elämän todisteeksi kuutin karvoja. Todennäköisesti kuitenkin kyseessä on saman norpan pesät ja yksi ja sama kuutti.

Saimaa

Seurueemme virallinen pesänlaskija Heikki Hannikainen tarkastaa, onko norppa tehnyt pesän tämän kallion kainaloon.

Saimaa

Tämän pesän reunalta löytyy kuutin karvaa. Karvat kerätään varovasti talteen ja viedään Metsähallitukselle, mistä ne lähtevät yliopistolle DNA-testeihin.

Saimaa

Täältäkin keräämme talteen todisteita uuden elämän alusta.

Saimaa

Kevätaurinko näyttää, minne kuutti on hangannut turkkiaan ja jättänyt pehmoisia todisteita olemassaolostaan.

Kun norppakierroksen jälkeen lämmittelen nuotion äärellä ja juon kupin höyryävää kahvia, voin todeta, että sen lisäksi, että päivä on ollut kevään jännittävin, on se myös ollut yksi kevään hienoimmista täällä Saimaalla. Olemmehan löytäneet omalta laskenta-alueeltamme kaksi saimaannorpan makuupesää ja kaksi varmaa kuuttipesää. Siis ainakin kaksi suloista kuuttia on syntynyt laskenta-alueellamme.

Huhtikuun lopussa, kun pesälaskennan loppupalaveri on pidetty, tiedetään, kuinka monta kuuttia koko Saimaan alueella on syntynyt. Ja silloin viimeistään saan myös kuulla, onko norppa huolinut pesäkseen myös sen apukinoksen, jota minä olin pakkasenpuremana talvipäivänä mukana kolaamassa.

(Juttu apukinosten kolaamisesta löytyy täältä.)

kuohuvaa kuksasta

Kun päivä on alkanut kääntyä illaksi, olemme lähteneet uudelle retkelle. Nauttimaan kevätillasta ja nostamaan maljat uudelle elämälle.
Retkellä testataan, miltä maistuu kuohuva kuksasta täällä Saimaan rannalla.
Hyvältähän se maistuu. Ympärillä oleva luonto ja hiljaisuus tuovat hetkeen vielä oman lisämausteensa.

Päivän aikana olen saanut myös muita uutisia. Kuvaviesti Kuopiosta on saanut minut hymyilemään, mutta tuonut myös mieleen surun, jossa elin vuosi takaperin huhtikuussa.

Silloin jouduin tekemään yhden elämäni raskaimmista päätöksistä. Oli aika luopua uskollisimmasta ystävästäni, meille niin rakkaasta perheenjäsenestä, sydäntenmurskaaja Leevistä. Maailman parhaasta koirakaverista.

Nyt Kuopiossa aloittaa elämäänsä vikisten ja puhisten kolme suloista karvapalleroa. Leevin lapsenlapsia.

Katson puhelimen näytöltä vielä kuvaa kolmesta pienestä. Ja mieleeni pulpahtaa ajatus: entä jos?

Tarkempaa tietoa saimaannorpan pesälaskennasta ja Saimaan norppatilanteesta voit lukea viimekeväisestä norppapostauksestani täältä.

Ja jos haluat kurkata, millainen hurmuri Leevi, meidän paras kaveri Suomi-reissuilla, olikaan, niin vilkaise vaikka tänne.


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2017 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

19 Comments

  • Outi
    9.4.2017 at 19:01

    Upeaa, maisemat, norpat ja Suomen luonto ❤️

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      10.4.2017 at 08:33

      Kiitos Outi kommentista! Suomen luonto ja norpat, ne saa minulta kaikki sydämet ❤. Ihanaa kevätviikon alkua Sinulle!

      Reply
  • Milla
    10.4.2017 at 09:26

    Tämä ”kertomus” on niin täynnä sydäntä sykähdyttäviä hetkiä…metsä, kevään tuoksut, norpat, koiranpentu…❤ Ihanan ihanaa pääsiäisviikkoa sinulle!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      10.4.2017 at 09:34

      Kiitos Milla ❤. Viikonloppuun mahtui kyllä niin monta ihanaa. Sellaista sydäntä pakahduttavaa. Ihanaa pääsiäisiviikkoa myös Sinulle!

      Reply
  • sirpa torkkeli
    10.4.2017 at 12:02

    Kivoja kuvia! Kohta palataan Suomeen ihailemaan kevättä ja pianhan se kesäkin tulee…

    http://www.koivupalmu.blogspot.fi

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      10.4.2017 at 12:07

      Kiitos Sirpa!
      Tämä kevät on kyllä minun lempiaikaa: koko huumaava kesä valoisine öineen ja tuoksuinen on vielä edessä. Nyt vasta pienet elämän alut enteilevät kaikkea tätä ihanaa! Tervetuloa Suomeen nauttimaan ihanasta keväästä, suvesta ja Suomen upeasta luonnosta <3.

      Reply
  • Saana
    10.4.2017 at 13:19

    Toivottavasti loppulukema on positiivinen, ja toivottavasti päästään toukokuussa ihastelemaan näitä luonnonihmeitä lähietäisyydeltä! <3 Olen niin huikean onnellinen, että saatiin lyötyä retki lukkoon. Valitettavan usein nämä tällaiset suunnitelmat jää vain suunnitelmiksi.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      10.4.2017 at 14:55

      Minä kun jostain innostun niin useimmiten alkaa tapahtua. Joskus liiankin nopeasti ja unohtuu miettiä käytännön asioita… Kesän Sisilian matkaa suunnitellessa kävi juuri niin ja pelkään, että tuloksena on postaus ”Ongelmien äärellä Sisiliassa” :D. Mutta norppia me mennään katsomaan – vielä en ole saanut varmistusta tästä ehdottomastani päivästä, mutta jospa se onnistuisi <3. Ja kovasti toivon, että saadaan Saimaalta hirmu hyviä kuuttiuutisia.

      Reply
      • Saana
        10.4.2017 at 15:03

        Haha, en malta odottaa tuota Sisilia-postausta, kuulostaa huikealta! 😀

        Reply
  • Johanna @ Out of Office
    10.4.2017 at 19:32

    Oivoi noita kaikkia ihania uusia alkuja. Niissä on toivo. Ja etenkin niissä karvaisissa myös se ilo <3

    Kuplivaa kuksasta, mikä ihana idea! (En tosin tiedä mitä viini-ihmiset tuosta ovat mieltä 😉 ) Olen tähän asti aina kodalle raahannut kristallit mukaan, tuo täytyy testata… 😀

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      11.4.2017 at 13:42

      No niinpä, ja arvaa millaisissa elämän aluissa ajatukseni tänään juoksevat. Voi että <3.
      Kupliva kuksasta on oikeasta ihana idea, sanokoot viiniharrastajat ihan mitä tahansa. Joka tapauksessa kupliva kuksasta luonnonhelmassa maistuu miljoona kertaa paremmalta kuin kupliva kristallisesta missä tahansa, missä kuohuvan juontiin kuuluu jonkinsortin pönöttämistä :D. Eli jätä vaan suosiolla seuraavalla retkellä kristallit kotiin <3. Toki on niissäkin oma hehkunsa siellä luonnon keskellä. Luonnon keskellä kun elämä yleensäkin on aina parempaa – joi sitten mistä tahansa, mistä tahansa :).

      Reply
  • PauMau / Pauliina
    11.4.2017 at 13:27

    Huiman mielekkääseen toimintaan olet päässyt mukaan! Mulla on erityinen paikka sydämessäni Saimaan maisemille lapsuudessa kesät sen rannalla viettäneenä 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      11.4.2017 at 13:46

      Kiitos Pauliina kommentistasi. MInä olen niin iloinen, että olen saanut ujutettua itseni mukaan ”norppapiireihin” :D. Itse olen siirtynyt Kallaveden rannalta Saimaan rannalle vasta aikuisiässä, mutta niin ihanasti Saimaa on ottanut minut vastaan, että tuskin enää täältä minnekään lähden – mitä nyt aina välillä jonnekin reissuun :). Mutta sydän on löytänyt paikkansa täältä, Saimaan rannalla.
      Käytkö sinä vielä usein tervehtimässä täällä lapsuutesi rantoja?

      Reply
  • Päivi Kettunen
    12.4.2017 at 07:19

    Ihania kuvia! Kevään valo ja autereinen metsä herättää samoilijan minussa. Onni myötä norppien pesimistouhuille ja myös koiranpennuille. 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      14.4.2017 at 15:27

      Kiitos Päivi <3. Kevään valolla on minuunkin juuri tällainen vaikutus: pakko päästä nuuskimaan kevään tuloa pitkin rantoja ja metsiä. Kuutit ja koiranpennut on kyllä jotain niin hellyttävää. Ihania kevätpäiviä ja iloista pääsiäistä sinulle :).

      Reply
  • Inari
    19.4.2017 at 17:21

    <3 <3 <3

    Reply
  • Maailman äärellä / Heidi
    19.4.2017 at 17:43

    ❤️

    Reply
  • Rouva Sana
    30.4.2017 at 08:21

    Voi Leevi <3! Ja voi sinun ihania kuviasi: metsäkuviin olisi voinut unohtua – varsinkin eilisen vapunaluslumisateen jälkeen… Huomenna on toukokuu, vaikka ihan heti ulos katsomalla ei uskoisi. Ihanaa kevään riemujuhlaa <3!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      30.4.2017 at 11:19

      Voi kiitos ihana ystävä <3. Tänään oli toiveena pyöräretki, piipahdus metsään ja piknikille Saimaan rannalle kuohuva ja kuksat mukana, mutta keli näyttää siltä, etten taidakaan haluta. Mutta kuitenkin: ihanaista vappua myös sinulle!

      Reply

Leave a Reply